Olutkulttuurin 4,7% vahvuinen este

Olutkulttuuri, olemmeko sen arvoisia?

Tällä kertaa pohditaan olutkyldyyriä maitokaupparajan kautta. Suomessahan ei yli 4,7% (alkoholin tilavuusprosenttia) olevaa tuotetta saa myydä päivittäistavarakaupassa. Syitä tähän ovat vuosien varrella pohtineet monet. YleX:n selvityksen mukaan  kyseinen raja olisi puhtaasti poliittinen päätös.
“Päätös kauppojen alkoholituotteiden rajoista on tehty kauan sitten. Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikön päällikkö Kari Paaso tietää lainsäädännön taustoista.

- 60-luvulla, kun tämä esitys on tehty, ovat ilmeisesti veroluokat olleet tässä ratkaisevia. 4,7 prosenttia on ollut silloisissa veroluokissa miedon mallasjuoman raja. Toinen syy ymmärtääkseni on ollut se, että 60-luvulla aika pitkälti matkittiin ruotsalaista lainsäädäntöä. Siellä on ollut saman suuruinen prosenttimäärä vuoden 1966 alusta.

Ruotsissa rajaa on sittemmin alennettu. Kari Paaso sanoo, että 60-luvulla keskustelua ei käyty niinkään tilavuusprosentista vaan siitä, saako kaljaa tai alkoholia ylipäätään myydä muualla kuin alkossa. Kun rajasta on Suomessa päätetty, onko kyseessä ollut pelkästään poliittinen päätös vai onko sen pohjana ollut joitain terveydellisiä syitä?

- Minusta se on ollut poliittinen päätös. Varsinkin nämä veroluokat, Paaso selittää.”

Myös Olutliiton nykyinen pj. Heikki Kähkönen on tätä pohtinut Akateemisen Olutseuran mukaan: “Rajalla on, ja on aina ollut, ensisijaisesti verotuksellinen ja sitä kautta kansantaloudellinen

merkitys. Toiseksi sillä määritellään valtion alkoholimonopolin tehtävää myydä – ja

aiemmin myös valmistaa – alkoholijuomia. Kolmanneksi se tukee Suomessa jo kauan

sitten omaksuttua tapaa turvautua alkoholiasioissa kieltoihin ja määräyksiin.

Neljäntenä ulottuvuutena prosenttirajoille on hyvinkin mieluusti annettu sosiaali- ja

terveyspoliittisia merkityksiä, joiden avulla pyritään ohjaamaan alkoholin kokonaiskulutusta.

Tätä korttia käytetään erityisesti juomien verotukseen ja saatavuuteen liittyvässä

poliittisessa keskustelussa.”

Eli seisommeko nyt tässä ja muuta emme voi? Maailman muuttuessa ja olutkulttuurin kehittyessä kyseinen raja on osoittautunut melkoiseksi jarruksi kehitykselle. Jos kaksikymmentä vuotta takaperin valikoima koostui lähinnä tummasta ja vaaleasta lagerista on päivittäistavarakaupan valikoima nyt räjähtänyt. Koska kauppa toimii kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti on muillekin olut tyyleille selkeästi kysyntää. Tässä kohdassa astuu kuvaan ongelma. Nimittäin hyvin harva oluttyyli toimii näin matalassa alkoholipitoisuudessa. Ja jotta tämä ei kuulostaisi siltä, että nimenomaan prosenteilla olisi väliä tarkennan tätä hieman. 

Ennen oluen valmistamista pitää tulevalla tuotteella olla resepti. Yleensä tämä resepti perustuu, enempi vähempi, johonkin olemassa olevaan tyyliin. Vielä kärryillä? Ok. Reseptissä on määritelty tietynlainen tasapaino sille miltä oluen halutaan maistuvan ja tähän olennaisesti vaikuttaa ns. mallaspohja. Tämä kertoo paitsi mitä maltaita, mutta myös kuinka paljon näitä käytetään. Karkeasti enemmän mallasta = Enemmän runkoa/tukevuutta/alkoholia. Tämä myös  tasapainottaa ja/tai täydentää esim. humalointia, hiivan aromeita tai vaikkapa mausteita. Täten tähän kyseiseen 4,7% vahvuuteen osuu hyvin harva oluttyyli. Rajatapaukset ovat usein joko liian vetisiä, liian katkeria, tai ampuvat muuten yli tai ali.

Mallasta rivissä Vakka-Suomen Panimolla

Suomessa tämä aiheuttaa etenkin pienpanimoille ongelmia. Siinä missä suurissa yrityksissä suurin osa tavarasta menee ikään kuin voittojen maksimointiin ovat pienet käsityöläiset toisenlaisia. Usein pienpanimoissa halutaan luoda uusia makuja, he ovat kuin taiteilijoita joita lainsäädäntö rajoittaa. 

Voisimme verrata tätä vaikkapa toiseen elintarvikkeeseen (kyllä), leipään. Meillä on suuria leipomoita tekemässä sitä ruispalaa ja kaurapuikulaa pöytään, mutta myös pieniä artesaaneja luomassa käsintehtyjä, tuoreita pähkinä-siemen-monivilja rieskoja ilman lisäaineita. Mitäpä jos lainsäädäntö rajoittaisi heitä käyttämään vähemmän jauhoja ja viljoja? Mitäpä jos tukevammat leivät ja kakut saisi vain harvoista valtion liikkeistä tai ravintoloista haettuaan näiden: “Seesaminsiemeninen, max. 500g painoa. Rukiinen yleisilme ja syksyinen käärepaperi katsotaan eduksi” hakuihin jo vuotta ennen ja paistamaan näitä täyden satsin etukäteen? Aivan ei mitään järkeä.

Meidän pienyrittäjämme luovat uusia työpaikkoja maalatakseen omia Mona Lisojaan, mutta valtio määrää värit ja raamien koon jonkun liki 50v vanhan päätöksen perusteella. Järkeä, ei.

"Likaista käsityötä"@ Suomenlinnan Panimolla.

Kuluttajalle taas ruokakaupan rajoitus näkyy tietysti siinä, että vaikka valikoimaa näennäisesti onkin, ei vahvempia nautiskeluoluita, saati vahvempia kulutusoluita tietenkään ole. Maitokaupan oluet ovatkin enempi vähempi ns. sessiotavaraa. Tällaisessa kulutustuotteessa kaikkein ikävimpiä asioita on hinnoittelu. Kyllä Suomessa kaikki on kallista ja verotettua ja veroillakin on hemmetin hyviä käyttökohteita, oikeasti. Se vaan, että alkoholiveroa ja osaltaan katemarginaaleja supistamalla voisi kulutusta ohjata lavatavaran sijaan helpommin kohti uusia makuja, ruokajuomia ja nautiskelua, kun kynnys “bulkista” laatuun olisi suppeampi.

Tällä hetkellä ainakin omaa mieltäni särkee julmat 10-12€ litrahinnat helppojen tuontioluiden kohdalla. En tiedä onko mitään järkeä pyytää tavallisesta brittibitteristä liki 6€ hintaa 0,5l pullolta ruokakaupassa? Sehän jää hyllyyn tuottamaan tappiota. Kuluttajat ovat entistä valveutuneempia, harrastajia on enemmän, eikä satunnais ostajakaan tartu tähän esimerkkiin vieressä olevan puolta halvemman tuotteen takia? Sen sijaan jos tässä pullossa olisikin vaikkapa vahvempi Stout, Double IPA, tms. nautiskeluolut, jota juo pitkään, hitaasti ja hartaasti on hintakin lähempänä totuutta. Prosessina 4,7% tuotteen ja vaikkapa 8% tuotteen valmistamisesta ei aiheudu niin suurta eroa, että hinta tuplaantuisi alkoholipitoisuuden nousun, eli raaka-aineiden käytön takia. 

Itseasiassa esimerkin omaisesti: Kotipanimossa raaka-aineet maitokauppatuotteeseen kustansivat viimeksi n. 1€/l ja vahvempaan vastaavasti n.2€/l. Eli 0,5€ eroa per puoli litraa olutta. Työ, sähköt, vuokrat, palpat, alvit, kuljetukset ja muut ovat yhtä kalliita tekijöitä miedolle, kuin vahvemmallekin tuotteelle. Verotus sen sijaan nostaa hinnan pilviin ja korkea alkoholiprosentti tuotteen..ei ainakaan ruokakauppaan.

Suuria makuja, pieniä panimoita

Lisäksi tässä yhteydessä on hyvä pelata alkoholipoliittinen Hitlerkortti. Tallinna. Pienemmällä kotimaan verotuksella tätäkin tuontia voisi ohjata ja kuitata tästä aiheutuva jatkuva tappio voitoksi. Kaikki kulutus ja kulutuksen kasvu ei ole pahasta, tärkeää on miten kulutetaan.
Kärjistettyä esimerkkiä voi hakea vaikkapa mennä viikonlopun kahdesta oluttapahtumasta. Siitä paheellisesta #viskigate OlutExposta ja BeerFestin Helsingin osakilpailusta. Toisessa ei ollut minkäänlaista järjestyksenpidollista ongelmaa, päinvastoin. Toisessa taas meni nyrkkitappeluksi. Toisessa maisteltiin pienpanimoiden käsityötuotteita ja keskusteltiin, toisessa kiskottiin litran tuoppeja Carslbergia ja noh..lopun kerroinkin, nokkapokaksi meni.

Lyhyesti: Hylätkäämme siis tämä kivikautinen ja mielivaltainen rajoitus. Ohjatkaamme kulutus määrän sijasta laatuun ja astukaamme askel kohti muuta Eurooppaa.

(Ja kyllä, tässäkin tekstissä on oma lehmä yhteisessä ojassa)

Ei tyylillä, ei taidolla, vaan tuurilla? H..n hyvää olutta.

 Miten sinä muuttaisit olemassa olevaa lainsäädäntöä ja miksi?

Olut (ja se toinen sana) Expo 2014: reportaasi

Lokakuu ja loppusyksy. Vuoden ikävimpään aikaan alkoi mieleni kaivata jotakin valoa tähän pimeään ja tuuliseen kurjuuteen. Jotakin voimaannuttavaa, huumaavaa ja elämyksellistä. Olin jo ostamassa reissua Goalle, kun kaverini soitti: ”Lähetkö olut&v...i Expoon”. No perkules, nyt jää Intia tuonnemmas ja painelin kovaa kyytiä Alkon verkkosivuille katselemaan niitä v...jä. Teki mieli aloitella, kunnes kohu alkoi. 

Puoluetoimiston v...i ja virkamies osastolle oli murtautunut pyylevä pikkumies suurella työkalullaan. Valitettavasti ensimmäiset epäillyt tästä keikasta osuivat kotimaisiin bloggareihin ja itse tapahtumaan. Join jallua ja poltin sikareita ketjussa, kun sonta osui tuulettimeen. Oli ymmärrettävää, että tietomurrosta syytettiin viattomia, olihan maan tapa saada aina edes jonkun pää pölkylle. Mustahuppuisen syypään jäädessä tietämättömiin, olivat huippusalaiset v..i tiedot päätyneet vahingossa vääriin käsiin. Alkoi ajojahti, jossa sananvapaus kuoli ensimmäisenä uhrina, kunnes lehdistö sai turpeen käryä asiasta. Viimeisen luodin ja naulan arkkuun ampui kuitenkin mallashuuruinen sosiaalinen lynkkausporukka, joka rakasteli aiheen kanssa eläimellisesti, kuin kaksi esiteini-ikäistä konsanaan. Ei taidolla, vaan tuurilla ja villillä raivolla jyystäen. Eläen viimeistä päivää. Alkoholi on pyhä asia Ryysyrannassa edelleen, joten kansa nousi viimein barrikadeille edes jostakin syystä. Päivä, jota en koskaan tässä lammaslaumassa uskonut näkeväni. Viikko pidempään ja polttopullot olisivat roihunneet 60ppm:n turvepolttoisen maltaan vauhdittamana ja Koffin hevoset olisivat ratsastaneet poliitikoilla. Jälkeenpäin epäilin tarkkaan oliko tämä kaikkien aikojen mainostempaus vai todellinen tapaus. Ainakin kansa oli viikonloppuna liikkeellä.

Bussi kaartoi Kampin kellariin ja edessämme oli seikkailu maanalaisella kohti Ruoholahtea ja Kaapelitehdasta. Vailla karttaa ja suurempaa käsitystä käytin hyväkseni perinteistä taktiikkaa. Jos vaellat eksyneenä vieraassa kivi ja lasiseinä viidakossa ainoa tapa selvitä perille on kääntyä jokaisessa risteyksessä suuntaan, johon viehättävät naaraat kulkevat. Löysimme tietysti perille, vaikkakin kauppakeskuksen naistenvaateosastolla saimmekin outoja katseita.

Kaapelitehdas on perinteinen festaripaikka, tuttu jo Helsinki Beer Festivaleilta ja siitä, että erään jo unohtuneen poikabändin levyn kannet kuvattiin kyseisen falloksen huipulla. Knoppitiedot vauhdittavat ainakin speedin tuoksuista Trivial Pursuit iltaa, jossa kukaan ei tee nopalla mitään.

Kaapelilla alkoi välitön jano. Pihalla olleet Koffin hevoset näyttivät tyytyväisiltä ja saivat aikaan vallattoman halun nykäistä jotakin maltaista alas. Heti ensimmäisellä tiskillä tartuimme pähkinänruskeaan kaunottareen, joka makeilla tarinoillaan kutitti herkästi mielikuvitustamme. Kynät lauloivat ruutuvihkoissa hoosiannaa. Seuraavasta kulmasta huomasin lasini olevan täynnä mustaa lirua ja ajattelin lopullisesti sekaantuvani Afrikan Tähden maailmaan. Alkoi tekemään vaaleaa blondia mieli, joten sellainen löytyi paitsi lasitiskiltä, mutta myös kotimaisten pienpanomiesten järjestämänä. Useasti.

Valikoima osoittautui käsittämättömän laajaksi, joten paikalle piti saada jostakin lista juomista. Sellaisen taikoikin käsiimme tuo Joensuun oma Taikuri Luttinen. Homma alkoi uhkaavasti selkiytyä ja parin italialaisen jälkeen pyyhimme rasvan pois letistä ja päätimme muuttaa kotoa pois vasta nelikymppisinä. Juomia..niitä riitti, virtaa..sitä oli. Koska lopputuloksen tekin arvaatte, niin menkäämme ajassa askeleen taaksepäin. Joukkueeseemme liittyi myös mies Köpiksen huuruisilta kemuilta ja triomme alkoi vaatia entistä enemmän aikaa lavalla. Tiimi kaivoi toinen toistaan upeampia käsityönnäytteitä housuistaan, tai ehkäpä hanoista? Kiersimme kaiken mahdollisen. Oli näytteitä Viron pakolaisten osaamisesta, happamia Mosaiikki ikkunoita Tanskasta, kaiken Makuista muutenkin. Loppuyöstä vaelsimme paikallisoppaamme mukana One Pintiin, koska kosmopoliittien tavoin ilta ei pääty koskaan yhdeltätoista.

One Pintissä pöytäseurueemme keräsi suomea puhuvia italialaisia ja erään kaukaa Viaporista asti uineen panimomiehen. Koska juttua riitti ja pilkkukin kiusasi oli aika kulkea hotellille nauttimaan sissikätköön jätetyistä rubiineista. Jotakin jouluista ja jotakin vahvaa. Toinen oli jo päätynyt tankkiin asti uimaan, poika mokoma.

Seuraava aamu oli karmea. Toverini oli kadottanut tuon tärkeän listan ja pelkäsi eilisen olleen suorituksena samanlainen, kuin Seppo Rädyn nykykunto kisoissa, joissa tuomaria ei tunneta ja tulokset kertoo heittäjä itse.

Virvoittavan pekonikokkelin jälkeen ja päiväunien päälle alkoi vanha ystäväni Jano Katala soittelemaan ja pyysi käymään. Oli aika Expoilla toinenkin päivä..

Brew Seekerin hanoja

Koska olin aamulla vielä eilisen tunnelmissa ja tottuneena könyämään ympärivuorokautisessa höyryssä vaikutti Techno hyvältä tavalta avata päivä. Hauskasti paikalla oli myös kotipuolen ammattimaisin hipsterseuruekin maistelemassa. Päivä tuntui lähtevän höyryveturin lailla käynttin, joten Insinööri ja pari ruotsalaista ja joku tanskalainen jouluolut nosti mielen uusiin lukemiin. Kyseistä Julea kiskoessa ja kirotessa, ettei tätä saa miesten 0,5l koossa ajattelin hetken verran ruveta raittiiksi. Paikalle asteli molemmat pukit. Joulupukki ja Jeremyn Roni. Hittolainen, aloin 15% oluen voimalla rapsuttaa päätäni, joka kävi nyt jo vikkelämmin. Roni oli huputtanut itsensä vähentääkseen seksuaalista vetovoimaansa ja toimiakseen incognito. Aloin välittömästi kaivamaan lasillista Isoa Kallaa, koska jotakin Savolaista tarvitsin laittaessani Sherlockin hattua päähäni. Toimittaja haistoi nyt skuuppia, sillä päättelin aiemmin v...i ja virkamies osaston pienen pyylevän ja iso työkaluisen miehen olevan juurikin herra Jeremy. Ainakin miehen kasvot olivat piilossa..

"Censored?"

 Tarvitsin lisää olutta ja olut minua ja unohdin koko asian keskittyessäni olennaiseen. Aika alkoi käydä vähiin, joten syysmyskyn tavoin päätimme satsata tupliin. Koska kyseessä oli melkoinen Spezial tapahtuma, niin savun seasta törmäsin myös yhteen mustaan merivoittajaan ja taisi Hiiden lapionheiluttajakin laskea jotakin Leimausta lasiini. Kotiinlähtiessä ystäväni Nipa tuli vielä vastaan. En ollut kaveriani nähnyt niin hyvä kuntoisena vuosiin, vaikka olivatkin keskittyneet kaikenmaailman turpeisiin ja telemark alastuloihin.

Lauantai päivän "rush hour"

Omituisesti olin onnistunut edellisenä iltana vaihtamaan rahani pullonkorkeiksi ja nyt näin niiden tarkoituksen. Olin jättänyt niitä polulle kohti metroa. Tällä kertaa naistenvaatteet ja hajuvedet jäivät välistä. Kiitos Helsinki, kiitos järjestäjät, panimot, maahantuojat, yleisö, tutut ja henkilökunta. Me viihdyimme ja jäimme laskemaan korkkeja kohti ensi syksyä.

"mmää mitään oo ottanu"

Alkoholin markkinointi(kielto)laki: Ensi fiilikset

Kuittailu ja taistelu Alkoholin markkinointikieltolakia vastaan jatkukoon. Julkaisen nyt ensifiilikset näistä tunnelmista, koska... OlutExpoa odotellessa se vaan jotenkin tupsahti mieleeni.

Paluu Juurille: Sinebrychoff Porter

Sinebrychoff Porter, Koffin Porteri, Pirtteri.. Rakkaalla lapsella on paljon nimiä. En ollut pitkään aikaan ostanut Alkon parasta hintalaatusuhde olutta, mutta nyt ostin. Jotain tapahtui kun otin tästä klassikosta kiinni. Siinä isokin mies tunsi jonkun suuremman kulkevan lävitseen. En tiedä johtuiko se pelkästä pullon muodosta, vai itse juoman tuomista hetkistä.
Muistan edelleen ensimmäisen kertani. Sen hetken, kun Pirter neitsyys poksahti ja olut vei minut aamuun uuteen. Sen sysi musta siirappi valui kitalakeeni, peitti kaiken alleen ja väkevä lähes yskänlääkemäisyys sai sylkirauhaseni erittämään lisää paahteisuutta. Se kokemus oli järisyttävä, niin väärin, niin pahaa, silti.. pervolla tavalla niin hyvää. Juhlaisa nostalgiamuistelo täydentyköön meikäläisen ensimmäisillä "arvioilla", joka kertoo tästä oluesta:

Jos olen joskus sanonut, ettei ole olemassa omalaatuista kotimaista olutta, olen väärässä.. Koffin porter on todella poikkeuksellinen kotimainen olut. Tämä miltei sysimusta olut on kuin nestemäistä siirappia joisi. Maussa jotakin lakritsan ja salmiakin vivahteita, erittäin paahtunut(voisi sanoa, että palannut). Vähintään lievän nokinen jälkimaku kiusaa. Maku jää pitkäksi aikaa suuhun. Itseasiassa koko suu tuntuu siirappiselta. Todella erikoinen kotimainen ja haastava.

Voi noita hetkiä. Aikaa jolloin saattoi innostua Koffin Velvetistä, hetkiä jolloin Budejovicky oli taivaan mannaa kadonneille sieluille ja Ayingerin Bräu Weisseä sai pitkäripaisesta alle 2,5€:lla. 

Porterin historia taas on varmasti monelle tuttu tarina nuoresta panimomestari Boris Orlosta joka "salakuljetti" putkellisen Guinnessin hiivaa Lontoosta Suomeen ja kehitteli tämän oluen kollegansa Nils Sandmanin sekä laboratoriopäällikkö Aarne Rahialan kanssa. Vuosi oli 1957. Siis sanon sen uudestaan: Tätä tuotetta on pantu, ilmeisen samankaltaisena, vuodesta 1957. Samana vuonna mm. Wham-O kehitteli ensimmäisen Frisbeen, Suezin kriisi päättyi,  Westside Story esitettiin ensimmäisen kerran Broadwaylla ja Laika koira lensi avaruudessa.. Paljon on vierrettä virrannut tankkiin tässä välissä.. Pirterin tyyli on myös mielenkiintoinen. Sitä markkinoitiin alunperin Imperial Stouttina. RateBeer puhuu Balttityylisestä Porterista, jne. Tätä nykyä tyylin määrittely jääköön jokaisen omaksi murheeksi.

Ja vielä tänäkin päivänä tämä tuote pyörii paitsi Alkon myynnissä, hanamyynnissä, mutta nauttii myös harrastajien arvostusta. RateBeerissä sen sijoitus kotimaan tuotteissa on peräti toinen. Melko hyvin kohta kuusikymppiseltä seniorilta. Speksejäkin oluesta on olemassa: 7,2% alkoholia, yli 300ebc väriä ja reilut 40 ebua katkeroa. Juuri muu reseptiikka on Sinebrychoffilla tarkkaan tallessa. Entäpä miltä tämä juoma maistuu tänään? 

Käteni tarttuessa pulloon aloitin hymyilyn ja toivoin ettei tämä ikinä päädy mihinkään profiililasipulloon, vaan rehelliselle suomalaiselle klassikolle sopii rehellinen suomalainen lasipullo. Lasiin kaatuu synkkää mustaa olutta jättäen reilun ja melko kestävän vaahtolakin hupukseen. 

Tuoksussa on jotakin...Koffin portermaista. Tämän tunnistaa. Kevyt hedelmäisyys väistyy nopeasti reippaan maitokahvisuuden tieltä. Kevyesti suklaata, lakritsaa ja ruisleipää. Hieman makeaa mämmiä tausta seikkailee tässä. Keskivahva, monipuolinen ja tuttu. 

Maussa tukevampaa kahvista paahteisuutta ja kuivahkoa ruisleipäisyyttä. Salmiakkia ja vähän suklaata on mukana. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja katkeran yrttinen. Suutuntuman puolella kohtalaisen täyteläinen nautinto sopivan matalahkoilla hiilihapoilla ja kohtalaisen hyvällä juotavuudella.

 Sinebrychoffilta edelleen panimon hienoin tuote ja ohittamaton "tarjous" Alkossa. Edelleen kotimaan kärkeä ja maailmantasollakin todella hyvä olut ilman kikkailua. Hieno tasapaino ja sopivasti omaperäisyyttä. Tyylikästä, klassikko mikä klassikko.  

"Olut Alkossa on vuoden taas vanhempi,
Porterikin kaapissa on vuoden taas vanhempi
olen ollut pitkään poissa paristasi, enkä löydä keittiöstä pullonavaajaakaan. 

Syystuuli ulkona on tänään voimistunut
Porterituuli sisälläni on taas voimistunut
olen ollut eilenkin poissa kotoa
enkä tahdo osallistua alkoholilaki keskusteluun

Ajatukseni kaukana Sinebrychoffissa
Koff Spårassa, panimoissa
ajatukseni kaukana Koffissa
pirtermailla lokakuussa

"

Pohdinnoissa: Alkoholin markkinointikielto(laki)

Vuosi 2015 tulee syöksemään maailman ahdinkoon ja kadotukseen. Vapauttani pitää, kommentoida ja ottaa vastaan minulle suunnattua markkinointia kuningas alkoholista rajoitetaan. Hallitus on vankka ja kätyrlauma sankka kertoi, että TURHAA lainsäädäntöä tullaan poistamaan. Samaan aikaan, kun vasen käsi antaa, niin oikea käsi ottaa. Koska mielestäni vapaus kuolee, jos sitä ei käytetä, aion nyt puhua tästä ja ratsastaa keppihevoseni kera kohti tuulimyllyjä.

Sinne kaivanut oon, Pykälä viidakkoon..

Siis mitä oikeasti on tapahtumassa? EHYT, THL ja STM tämä suomalaisen kukkahattuilun pyhäkolminaisuus, joka muodostaa jollakin laskentatavalla paholaisen numeron ja se numero on 1.1.2015. Tämä kolmikko on ilmeisesti pelästynyt järkevistä, kohtuullisista lauseista mitä eduskunnassa on puuhailtu mm. pienpanimoiden ulosmyynnin helpottamiseksi. Nämä paholaisen vankkurit ja valkyriat ovat syöksyneet pelottelemaan ja maalailemaan piruja sinun edustajasi seinälle. Lapset ja nuoret tuhoutuvat ja sulavat, kuin lumi juhannushelteellä, jos näkevät vaikkapa Sinebrychoffin sympaattiset hevoskärryt, Laitilan Kukko kuumailmapallon, MINUN arvioni ravintolan facebook seinällä, jossa kommentoin mitä tahansa muuta juomaa, kuin Coca-Colan makua. Oletan nyt näkeväni ainakin camel bootsit ja alkoholittomat oluet mainoksissa.. "Ai kato, karhun lippis, taitaa olla I-laatua."

Yhtä aikaa tämä haavoittuvainen ja paheille altis nuoriso..Juo vähemmän viinaa kuin isänsä ennen heitä. Pitäisikö näistä sivistyneemmistä juomatavoista päästä raittiustalebanien ja sosiaal-Isiksen mukaisesti takaisin Kieltolakiin. Ettekö te lue siellä Ehyt Ry:ssä yhtään historiaa? Vai koostuuko teidän historia käsityksenne samoista valituista paloista, kuten Yhdysvaltain keskilännen uskonnon opetuskin? Kyllä, minun Jeesukseni ratsasti velociraptorilla roomalaisia karkuun, eikun.. Kieltolain jälki aallosta syntyivät kotimaan historian kosteimmat sukupolvet. Näin, nyt se on sanottu. Muuttuiko maapallo nyt litteästä pyöreäksi? Vai vieläkö se aurinko kiertää maata ja oppineet vaiennetaan?
Eli voitteko te traumatisoituneet suurten ikäluokkien rakkaat pölhöläiset nyt ymmärtää, että nuoret juovat fiksummin, vaikka mainonta on jo nyt tarkkaan säädeltyä.

Koska täällä Ryysyrannassa on totuttu luomaan kieltoja, niin tekö järjestätte ylikuormitetulle Valviralle tarvittavat virkamiehet hengaamaan Facebookissa? Olisi edes työllisyyttä tukeva vaikutus, koska nyt haluatte ampua pienyrittäjiä jalkaan, jotka ovat jo kiinni teidän pallossanne.
Vai millä luulette sen 24/7 työskentelevän pienpanimoyrittäjän elävän, saati mainostavan mainioita tuotteitaan? Olette jo luonneet sellaisen pykäläviidakon, ettei pienellä ole varaa ostaa niin suurta machetea, että mainostaisi missään muualla, kuin sosiaalisessa mediassa.

Ensi vuonna blogataan limusta niin maan penteleesti?

Hauskintahan tässä: ”mainostajan pitää estää sosiaalisessa mediassa jakaminen ja tykkääminen käytettävissä olevilla keinoilla”. On se, että koko helkkarin media koostuu juuri tästä: Tykkäämisestä ja jakamisesta. Te varmasti saatte vaikkapa Facebookin poistamaan “Jaa” ja “Tykkää” napit koko kirjasta.. Onnea yritykseen purjehtia Burj Khalifan huipulle kaarnalaivallanne.
Samaan aikaan tuleva kieltolaki ei koske ulkolaisia toimijoita. Se siitä EU:sta, tasapuolisuudesta ja muista ihmisoikeuksista. Epäilen Viron rahaa liikkuvan näiden näennäisten raittiusintoilijoiden taskuun, sillä tämähän on vain kannuste tehdä "Sorit" ja alkaa yrittäjäksi Viroon. Sinne vaan, sieltä saa sitä kieltotavaraakin halvalla, eikä näy edes tilastoidussa kulutuksessa, nääs. Eli lähdetäänpäs joukolla jäätä särkemään tilastojen tieltä. Samaan aikaan voivotellaan kun Suomessa ei osata markkinoida paikallisia palveluita.. Ei tule seuraavaa BrewDogia Suomesta, ei.

Teretulemast Soomi yritykset Eestiin

Se mitä tulette tarjoamaan tavalliselle kuluttajalle on ainakin repiviä otsikoita ja kyynelsilmäisiä yrittäjiä, jotka ovat joutuneet poistamaan terassinsa “liian räikeät” aurinkovarjot, koska paikallinen mielensäpahoittaja ja paholaisen kätyri on sitä mieltä. Siinä ei paljoa työpaikat paina, kun kakarakortti pelataan. Kyllä minullekin tuli teininä mieleen, että kun näen sen Karjalan tekstin aurinkovarjossa, että onpas pakko vetästä kauheat lärvit samantien.. Saati ne kerrat kun olen neljä vuotiaana juonut Aurinko Jaffaa karsinan terassilla ja kiroillut miksi sen kaljan kittaamisessa menee vanhemmilla aina niin kauan. Eipä tullut mieleen, että: "Hemmetti, pitäis varmaan itsekin tilata Lahen A:ta".

Sopivasti olette kieltämässä myös olutjohdannaisten, mikä sana, tuotteiden markkinoinnin. Leipomot kiittävät varmasti, kun ei mainiota mäskistä tehtyä limppua saa mainostaa missään ihmisten ilmoilla. Pitäisikö tämä muuten eläinrehuksi menevä tavara saada myös varoitustekstin lehmiä varten, etteivät ratkea ryyppäämään tätä syödessään?
Sopivan kaksinaamaisesti olette tehneet ennenkin vähintään kyseenalaisia ja enintään naurettavia päätöksiä, vai toisinpäin. Tuoreimpana Fifty-Sixty lonkeroa ei saa kaupata, mutta Kotiteollisuus, Iron Maiden, Motörhead ja muut bändioluet eivät kehoita nuorisoa dokaamaan? Mietin hetken kumman teinit tuntevat paremmin, muinaisen mäkihyppääjän hokeman vai pari MAAILMALLA suosittua yhtyettä.. Ai, mutta lapsethan kuuntelivat kiltisti vain hevisaurusta ja haloo helsinkiä. Just joo, ja vissiin myös Mattia. On tää melkoinen yllätysten yö, samurait heiluvat silmille.
Flying Dogin Gonzoakaan ei saanut kaupata, etteivät perheen pienimmät innostu tupakoimaan.. Kyllähän lapsiasiakkaat viihtyvät Alkossa usein.

Samanaikaisesti markkinakielto ei kuitenkaan koske kaikkein pyhintä lehmää. Nimittäin kaikkivaltias jääkiekko saa pitää Karjalalippiksensä katsomoissa. Aika kaksinaismoraalista vai mitä? Raha ei varmaan ratkaissut tässä kohtaa yhtään kaikkien hyväveli/sisko kerhojen ja muiden Kummoloiden kera. Eihän? Ei kultaista aurinkokuningas kosketusta, tai edes Karhunpalvelusta aina profiililasipullosta asti?

Voi Valvira ja muut virastot, kyllä minä säälin teitä ja tulevaa ryöpytystä. Pääsyyllinen on silti MINUSSA ja SINUSSA. Me houkat olemme päästäneet sosiaali ja terveysministeriöön sellaisen harhaanjohdetun lauman rakentamaan kultaisia vasikoita, että vaalien koittaessa sitä tulevaa Moosesta tarvitaan. Kapina sosiaalisessa mediassa jatkukoon, se on meidän vapautemme. Silti.. tulevissa vaaleissa on myös sinun, äänekäs #viskiystäväni aika katsoa millaista hattua äänestät päättämään SINUN asioistasi. Ja nyt: Elämä jatkukoon entisellään ja olut virratkoon mediassa, kuin lohet Tenojoessa papan kertomuksissa ainakin.

Ajankohtainen, taas

ps. Tätä tekstiä tehdessä yhtään murmelia ei pahoinpidelty, vaikka hyppivätkin nyt silmille. Myöskin Alkosta poistettu, mainio, Auchentoshan Three Wood pysyi kiinni. Sitä saa muuten hintaan 65,50€ ja paljon halvemmalla muualta. (Joko Alko kaatui?)

Korkin Kääntöpuolella: Koffin Brewmastersit

Kotimaisen oluen päivän kunniaksi, jolloin jopa hesarissa on suuri mainos "kotimaisista" Koffin Brewmaster's sarjan oluista. Kyseiset tuotteet tulevat oikeasti Ruotsista.. Fail.
 Koska toimituksessa koemme olevamme vastuussa tästäkin kämmistä, niin annoinpa aputoimittaja kääntöpuolelle aiheeksi duunata videon "Koffin" uusista brewmasters California Common ja Irish Red uutuuksista. Valitettavasti kävi perinteiset ja jouduin sensuroimaan loput. Tässä kuitenkin alkupuoli, ettei mene taisteluksi tuulimyllyjä vastaan..

Alkon Jouluoluet 2014

Joulu tulee hiljakseen taas. Kiire, kuusi, stressi, lahjat, iänikuiset joululaulut ja levyt, kinkku ja kiusaukset. Valoa on Alkon osalta luvassa taas ja lompakon viimeisiä pennejä viedään kohti valtion viinamonopolin ovia kulkematta lähtöruudun kautta. Vai viedäänkö?
Tänä vuonna tarjolla olisi 27 eri olutta, joista osa on kertaeriä. Jokaiselle jotakin, mutta onko kenellekään mitään? Kuka syö ja kenen kädestä.. Ajankohtaisesti pari jouluista viskiä sopisi tähän loistavasti..Poikki, otetaanpa alusta ja käydään lista lävitse omilla glögintuoksuisilla ajatuksillani höystettynä maa kerrallaan. Kerron myös kuka voi niellä minkäkin värisen leluauton. Esitän toivottoman ajatuksen ruokapöytään sopivuudesta, jonka jokainen voi omalla vastuullaan kokeilla, jos vakuutukset ovat kunnossa. Lopuksi heitän vielä villin veikkauksen viikon vakiorivistä, joka tunnetusti menee metsään, kuten suomalainen mäkihyppy tänäkin talvena. Mutta.. Joulu on anteeksiantamisen juhlaa.

Suomi

Sinebrychoff Jouluolut (Wieniläistyylinen lager. 1,98e. 0,33l)

Omat hajatelmat: Koffin jouluoluen jokavuotinen 6% versio. Jäänyt välistä jokaisella kerralla ja jää jälleen. Listalla paljon kiinnostavampia, enkä tikkaa tikkien vuoksi.
Kenelle:  PeruSkuluttajat ja satunnaisostelijat.
Ruokapöytään: Lue edellinen, onko tämä se tavallista wahvempi vaihtoehto joulusaunaan?

Stallhagen Black Vanilla Cinnamon (Aromatisoitu olut. 3,63e. )

Omat hajatelmat: Affenanmaan puolella on laitettu mausteita keittoon ja reilusti. 6% mausteihme ei itselleni viimeksi maistunut yhtään ja epäilen jäävän omalta osaltani hyllyyn,
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat ja ne joilla maistamatta.
Ruokapöytään: Joulupuuron mausteliemeksi...eikun

Stallhagen Julbock (Dunkler Bock. 3,50e)

Omat hajatelmat: Varsin laadukas ja mukava ruokajuoma, jossa syvyys piisaa nautiskeluunkin.
Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat ja ne joilla maistamatta?
Ruokapöytään: Toki

Malmgård Huvila X-Porter (Portteri)

Omat hajatelmat: Malmgårdilta erittäin upea ja reippaan makuinen vahva porteri, joka on yksi parhaimmista kotimaisista oluista edelleen. Kyllä kelpaa, kiitos. Harmi ettei Arctic Circle Alea nähty, mutta hyvä paikkaus.

Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat ja ne joilla maistamatta.
Ruokapöytään: Kahvin ja suklaan kera, taivain naatiskeluun.

Beer Hunter's Mufloni Talviporter (Portteri. 3,32e)

Omat hajatelmat: Todella hienoa nähdä "hunulta" taas tuote valikoimissa. Itselleni tämäkin on maistamaton, joten pakkohan tätä on testata.
Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat ja ne joilla maistamatta.
Ruokapöytään: Kenties, mutta itse todennäköisesti vain nautiskelen tästä takan edessä.

Yhteenveto näistä: Melko perinteikästä linjaa vedetään kotimaisten osalta jälleen, mutta Beer Hunter's on jälleen mukava nähdä valikoimissa ja se X-Porter... 

Viro

Saku Porter (Portteri. 3,48e. 0,5l)
  
Omat hajatelmat: TAAS. Sakun Porter on kuin koffin jouluolut, mukana joka vuosi. Silti, varsin juotava ja tyylikäs makeahko porter, mutta usein maistettuna ei innosta tälläkään kierroksella.
Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat ja ne joilla maistamatta (onko heitä?).
Ruokapöytään: Kahvin ja suklaan kera, jälkiruuat.

Yhteenveto tästä: Perinteistä linjaa, mutta koskakohan näemme Pohjalan, Lehen, Öllenautin, tai jonkun muun uuden aallon Virolaispanimon valikoimissa?

Norja

Nøgne Ø Imperial Rye Porter (Imperial Porter. yli 9e. 0,5l)

Omat hajatelmat: Mahtavuutta! Aivan upea olut, mutta laitan pipon silmille, etten näe tulevaa hintalappua.
Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat, olutörtit.
Ruokapöytään: Hitaaseen nautiskeluun konvehtien kera.

Yhteenveto tästä: Pelkäsin sitä yhtä nimeltämainitsematonta maustelientä, mutta nyt yllätti positiivisesti.

Ruotsi

Slottkällans Tomte (English Strong Ale. 5,29e.)

Omat hajatelmat: Viime kerralla jäi välistä ja siitä on jo jokunen vuosi aikaa. Pitäisikö nyt tarttua, vaikken tyylistä välitäkään. Hienoa nähdä Slotskällansia valikoimissa pitkästä aikaa.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Saattaisi pelata yleisjuomana?

St. Eriks Julale (Amber Ale. 3,98e.)

Omat hajatelmat: St. Eriksiltä ilmeisesti keskitason Amberi. Hmmm.. Ainesta saattaisi tyylin puolesta olla ruokapöytään, mutta jaksaako kiinnostaa. Kenties hinta tämän viimeistään päättää.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Kenties.

Yhteenveto näistä:  Olisi sieltä länsinaapurista varmasti kiintoisempiakin löytynyt, mutta valtavirralle näissä riittää varmasti juotavaa.

Iso-Britannia

Fuller's Old Winter Ale (English Strong Ale. 4,19e. 0,5l)

Omat hajatelmat: TuttuJuttu. Fuller'sin laadukas vahva brittiale palaa taas.
Käyttökelpoinen, tyylikäs mutta en usko ostavani tällä kertaa. (Ostan kuitenkin..)
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Monikäyttöinen ruokajuoma?

 Fuller´s Vintage Ale 2014  (English Strong Ale. yli 8e. 0,5l)

Omat hajatelmat: Vuosikertasettiä ja Fuller'silta. Mainiota, vaikka onkin kertaerä,       niin voi osoittautua varsin toimivaksi.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: 8,5% lämmittävyyttä voisi toimiakin, mutta epäilen säästäväni tämänkin sohvaolueksi.

Ridgeway Criminally Bad Elf  (Barley Wine. 4,14e.)

Omat hajatelmat: Jos yksi panimo tuo mieleeni joulun se on Ridgeway. Tuntuu, että puolet panimon tuotteista on jonkinsortin jouluoluita. Jää silti vanhana tuttuna hyllyyn. Tätähän oli viime talvenakin. Saa taas nähdä saapuuko maahan ollenkaan..
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Ei, takan ääreen.

Bellhaven Oat Malt Stout (Sweet Stout. 2,98e.) 

Omat hajatelmat: Belhavenin skottipanimolta kauramaltaista Stouttia. Saattaisi olla varsin kiinnosta tuotos, vaikkei varmasti pankkia räjäytäkkään.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Jälkiruuat ja suklaa.

BrewDog Hoppy Christmas (IPA. 4.58e. 0,33l)

Omat hajatelmat: Jälleen täällä. Ei joulua ilman tätä panokoiraa. Tällä kertaa taidan jättää välistä, koska yksinkertaisesti ei ole lähelläkään edes panimon parhaimpia. Ylihintainen.
Kenelle: harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Varauksin, mutta lahjoja aukoessa saattaa janottaa.

Yhteenveto näistä: Tuttua tavaraa viime vuosilta tässäkin "kategoriassa". Belhaven ehkä kiinnostavin näistä. 

Belgia

Chimay Premiére (Red)  (Dubbel. 8,97e. 0,75l) 

Omat hajatelmat: Chimayn punaista suuressa pullossa. Takuuvarma ruokaolut ja juustojenkin kaveri, mutta sellaisenaan ei kovin kaksinen.
Kenelle: Satunnaisostelijat, Harrastajat, ne joilla liikaa belgiolutlaseja.
Ruokapöytään: Toimii heittämällä lähes minkä tahansa kanssa.

Liefmans Cuvée Brut (Flaamilainen hapan ale. 5.49e. 0,375l)

Omat hajatelmat: Tämäkin on vanha paluumuuttaja. Muistelisin olleen varsin maistuva ja hillityn tyylikäs tuotos.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, ne joilla vielä maistamatta.
Ruokapöytään: Ei, vaan avataan lahjojen seasta.

Gouden Carolus Christmas (Belgityylinen vahva ale. 4,47e. 0,33l)

Omat hajatelmat: Palaa viime vuodelta. Vielä olisi pari pulloa varastossakin, mutta pahuksen tyylikäs olut, mikäli vain anis ei töki.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Nautiskeluun, saattaa peittää laatikot alleen.

La  Goudale De Nöel (Belgityylinen Ale. 7,99e. 0,75l)

Omat hajatelmat: Itselleni maistamaton belgityylinen ale. Periaatteessa kiinnostaa, mutta RateBeerin arviot eivät ole kovin mairittelevia.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään:Ehkä? Ehkä ei.

Rochefort R10 (Quadrupel. yli 6e. 0,33l)

Omat hajatelmat: Yksi maailman parhaimpia oluita piste. Ei lisättävää.
Kenelle: harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Ehkä?

Yhteenveto näistä: Paluumuuttajia riittää jälleen. GCC on mahtavaa nähdä taas hyllyssä, Chimayn punainen on ruokajuomana lähes pomminvarma valinta ja liefmans oli ihan ok. Ei hassumpaa. Silti potin räjäyttää kuningas Rochefort 10.

Saksa

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock (Savuolut. 3,99e. 0,5l) 

Omat hajatelmat: Täällä taas ja pakkohan tätä herkkua on ostaa.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Saattaa peittää herkästi muut alleen, mutta ruisleipä,
kinkkua, sinappia ja Urbock..

Erdinger Schneeweisse (Hefeweizen. 3,98e. 0,5l )

Omat hajatelmat:Taas täällä. Perushyvää saksa vehnää, muttei parhaimmasta päästä.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Saattaisi toimia kinkunkin kanssa.

Schneider Aventinus Weizen-Eisbock (Eisbock. 4,48e. 0,33l)

Omat hajatelmat: AWE on taas täällä, mahtavuutta. Jos jonkun paluuta olen odottanut niin tämän. Vahva ja loistava.
Kenelle: harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Nautiskeluun.

Ayinger Winter-Bock (Doppelbock. 4,58e. 0,5l) 

Omat hajatelmat: Jälleen. Celebrator on samaa tavaraa, eli laadultaan aivan huippua.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Kinkun kaveriksi raskaampaa Doppelbockia?

Kulmbacher Mönchshof Weihnachts Bier (Oktoberfest/Märzen. 4,29e. 0,5l)

Omat hajatelmat: Jälleen täällä tämäkin.. Ei siinä, vähän tylsän puoleinen perus Märzen.
Kenelle: PeruSjuovot, Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Toimii iisinä yleisoluena

Yhteenveto näistä: Sama settiä jokaiselle vuodelle. Saksan osasto hyytyi talveen '43, vaikkakin savuinen Schlenkerla ja AWE kelpaavat aina.

 Itävalta

Schremser Weihnachtsbräu (Heller Bock. 4,15e.)

Omat hajatelmat: Vaaleaa bockia jouluun? No kunhan on pukin kuva etiketissä..
Kenelle: PeruSjuovot, Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Todennäköisesti toimiikin

Yhteenveto näistä: Kuten yllä mainitsin. Sellaista perussettiä luvassa. Heller Bock ei yleensä itselleni toimi, mutta mikäänhän ei estä sinua kokeilemasta ja pitämästä. Osuu varmaan aika monen suomalaisen makuhermoon.

USA

Samuel Adams Winter Lager (Aromatisoitu olut. 3,99e. 0,355l)

Omat hajatelmat: Jälleen. Helppo ja ihan maistuva juoma, mutta ei tällä kertaa.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Makeahkona uppoaa varmasti laatikoiden ja kinkun kera.

Widmer Brothers Brrr Seasonal Ale (American Strong Ale. 3,99e. 0,355l)

Omat hajatelmat: Vahvaa jenkkistrongia, kyllä. Tyylin puolesta toimii ja toivottavasti maistuukin.
Kenelle:  harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Ehkä, voi olla vaikea parittaa?

Yhteenveto näistä:  Ei Anchorin joulupuuta tälle vuodelle? Jenkit ovat jäänneet täysin altavastaajiksi jouluolut listalla jo usein, niin nytkin. Harmi.


Grande Finale, eli loppunivoutuminen ja pakkoyhtyminen:
Joulu 2014 tarjoaa kaikille kaikkea. Paljon, oikeastaan liikaa, vanhoja tuttuja, mutta eipä tarvitsekaan ostaa jokaista. Tästä lompakkoni kiittää syvään kumartaen ja hiljaa huokaisten. Hintataso on karannut aivan taivaisiin.. Oikeasti tuotteet ovat laadukkaita ja maistuvia, mutta kuluttajana olen valintani tehnyt jo sinä päivänä, kun jätin jokaisen uuden Pirkan ostamatta. Itselleni näistä suurin suosikkini on tietysti Schlenkerlan Urbock, ilman sitä ei joulu tule. Pisteiden ja maagisen laadun puolesta tietysti Rochefort 10.
Loskaista talven alkua ja pimeää pikkujoulukautta ilman heijastimia jokaiselle joka jaksoi tämän romaanin loppuun asti.
Suurin osa tästä tekstistä oli muuten suoraan kopioitu parin vuoden takaa. Hassua miten vähän Alkon maailma muuttuu joulusesonkina..