Ennakoissa: Kymijoki Beer Festival

Loma lähenee uhkaavasti loppuaan, illat lyhenevät ja helteet pahenevat.
Ensi viikonlopuksi on kuitenkin luvassa vilvoittavia keitaita ja Kymijoen kuohuja. Edessä on jo toinen vuotuinen Kymijoki Beer Festival.
"Kymijoki Beer Festival eli KBF on rennon letkeä tapahtuma, jonka keskeisessä osassa ovat suomalaisten pienpanimoiden oluet ja siiderit, ruokaa ja musiikkia unohtamatta. Tapahtumapaikkana toimii upeissa Kymijoen maisemissa sijaitseva Kallioniemen tanssilava."

Tämän vuotisessa tapahtumassa ovat mukana seuraavat panimot:

Rekolan Panimo
Vakka-Suomen Panimo
Panimoyhtiö Hiisi
Bryggeri Helsinki

Lisäksi hieman SOPP:sta poiketen tapahtumassa on myös hieman tuontioluita ja näillä omat "baarit":

"Kaiku-Baaria pyörittää KBF:n oma henkilökunta ja se löytyy tanssilavan etupihalta kotimaisten panimoiden läheisyydestä. Tarjolla on luonnollisesti tapahtuman omaa Kaiku-olutta mutta mukana on myös Seinäjokelaisen Mallaskosken Kuohun tuotteita.

Kaiku 2014, American Pale Ale, 4,5%.
Mallaskosken Kuohu Pils, 4,7%.
Mallaskosken Kuohu Amber Lager, 4,7%.
Hartwall Original Long Drink, 5,5%.

Amerikka on sivuteemana tämän vuoden Kymijoki Beer Festivalissa ja takapihan maisematerassilta löytyykin  Amerikka-Baari, jossa pääsee nauttimaan jenkkioluista ja siidereistä jokimaisemissa. Joukossa myös jenkkityylinen olut Seinäjoelta ja pari siideriä Briteistä. Tiskin pyörittämisestä vastaa Servaali.

Flying Dog - Underdog Atlantic Lager, 4,7%.
Flying Dog - Doggie Style Classic Pale Ale, 5,5%.
Flying Dog - Snake Dog IPA, 7,1%.
Samuel Adams Boston Lager, 4,8%.
Mallaskosken Kuohu Pale Ale, 5,3%.
Angry Orchard Traditional Dry Cider, 5,5%.
Old Rosie Scrumpy, 7,3%.
Henry Westons Vintage Perry, 7,4%. "

Panimoiden olutlistaukset ovat tulossa ilmeisesti piakkoin.
Tapahtumassa tulee olemaan myös "Olutliiton oluttreffit" niminen tilaisuus, jossa pääsee turisemaan oluesta liiton pj. Kähkösen Heikin kanssa.

Mitä itse muistelen viime vuodelta.. Tapahtuma on sijainniltaan hieman syrjässä, mutta julkisilla pääsee viereen ja illalla bussilla pois. Paikka on toki varsin kaunis, joen lipuessa suoraan terassin vierestä ja Korian sillan seistessä jylhästi lähellä. Nyt kaksipäiväisenä aivan samanlaista loppuillan tungostakaan tuskin on?

Ylipäänsä. Paikallista olutkyldyyriä on toki tuettava ja fiilis on hieman erilainen, silti vähän samanlainen, kuin SOPP:ssa. Lisäksi (lause sisältää markkinointia) paikalta saa vähän helkkarin hyvää Suomenlinnan Kaikua ;)
Trooppishedelmäistä, sitrusta, greippiä ja aprikoosia. Keveän maltainen, hennosti makeutta. Reilut katkerot. Raikas. Siinä joitakin adjektiiveja kuvailemaan tätä olutta.
(piti kirjoittaa arvio, mutta lasi tyhjenikin jo..) Ja markkinointi päättyy, ettei kaupallisuus tule ja pilaa kaikkea kaunista.

Ryöstöretki Isolle Kirkolle/ Stadin SOPP'14 reportaasi

Heinäkuu. Helteinen ilmamassa valui hitaasti ympäri. Se taivalsi tavalla, jonka piti olla jo pala kadonnutta Suomea. Se vaelsi, kuin maankiertäjät, Helismaat ja Rautavaarat, reissumiehet ja kissat. Vaellellen pitkin maata ja valellen tulikuumaa tekstiään jokaiselle. Helle aiheutti janoa ja tuskaa kaikille täällä normaalisti viileässä pohjolassa. Taivaalla ei ollut hattarapilveäkään tuomassa varjoa, ei sadetta tuomassa hetkellistä helpotusta.

 Siispä sitä oli lähdettävä etsimään. Pakkasin hellekypärän, kartan ja kompassin reppuuni. Otin suunnan kohti länttä, sillä juuri idemmäs en päässyt. Edes itänaapurin vodkaan menevä tullimies ei lämmennyt, kun pyysin maahantuomaan vilvoittavaa siperialaista pilveä. Lopulta bussikuljettaja heitti minut ulos laukkuineni keskeltä jylhää graniittiviidakkoa. Luulin hetken olevani Kouvolassa, mutta ihmispaljous kertoi, että ei oltu aivan kotipuolessa, jossa eteläisen naapurin Meripäivät olivat tyhjentäneet kadut ja kuppilat.

 Otin jostakin suuresta kirkosta suunnan ajatuksenani rosvota ja ryöstää pyhien miesten viinivarannot janooni. Astellessani tuon mammutin varjoon ajatukseni lakkasi kulkemasta. ”Herramunjee, jättiläisiä” Suoritin pakoittavasti pikamarssin eteenpäin. Olin kuullut lännen ihmeistä, mutta mistä nämä olivat saaneet neljä vihreää jättiläistä vartioimaan suurta kirkkoa ja vielä aseistaneet nämä megalomaanisilla järkäleillä. En halunnut kokea Indiana Jones ilmiötä ja juosta ratikan alle jättimäisen kiveksen vyöryessä perässäni.

Lähellä näin kuitenkin aidatun alueen täynnä ihmisiä. Mietin hetken oliko tämä paikallinen ”työ vapauttaa” leiri, mutta laiskanpulskeista ja ilmeisen tyytyväisistä ilmeistä päättelin tämän olevan etsimäni paikka. Selvästi paikallisten salakuljettajien, rosvoroopejen ja muiden kuivan maan piraattien pesä. Täällä voisin rauhassa punoa juoniani viinivaraston tyhjentämiseksi ja kenties vien muutaman vereän nunnan mukanani?

Ovella seisoi jo huomattavasti pienempiä jättiläisiä. Oudoittavasti rihkamahelyjä, rommipulloja ja savannivarusteita täynnä olevaa laukkuani ei haluttu penkoa, mutta jätin sen silti tarkkailun alle. Kaappasin pöydältä tyhjän lasin, sillä halusin sekoittua massaan. Kaikilla muillakin näytti olevan samanlainen esine kädessään, joten sen oli oltava jonkinlainen kerhotunnus. Otin umpimähkäisesti suunnan ensimmäisen teltan alle, kun tukossa olleet hajureseptorini aukesivat, kuin taivaan portit Einolle, Penalle, sekä Johnille. Olutta, paljon olutta. Kuinka saatoin missata tällaisen havainnon. Ilmeisesti kirkon viinivarannon, kultahelyjen ja nunnien sokaisema mieleni oli ruosteessa, tai sitten se oli edelleen jättiläisistä järkyttynyt.

Teltassa havaitsin tutun kasvon lukuisista ”Wanted” ilmoituksista. ”Sehän on internetin pohjattomista vesistä tuttu rosvoprinssi Jaska”. Herra oli laskeutunut omalla tavallaan keskelle aluetta. Tiskin takaa alkoi näkyä tuttuja kasvoja ja pian lasini olikin täynnä hyvän Maku:ista olutta, suoraan salakuljettaja Revon yksityisestä varastosta, jotakin humalahakuiseen juomiseen soveltuvaa. Harhaisissa muistikuvissani kävin myöhemminkin täyttämässä lasiani tästä varannosta. Sain kutsun rosvoprinssin yksityispöytään, jonka otin mieluusti vastaan. En tiennyt kuinka kohtalokasta olisi kieltäytyä, mutta loppuillasta ajattelin myös suostumisen käyneen kohtalokkaaksi ainakin selviämisen kannalta.

 Pöydästä löytyi useampi pahemman ja pahimman luokan Bucaneeri, Bukowski ja Boheemi. Ammattilaisia tyhjentämään pulloja, juonimaan ja partiopoikain lailla aina valmiina auttamaan kohtalotoveriaan pulasta. Myöhemmin naapuripöytäkin kansoittui muilla heimopäälliköillä, paikalla kävi jopa Itä-Siperian kauppakomppanian edustaja, harmittavasti pilvikauppani meni puihin, sillä tätä harvinaista tuotetta ei ollut ruumasta saatavilla.

Lasit täyttyivät ja tyhjentyivät. Tarinat rönsyilivät humalista, jumaliin ja takaisin sadonkorjuuseen, vaatimuksiin ja myötätuntoon. Kuhina kävi, aurinko paistoi kuumasti ja virvokkeita kului. Joku ehdotti, että Keskisuomesta löytyisi Pohjoisen Jättiläinen, joka vetäisi vertoja jopa näille Ison Kirkon jättiläisille. Muistelin kohdanneeni tämän jätin jo tuulisessa kaupungissa. Epäilin hetken liian pitkään, sillä betoniviidakon jättiläiset voivat olla jääräpäitä ja vaikeita tapauksia, jopa Pohjoisen edustajalle. Lisäksi havaitsin usean muunkin havittelevan tätä puolelleen. Myös Porilaisen hulluuden edustajilla kävi kohina. Jotakin maalaismaista vapaaherraa oli tarjolla, mutta raparperista ei olisi asetta jättien isoille kuulille. Toisekseen herraskaisen tapoihin kuului kuunnella punajuurien soittamaa Matteus-passiota, joten kertakokeilu riitti. 

Kävin tiedustelemassa vapaakomppanian palkkausta osuutenaan osa ryöstösaaliista. Lopulta aloin muodostamaan tätä erikoista likaista tusinaani. Sourniemestä löytyi yksi, joku taisi olla vahtimestarikin ammatiltaan. Länsirannikolta löytyi yksi DIPA, outo nimi, mutta omasta mielestään pätevin kaikista. Tuumasin, että paikallista taitoa ainakin tarvitaan. Palkkasin hetken huumassa myös kaksoset Motuekan ja Simcoen, vain huomatakseni katkerasti että veljessarjan Amarillo olisi ollut vahvempi ehdokas. Virheitä sattui, joten paikkasin tätä Mustalla Cascaadilla, kuulemma lähes Barbaari tavoiltaan, vaikkei aivan kaikille lavoille nousekkaan.

 Aarteiden etsintään löysin kullankaivajan varsin helposti, mutta jokin tässä Viikkiläisessä veijarissa kuitenkin epäilytti. Hän vaikutti enemmänkin onnenonkijalta, kuin Viikingiltä, jota odotin. 

Hellekypäräni kesti säteilyn, mutta jano yltyi kuumassa ja oli pakko löytää keidas muikkuineen ja omenaporeineen. Vettä ei kuivassa keitaassa ollut kuin sattumanvaraisesti. Tämä viimeinen ehtoollinen, ei piiskannut, mutta hyväili mieltä. Olin jo hetkeä aiemmin ehtinyt hourailemaan. Huusin nimittäin Suomenlinnasta tukea ja turvaa, mutta sieltä vastasi vain Kaiku.

 Päädyin palkkaamaan lopuksi vielä Amerikan Serkkuni mukaan, oli kuulemma opiskellut oranssipäisten saksien valmistusta sitten viime näkemän. Mukaan olisi halunnut myös Metsän Henki, mutta urbaanissa ympäristössä pelkäsin hänen olevan vain tiellämme ja epäilin jo oman habitukseni lähentelevän astraalisia sfäärejä siinä määrin, ettei henkimaailman hommia tarvinnut yhtään enempää. 

Viimein komppaniaamme tarjoutui kuusikymmentäkuusi vapaaehtoista. Tämä oli erinomainen vahvistus, sillä kaikilla oli valmiiksi oman kylän saappaat ja puhelimet.

Lopulta kävimme toimeen, koska aika oli kortilla ja aurinko laskusuunnassa. Hyökkäyksemme sujui hyvin, kunnes jouduimme ansaan. DIPA oli myynyt sielumme kolmestakymmenestä hopearahasta ja Ison Kirkon vartijat pääsivät piirittämään meidät täysin. Hylkäsin värikkään seurueeni ensimmäisestä mahdollisuudesta ja jouduin jättämään kaiken kiiltävän rihkamani kirkon säilöön. Lopulta löysin itseni ympyräisestä kaupungista siltojen alta. En tiedä vieläkään, miten selvisin, sillä en ole vielä selvinnyt. Lokaaleista lehtileikkeistä päätellen kansa halusi mieluummin vapauttaa muualta tulleen ryövärin, kuin jonkun Kalliolaisen maailmanparantajan. Vapaakomppaniastani ei ole tietoakaan, paitsi että minut kiellettiin mokoman Viikkiläisen onnenonkijan toimesta kolmesti.

Parempi onni seuratkoon meitä seuraavalla kerralla, jolloin toistamiseen rooma poltetaan ja Iso Kirkko ryöstetään.

 The End.

SOPP Helsinki'14 tärpit

Terveiset helteisestä Kaakkois-Suomesta. Asuntoni sisälämpötilan kohotessa +30c on hyvä kadota tuntemattomiin koloihin ja täältä viileästä luolasta suuren, vilvoittavan veden ääreltä voi naputella muutaman sanan pian alkavasta Helsingin, eli hesan, siis stadin Suuret Oluet, Pienet Panimot juomalistoista.
Itse eksyn sinne torstaina ja vain torstaina, koska perjantaina pitäisi lähteä vuotuisiin olympialaisiin urheilemaan, edustamaan ja hifistelemään olutvalinnoillaan.. Asiaan.
 Selasin Jaskan postaamat juomalistat lävitse ja havaitsin kauhulla juotavan määrän ja oman rajallisen aikani pahan yhteentörmäyksen. Arvon panimot, saisiko joskus Lahteen yhtä kattavan listauksen, pliis :)

Omat tärppini ovat:

Maku Brewing

(Kaikki)

Beer Hunter's:

Mufloni Mosaic Vehnä IPA

Mufloni Aprikoot Pale ale 5,0%

Saimaa:

Spelt IPA 7%
Clarinet Marmalade IPA 7%

Stadin:

American Imperial IPA 10,5% -
American Weizen 5,5%

Savuviskistout 8,0%

Rekola:

KAKSI KOTIA Choko-Cherry 4,3%

Hiisi:

TUFF! 6,2 %
Lutakko Liekeissä 6,2 %

Humulus Lupus 9,0 %

Plevnan:

II MOTUEKA WEIZEN 5%
III SIMCOE WEIZEN 5 %

Ruosniemi:

Vahtimestari Vanilijaportteri 6,1 %

Konsultti Vehnäolut versio 2.0 5,7%

Vientiassistentti Islay Sahti 6,9 %

Vapaaherra Keskimäen maalaispassio 5,7 %

Malmgård:

Malmgård Proto#5

VBS Gold Digger

XXV Dark Saison

Teerenpeli:

IPA 6,6 %

Kuten ehkä näette lista on aivan liian pitkä 2dl annoksilla ja jonotus, sekä "hölötys" yhteenlaskettuna. Harkitsen vielä jätänkö Hiisin ja Rekolan oluiden maistamisen parin viikon päästä käytävää Kymijoki BeerFestivalia? Vaikeita valintoja.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tein myös listan, jossa valitsin kultakin panimolta yhden oluen maistettavaksi aloittelevalle jo vähän maistelleelle harrastajalle:

Plevnan:

Amarillo Weizen-> Kyllä, sieltä saa myös Siperiaa. Amarillo Weizen on kuitenkin kausijuoma ja imho paras kotimainen hefeweizen toistaiseksi ja loistava terassijuoma.

Vakka-Suomi:

SavuKataja -> Illan pimetessä kaipaa janoinen sielu jotain ronskia ja hyvää..

Maku Brewing:

IPA -> Teki mieli laittaa, että kaikki. IPA toimikoon mittatikkuna panimolle, tosin herra Revon (Juhani) taidot tunnetaan ja tämäkin on varmasti hyvää.

Beer Hunter's:

Mufloni Aprikoot Pale ale -> Aprikoosia ja Apa:a, kuullostaa vaan niin kesäiseltä.

Saimaa: 

Django & Steven Pale Ale -> HBF voittaja, raikas ja maukas.

Stadin Panimo:

Katariina Imperial Stout -> "Ai Siperia ei kelpaa, mutta Katariina passaa?" Kyllä minä mieluummin Katariinaa saan, kun Siperiaan menen..eiku.

Rekolan Panimo:

Metsän Henki -> Rekolan tuotteista ehdottomasti mielipiteitä jakavin. Tavallaan perverssi näkemys, joka natsaa ainakin riistaruokien kera kummasti, jos natsaa ollenkaan.

Hiisi:

Pohjoisen Jättiläinen -> Suuri, maukas ja kerran elämässä?

Hollolan Hirvi:

KiviSahti-> Tarvitseeko perustella? Jumalattoman hyvää jos vaan onnistunut panos ja ainakin Lahdessa tämä tepsi todella hyvin.. Siis mihin tepsi? Jääköön mielikuvituksen varaan.

Mallaskoski:

Kuohu Valioluokka Pils -> Raikas, kepeä ja sopivan kokoinen purkki saunajuomaksi, hellettä luvassa nääs.

Ruosniemi:

Vapaaherra Keskimäen maalaispassio-> Ruosniemen ja Beer Hunter's:in perverssi kollaboraatio ja kimppapano. Punajuurta ja raparperia, tottakai.

Bryggeri Helsinki:

Summer Ale -> Janoon, ruuan kanssa, muuten vaan, väärin päin. Hyvää.

Malmgård:

Malmgård Proto#5 -> Kartanolta Saisonia, kyllä kiitos. Malmgårdin tuotteissa on aina tiettyä hillittyä tyylikkyyttä, mutta myös makua ja Saison kiinnostaa toki kesällä.

(VBS Gold Digger) ->Malmgårdin tiskiltä. Viikki Brewing Societyn panemaa Golden Alea, uudet tulokkaat otamme aina innolla vastaan.

Nokia:

Keisari Året Runt IV -> Vaikea valita loistavien Elowehnien ja 66:sten seasta. Ruokaoluena vallan mainio.

Lammin Sahti:

Fillari -> 2,2% kevyenä, Radlermaisena menee kivasti huiviin janoon ja sitten voi ottaakin vahvempaa.

Teerenpeli:

Teerenpeli 20-v Juhlaviski 10.yo. -> Viskiä? Kyllä. Perusteet suoraan myyntipuheesta: "Kymmenen vuotta ex-bourbon-tynnyrissä kypsynyt ja 16 litran px-sherrytetyssä tammitynnyrissä viimeistelty erikoiserä joka valmistui juhlistamaan Teerenpelin 20-vuotista taivalta. Tynnyrinvahvuinen (58,5 til-%) ns. living-cask tuote joka myydään suoraan tynnyristä."

Laitila:

Mississippi Beer -> Kollaboraationa Höyryolutta. Pakko tikki ja varsin juotavaa.

 

Stallhagen:

 

Lemon Ale-> Yksinkertaisesti hauska olut, joka kiljuu thaicurrya kaverikseen, joku vihjasi toimivan myös ahvenen kaverina..

Suomenlinna:

Listaa ei ollut saatavissa, suosittelen Kaiku.. Eiku, väärät festarit..

Höpken Pils, jos on. -> Ehkäkö yksi parhaista kotimaisista Pilseistä.

Blogi lomalla

a

Oluen kotivalmistusta - "Lähes" opetusvideo 2/2

Tässä luvattu toinen ja viimeinen osa oluen kotivalmistuksesta videolla.
Tämän videon tarkoitus on lähinnä esitellä oma prosessini ja ehkä, siis isolla, ehkä jakaa jokunen niksipirkka siinä sivussa. Mahdolliset asiavirheet ovat omiani.

Tässä osassa pääsemme siivilöinnistä keittoon. Keiton päälle jäähdytellään, ilmataan ja hiivataan:

Oluen kotivalmistusta - "Lähes" opetusvideo 1/2

Tässä viimeinkin ensimmäinen osa oluen kotivalmistuksesta videolla.
Tämän videon tarkoitus on lähinnä esitellä oma prosessini ja ehkä, siis isolla, ehkä jakaa jokunen niksipirkka siinä sivussa. Mahdolliset asiavirheet ovat omiani.

Ensimmäisessä osassa kuljemme siivouksesta mäskäyksen maailmaan. Mikäli kameramiestä olisi paikalla, tästä voisi näyttää enemmänkin, mutta koska en omista kolmatta kättä, mennään sillä mitä on:

Matkaraporttia: Lahden SOPP'14

Lämmin perjantainen yö Suomen tuulisimmassa kaupungissa. Jostakin jalkarannan suunnasta kipittää kolme miestä kohti rautatieasemaa, läähättäen, suviyössä.
• Ja juoksee nyt helvetti. Myö myöhästytään just...puuh...taas. - Tossua toisen eteen, vaan. Kuka vetää railakkaan marssilaulun?
• Kankahalla kasvoi kaunis kukkhh..yyyhhyyyh. Ei..pystyyyh, uuh.
• Sitokaa vaikka ittenne sinne kiskoihin, mie ostan liput, mut juna ei lähde ennen sitä.

Viimeinen mies junassa, ovet kiinni ja kiskot vievät kohti Kouvolaa. Jälkihiki on suunnaton, helpotus ehtimisestä on kuitenkin tätäkin suurempi.

 - Ei senttään myöhästytty kolomatta kertaa putkeen. Ei myöhästytty ei, vaikka jokainen tuntee sydämen hakkaavan vielä. Se lyö tavalla, jonka vain kuolemanpelkoinen metsäneläin voi tuntea, ”kuin olis ollu kaks nuorempata konstaapelia perässä”.

Mitä ihmettä Lahdessa oli päivän mittaan sitten tapahtunut?

Kyseessähän on tietysti jokavuotinen Suuret Oluet, Pienet Panimot tapahtuma, jossa tälläkin kertaa olimme paikalla todistamassa ihmiskunnan rappiota kuningas alkoholin edessä.

Tiukkaa reittaamista. mmm. Kiiraa

Bussi rullasi Lahden linja-autoasemalle aiemmin päivällä. Ovista astui ulos hilpeän janoinen seurue pahimpia juovoja, mitä maa päällään kantoi.. Olutkriitikkoja ja sekalaisiin päihdyttäviin substansseihin sortujia. Autossa oli maisteltu ja reitattu, reitattu ja maisteltu. Suoraan pullosta Hunun Säppi Apa ei liikauttanut julmemmin, kuulemma mukista parempaa. - Juu kyllä tässä jo mukia kaipaa. Radleria kului, olihan se lähes juoksukaljaa, siis fillarointibisseä. Vieläpä tölkissä, eli jos kassit täynnä sattuisi kaatumaan, ei lastissa ole särkyviä pulloja.

Hiekka rapisi kenkien alla sekalaisen seurakunnan vaappuessa puiston lävitse, kuin Vesijärvessä polskivat sorsat konsanaan. Myös nämä lattaräpylät kaipasivat nestettä, jano kasvoi ja rakko painoi.

Viimein tuli matkan vaikein vaihe. Sopp alueen portilla parveili keltaliivisiä ihmisiä, kuin vihainen ampiaisparvi valmiina noudattamaan mielivaltaisia ohjeita. Seisomaan suorassa ja ennenkaikkea näyttämään varmalta ja vakaalta. Siitähän koko touhussa oli kyse, jos työ on helppoa kuin heinänteko on sen pakko näyttää ahkeralta, puuttua pikkuasioihin, kuten sateenvarjon tapaisiin joukkotuhoaseisiin ja vainota liian suuria vesipulloja. Alueella valitsimme omat aseemme, poimimme paheelliset kranaatit suoraan korista ja marssimme täyttämään näitä samantien, jotta loppuiltaa kohti olisimme valmiit räjähtämään kaikesta nautitusta oluesta.

Ensimmäiseksi maalitauluksemme valitsimme Hiisin tiskin, josta joimme saksalaisella tarkkuudella ja työn suomalla vapautuksella koko listan lävitse. Janoiset silmät kiiluivat iltapäivässä ”Näitä ei saa meiltäpäin”. Jotakin tapahtui tämän jälkeen. Suunnittelemamme tarkkuus katosi, mutta käsien vapina helpotti. Joukkueemme hajaantui täyttämään kuppejaan kuka miltäkin pisteeltä. Vaan yksi oli joukosta poissa, Kuninkaankartanoa sielä ei näy. Hollolalla oli jälleen kiintoisia uutuuksia, mutta Kivisahti toimi viimeisenä merkkinä siitä, että olemme täällä tänään. Kontrolli hukkui, videoista tuli käsittämätöntä mongerrusta ja lähtölaukaus iltaan oli annettu, ei estoja.

Tässä kohtaa havaitsin festarien hauskimman tuotteen, se oli kieltämättä Stallhagenin Lemon Ale, joka sai haluamaan ruokaa. Limetinlehti ja sitruunaruoho huusivat thaityylistä vihreää kasviscurrya. Sitä ei saannut, mutta muikkuja sai, sekä plättyjä. Havaitsin saavani taas selvää käsialastani, joten korjasimme asiaa nauttimalla hieman Lammin Pöllövaaria ja kaveriksi vähän Sahdin henkeä. Mieliala koheni samantien ja päätin heittää kynän nurkkaan, jotta tällä kertaa se ei uisi kilpaa laskialtaassa, kuten edellisillä festareilla. Pro tipsi: Ota useampi kynä mukaan. Saimaan/Bruuverin Apa:t huvittivat. Samat humalat kaikissa pienin muunnelmin. Kuin olisi kuunnellut saman kappaleen muutamalta eri artistilta. Varsin juotavia, mutta ei mitään maailmaamme mullistavaa.

Bryggerin Pilssiä, juotu aiemminkin, mutta toimivan maukasta

Outo valoilmiö

Ilta alkoi saapua alueelle, varjot pitenivät ja Maijasen Pave saapui lavalle heittämään musiikkia janoiselle kansalle, Ankronikkaa ei kuultu yleisön runsaista toiveista huolimatta. Tiedä ketkä olivatkaan ne takapöydän vallattoman komeat herrat jotka tätä toivoivat? Vain tähdet kertovat. Yritin laskea maistettuja oluita, en ymmärrä miten vain kahdestakymmenestä maistetusta saattoi tulla niin univerumia hyväilevä olotila. Ilmeisesti Suomalaiset pienyrittäjät vaan osaavat asiansa selvästi ulkomaisia virkaveljiään paremmin. Köpiksessä kahdeksankymmentä eri olutta juotuaan saattoi vielä kulkea omin avuin kuppilaan jatkoille juomaan maailman parasta olutta, Carlsbergin Elefanttia, norsukaljaa siis.

Saman ilmiön huomasi myös muu pöytäseurue ja eräs lähti loputtomalta tuntuneen jahkailun jälkeen vähän juttelemaan ”tyttölöiden kanssa”, vain huomatakseen neitojen olleen kuuleman mukaan jo hieman kypsemmässä iässä ja rengastettuja. Jouduin tälle ikärasistille kertomaan, että se on vaan lisää haastetta. Eivätkä varmaan jää aamulla roikkumaan ja haaveilemaan omakotitaloista, puudeleista ja farmariautoista, joten pelasta sinäkin itsesi velkavangeudelta.

 Viimein alkoi olla aika nauttia viimeiset, itse valitsin tietysti Savukatajaa lasiin mestarin itsensä laskemana. Aikaa piti vielä olla, mutta keskustaan lompsittuamme tajusimme väistämättömän.

Tänäkin vuonna menisi iltalenkiksi..

Näin hyvää bisseä jos sais jatkossakin

Kouvolassa muistimme, että rajun urheilusuorituksen jälkeen nestehukka uhkaa. Päädyimme menemään sinne missä jo valotkin heittävät ulos. Keskustan boheemeimpaan kapakkaan, Lasihelmeen juomaan Karhua, tuota vahvaa eläintä, Iittalan krouvi tuopista.

Aamun jo valjetessa yritimme, perinteen mukaan, käydä vielä ravintola Seipäässä, mutta ovet eivät auenneet meille, joten tutkittuamme autiotaloja ja muita röttelöitä heräsimme mystisellä tavalla seuraavana päivänä mökiltä. Vailla tietoa ja tajua miten olimme sinne päätyneet. Opimme, että elämä ilman olutta ja Lahden Soppia olisi aivan liian tylsää.

Miksi ovet ei aukene?