Olutarvioissa: Buxton Axe Edge

Oluen speksit:   
Mikä:  Buxton Axe Edge, IPA, Englanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,8%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Humalina Amarillo, Chinook, Citra ja Nelson Sauvin. Axe Edge on nummi panimon kulmilla.



Viikonlopun alkuja. Kevät on saapunut myös kaakkoon ja tänä viikonloppuna vietetään Helsingissä perinteistä Helsinki Beer Festivalia. Itse en jaksanut lähteä festareille tälläkään kertaa, vaan jäin rentoutumaan kotiin. Ja mikäpä kotona ollessa, kun kaapit kirjaimellisesti notkuvat hyvää olutta. Oluthyllyni on nimittäin niin täynnä, että se on keskeltä taipunut alaspäin. Joten vaihtoehtoisia säilytystapoja pohtiessa on mukava korkata jotakin hyllyltä, edes kevennys mielessä.
 Derbyshiressä sijaitseva Buxton Brewery on kerännyt hiljakseen mainetta olutpiireissä ja sitä pidetäänkin yhtenä kiintoisimmista panimoista tuolla sumujen saarella. Panimon Axe Edge on minulle verraten uusi tuttavuus. Tyylinä mitä ilmeisimmin jenkkityylinen IPA varsin herkullisella humalakattauksella (kts. ylempää). Tämä olut on kerännyt RateBeerissä varsin hyviä arvioita, joten totta kai tällainen on testattava, kun eteen sattuu. Korkataan.

Lasiini kaatuu oranssinpunertavaa, vähäisesti sameaa olutta. Vaahto on varsin reipas ja kestävä, joten ulkonäön voidaan kokea olevan kunnossa.
 Tuoksussa erottuu selvästi varsin hedelmäisiä ja karamellisia sävyjä. Mehukasta makeutta, mäntyisyyttä, appelsiinia ja sitrusta. Melko maltainen yleisfiilis, sillä humala ei aivan hyppää silmille. Voi olla, että 3kk vanha pullo ei ole aivan parhaillaan aromien puolesta.
Maussa yhdistyy makea maltaisuus ja keveä karamellisuus pihkaiseen humalaan. Greippiä, sitrusta ja vähäisesti hedelmäisyyttä. Loppua kohden reilusti pihkainen, joskaan katkeruus ei ole aivan hyökkäävää. Se on lähempänä pitkäkestoista syyttäjän omaista katkeruutta, kuin äkkiä päälle käyvää ja kurkkua kuristavaa lappuliisaa ja portsaria. 
Suutuntuman puolella kuljetaan harmaalla alueella. Keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen epäpyhällä sotatantereella ei voittajia valita tässä erässä, mutta jälkimaun katkeruus nostaa tämän jälkimmäiseen sarjaan. 
Buxtonilta on jokunen varsin mainio olut tullut nautittua ja kumottua. Tämä ei iskenyt Tysonin lailla (eikä purrut korvasta). Silti, uskon aivan tuoreena tämä toimivan paljon paremmin, mutta näillä mennään mitä on saatu.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 36/50p.

Oluttiivisteestä yritystä pystyyn

Aika lyödä kortteja pöytään. Päivän isoin pommi on edessänne.. Video kertokoon kaiken, mutta asiaa tulossa yrityskuviostani, eli kehittämästämme oluttiivisteen ensijulkistuksesta ja prototyypistä. Pahoittelen heikkoa kuvanlaatua, ilta solera paistaa ikävästi ikkunasta verhoista huolimatta.



Oluttiiviste on rekisteröity tuotemerkki ja prosessiin on olemassa patentti tänään 1.4 alkaen. Tiiviste säilyy pitkään, menee pieneen tilaan, eikä vaadi kylmäsäilytystä, ainoastaan kylmää, kirkasta ja kuratonta vettä. Kiinnostuneet sijoittajat voivat ottaa tänään yhteyttä.

Saimaan Marsalkka Lemon Ice

Jotain tämmöistä uutuutta ja luomua osui eteeni:

Olutarvioissa: Olvi Sandels Vehnäolut

Oluen speksit:   
Mikä:  Olvi Sandels Vehnäolut, Hefeweizen, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Sandels Vehnä on Olvin historian ensimmäinen pintahiivaolut.



Olvi aiheutti pitkästä aikaa positiivista kuohuntaa olutpiireissä julkaisemalla tiettävästi ensimmäisen pintahiivaoluensa. Tyylinä ilmeisen hyvin myyvä Hefeweizen ja tietysti panimon omalla myyntitykillä Eversti J.A Sandelsilla varustettuna. 
Tämä kaikki on tavallaan outoa ja hienoa. Outoa nähdä Olvilta pientä riskinottoa ja hienoa nähdä panimolta askel monipuolisempaan suuntaan. Kenties tämä myy niin hyvin, että tulevaisuudessa muutkin tyylit löytyvät Olvin salkusta.
Entä miltäpä Everstin vehnä maistuu? Tyyppasin tämän tuoreeltaan saunan päälle ja tässä pikainen arvio:

Santtua lasiin. Ulkoisesti samean vaaleankultainen, vaahtoaa kuten vehnän pitääkin. Ulkonäkö kunnossa.

Tuoksussa kevyesti hedelmäisyyttä, neilikkaa, mausteita ja maltaisuutta. Simppeli tuoksumaailma on yleisfiilikseltään varsin raikas.

Maussa vehnäistä maltaisuutta, vähäisesti neilikkaa ja banaaniakin. Vähäisesti jopa sitruksinen yleisilme kevyen mausteisuuden kera luo toki mielleyhtymiä johonkin witweisse hybridiin, mutta ei, kyllä tämä ihan saksalaista on. Loppua kohden kevyesti leipätaikinaisuutta ja kevyttä happamuutta. Ihan mukiinmenevä makukin.

 Keskitäyteläinen suutuntuma. Tämäkin vehnäolut on reilusti hiilihappoinen ja helposti juotava.

Sandelsin Vehnäolut on kevyesti parasta Olvilta pitkään aikaan. Weisseksi ehkä vähän särmätön ja kevyt, mutta muuten varsin tyylipuhdasta jälkeä on Iisalmessa pantu. Saunomisen päälle tämä ajaa täysin asiansa janon sammuttajana. 

Pisteet: Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 31/50

Alkon pienpanimo-oluet: Double Oat Malt Stout & Pyy

Terve. Eilen maistelin pienpanimo "uutuuksista" Stadin Double Oat Malt Stoutin ja Lammin Pyyn. Molemmat maistuivat, alla hieman fiiliksiä ja muita kuulumisia.

Alkon pienpanimo-oluet: Emmer Tripel & Kievari Agricola

Tänään maisteltiin pitkästä, pitkästä aikaa pienpanimo "uutuuksia". Malmård vs. Laitila, olkaapa hyvä:




Malmgård Emmer Tripel on keltaoranssi olut kohtalaisella vaahdolla. Tuoksussa havaitsee ensimmäisenä happamahkon hedelmänkuorisen vivahteen. Hedelmiä on mukana ainakin omenaa ja melonia. Hiivaisuutta, vähän mausteita. Mukava, monipuolinen, hillitty tuoksu. Maussa samaa kevyesti hapanta omenaisuutta, makeaa hedelmäisyyttä, nektariinia ja aprikoosia? Vähäisesti mausteisuutta, pomeranssia ja lopussa kevyesti yrttistä humalaa. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen Tripel ihan kohtuullisella juotavuudella. Malmgårdilta, ehkä vähän makea tripel, mutta muuten omaan suuhuni varsin juovottava tuote. 8+3+7+4+14=36p.
&
Kievari Agricola puolestaan valuun lasiin kirkkaan punertavana. Hillitty pieni vaahto. Tuoksutellessa aluksi varsin sahtimainen, ylikypsää banaania. Tasaantuessa viinikumimaista makeuttakin. Vähäisesti mausteita, ainakin anista mukana. Fiilistellen voisi kuvitella tässä olevan chimayn hiivakantaa? Maussa kevyen sekahedelmäkiisselin lisäksi toki banaania, mutta mausteisuutta on varsinkin lämmetessään enempi mukana. Kevyesti makeutta ja sahtimaisuutta. Jälkimaussa vähän karheutta. Suutuntuman puolelta kohtalaisen täyteläinen tämäkin, ok juotavuus ja vähäisesti alkoholia lämmittämässä. Laitilassa pantu varsin tyylikäs belgityylinen ale sahtimaisilla viboilla. Ei huono tämäkään. 7+3+7+4+13=34p

Epsanjan halpalagerit puolisokkona, osa3

Kolmas ja viimeinen osa Epsanjan bulkkeja on käsillä. Testi oli täynnä tiukkaa reittaamista, vai oliko? Lopussa ei muistanut edes jo juotuja varsin mauttomia oluita, vaan joudun nyt kotona tekemään muistiinpanoista tarkentavaa työtä ja julistamaan lopulliset pisteet ja testin voittajan.





1. Reina Oro (20/50p)
2. Dorada Especial (19/50p)
3. Tropical (18p) & Dorada Cerveca (18/50p)
4. Cerveza Tipo Lager (17/50p) → Olikin Martensilla pantu, Belgiassa.
5. Cruzcampo Premium Lager (16/50p)
6. Reina 5% & Mahou Classica(15/50p)

Vertailun vuoksi: San Miguel Premium (20/50p), Estrella Damm (16/50p) Hartwall Karjala 4,5%(13/50p) ja Stadin Lager (32p/50p).