On the road part7 - Plzen

Matka jatkukoon..
Saksa jäi aamulla taaksemme ja maisemat muuttuivat kenties hieman nuhjuisimmiksi junan puksuttaessa kohti Prahaa.
Kuitenkin maantiedon tunneilla hereillä pysyneet varmaan muistavat, että Regensburgin ja Prahan väliselle rataosuudelle jää eräs teollisuuskaupunki nimeltä Plzen.
Juuri täältä alkoi erään maailman tunnetuimman oluen tarina ja täältä se saapuu edelleen. Pilsner Urquell, jonka tarinan kaikki olutaficionadot tuntevat. Oli pehmeää vettä, nuori panimomestari, kirkasta lasia, tuoreita raaka-aineita ja mahdollisuus lageroida syvällä maan alla. Tästä tiestä ei ollut paluuta. Yhdistelmä johti lopulta näiden ikävän vaaleiden ja kirkkaiden oluiden (kuka pahus nyt kirkasta olutta haluaa, häh) maailmanvalloitus.
Joskin, pidän edelleen vietävästi Urquellista, jota pidän tälle väistämättömälle kehitykselle hieman syyntakeettomana, onhan se selvästi parempaa kuin mihin teollisuus on meidät johtanut. Rehdisti sanotaan vaan, että se edes maistuu jollekin.

No luonnollisesti moisen panimohistoriallisnähtävyyden jättäminen pois retkeltämme olisi ollut synti ja kaiken kukkuraksi kierros kustansi vain nelisen(?) euroa. Täällä aloimme havaita kuinka paheellisen halpaa tsekeissä on..
No Plzenissä pannaan Urquellin lisäksi mm. Gambrinusta, sekä Fenixiä (joka muuten on tsekkiläinen witbier, varsin juotavakin vielä). Panimohan sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä, noin 10min kävelymatkan takana. Saimme siis tuhlattua tämän löytämiseen puolisen tuntia, sillä liikennejärjestelyt jalankulkijoille olivat hieman omalaatuiset, tai sitten olimme vaan moukkia, tai molemmat. No panimolla havaitsimme aikaa vielä riittävän, joten tilasimme bratwurstit ja tuopit Urquellia. Olihan peijakkaan lämmin päivä, enkä ollut juonut mitään sitten junassa lohileivän kanssa nautitun Jever Pilsnerin.

Vanhoja kattiloita

Tämän jälkeen käväisimme siis kierroksella panimolla varmaan 20-30 muun henkilön kera, yllättävän suosittua siis.
Kierrokseen kuului mm. vierailut panimon pullottamolla, museolla, keittotiloissa, kuin vanhoissa käymiskellareissakin. 
Pullotuslaitteisto on toki kooltaan vaikuttava, mutta minusta oli outoa aloittaa kierros "loppupäästä". No nähty tämäkin vihreiden pullojen loputon vana.


Museolla katsoimme panimon historiasta, sekä osin oluen valmistuksesta kertovat dokumentin, joka oli oikeastaan varsin tyylikäs audiovisuaalinen spektaakkeli. Tämän jälkeen edessä oli kierros museon muissa tiloissa, joissa esiteltiin oluen raaka-aineet, sekä nähtiin panimon ensimmäinen mäskäys/keittokattila (siis amme). 
Seuraavaksi vierailimme keittotiloissa, jossa olikin tuttu keitettävän vierteen tuoksu. Urquell keittomäskäämällä edelleen oluensa, mikä tässä mittakaavassa on varsin upea saavutus. 
Lopuksi kiersimme vanhoja kellareita,

Vanhat käymiskellarit

joissa edelleen lojui jokunen suuri tammitynnyri. 

 Kierroksen ehdoton kohokohta oli tietysti sen oikean suodattamattoman Urquellin maistaminen tuoreeltaan suuresta tammitynnyristä valutettuna.. Ja peijakkaan hyvää se olikin. Aivan muuta, kuin tölkit ja pullot. Edes Suomeen syksyllä, ansiokkaasti, rahdatut kegit samaa tavaraa eivät vetäneet vertoja tälle.
Kierros päättyi ja suuntasimme takaisin asemalle, josta hyppäsimme ensimmäisellä junalla kohti Prahaa. 
Mitä Prahassa tapahtui? Kuinka monta tuoppia voi nauttia olutta päivässä, kun hinta ravintolassa on euron luokkaa ja miksi matkasimme Jihlavaan?
Lisää seuravalla kerralla.  Loppuun vielä video kellareista: "Klikkaa mua"

Pilsner Urquell Nefiltrovaný

 

Olutarvioissa: Hantverksbryggeriet Kosacken

http://www.hantverksbryggeriet.info

Oluen speksit:

Mikä:  Hantverksbryggeriet Kosacken, Imperial Stout, Ruotsi
Mistä: Systembolaget
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Hantverksbryggeriet (käsityöläispanimo) on Västeråsilainen pienpanimo, joka starttasi jo 2003. Panimo aloitti tutulla tavalla kahden herran yhteisestä kotiolut harrastuksesta.


Hyvää iltaa.
Meinasin kirjoittaa viimeisen luvun reiliromaania kunnes mieleeni loikkasi pupujussikan lailla, etten ole perhana vie kirjoitellut arviota yhdestäkään oluesta blogin puolelle sitten huhtikuun Courage Imperial Stoutin jälkeen. No päätin käydä tuumasta toimeen ja tarttua jälleen Imperial Stouttiin, tuohon niin epäkesäiseen tyyliin, mutta..kohta se talvi taas koittaa. Mukaan sain taas korkinkääntöpuolenkin mielipiteen.
Tämä puteli on peräisin viime kevään, sehän oli vasta eilen, Stokan reissulta. Siellä tutussa Regeringsgatanin systeemin hyllyjen välissä kauhoessani oluita kärryyn laskin, että yhteen on vielä varaa. Päädyin tähän. Kosacken Imperial Stout. Miksi? etiketti itsessään on yhtä aikaa sysiruma ja jotenkin viehättävän arvaamaton. 7% kuulostaa aivan liian vähäiseltä Imperial Stouttia kohtaan ainakin nykymittapuulla. Panimo oli täysin outo, mutta olut oli, kuten maassa josta meillä otetaan yleensä mallia, todella edullinen ollakseen pienpanimo tuote (hintaa en muista täsmälleen, mutta väitän sen jäävän alle 3€).
 Suomessahan olisi Alkon puolesta synti ja körttiläinen häpeä myydä kotimaista pienpanimotuotetta edes näennäisesti edullisesti, kunhan hanaviinit ovat halpoja ja kossusta saa katetta.
Mennäänpä asiaan ja korkataan tämä mystinen pikkuputeli.

Ulkoisesti sysimustaa paksua öljyä valuu lasiini jättäen päälleen pahuksen kestävän vaahdon. Kaunista ja, ja.
 Tuoksu hämmentää. Onko etiketissä "kirotusvire" pitäisikö siinä olla 17%. Nimittäin aivan uskomattoman hyvä tuoksu näin "miedoksi". Paksusti siirappista lakritsaisuutta, ruskeaa sokeria ja siirappista makeutta. Ennen reilua annosta paahteisuutta, häivä kahvia mukana. Monipuolinen, paksu, silti tasapainoinen ja enemmän, kuin 7% yleensä. Melko upeaa.
Maussa reiluhkosti paahteista maltaisuutta, perinteisten kahvin ja pienen suklaan lisäksi maitohappoisuutta leikkaamassa makeuden lävitse. Muuten karamellia ja kevyesti lakritsaa taustalla.
Jälkimaussa sopivasti katkeroita kuivaamassa. Maun puolesta varsin onnistunut IS, maistuva ja yllättävä.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, silti varsin helpohko juoda.
Kosacken ratsastaa sapelit viuhuen ruotsalaisella tammalla South Park tyylisine paperinaamoineen, mutta pahus vie.. Todella mainio olut.
 Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 


Mors.
Mä oon virallisest lomal nää kesät, mut ny ku ei satu summer appii, eikä oo ees biitsi kelii tai muuta kivaa mis naurattaa teinitytteleit, ni suostuin kirjottaa tän.
Mitäs muuta mun lomast? Oon relannu ja tsillannu vaa, vetäny marketin halvinta bisseä ja joskus kiljutellu päissäni. Frendi tarjos sitä uutta nokian 66:ta mökil, siit oli joku video, mut olin viel saunomas. Hiton hyvää ja halpaa bisseä maggaran kans.
Mut joo, tää dude vissii tietää kuin paljo mä inhoon näit tummia ja keisarillisen ylväit väkeviä liköörejä. Mut menköö.
Ulkosest ku salmaria kermavaahdol, melkein syttysin, mut viime jussina tuli vedettyä liikaa lakushottia.
Haisee ihan salmarille kans, poltettua sokeria, eli tulee jo absinttiki mielee. Tujua. Maistuu sitrushapoille, absin 2h seisseelle "ihan vast keitin" kahville ja siirapille. Väkevä on jälkimaku joo. No ihan v..n hyvää kaljaa, tai sitte ei, emmä tiiä. Liikaa makua, mut jos siit tykkää.. Meen ny takas horrostaan ja palaan ku pöytää tulee joko Jalmaria, tai Budia huuhtomaan tän.
Aijoo, hyvää kesist kaikille.

Mökki Special

Käväisin viikonloppuna mökillä. Siellä tuli tietysti nautittua jokunen mainio, ettei jopa laadukas olunen.
Tällä kertaa annan videoiden puhua puolestani:


Osa 1: "Klik"
Osa 2: "Klik"
Osa 3: "Klik"

Matkaraportti: SOPP Lahti 2013

On taas se vuodenaika, koittaa SOPP:n aika.

Tuopin Ääressä oli jälleen mukana, kun Lahden Suuret Oluet, Pienet Panimot tapahtuma avasi torstaina porttinsa.
Päivä alkoi helteen painostaessa janoisen matkamiehen päälle. VR:n vihervalkoinen valas lipui kirskahdellen Lahden rautatieasemalle. Kymmenet aivan liian vähiin vaatteisiin pukeutuneet neidot kävelivät ulos. Kävelin laiskasti perässä, ohittaa en tietenkään aikonut, kunnes joku läppäsi selkääni. Havahduin mikroshortsien haavemaasta. En ollut enää ainoa janoinen. Vaelsimme Tontorin kera kohti kaupungin ainoaa keidasta, Teerenpeliä. Juuri sopivasti, sillä ensimmäiset juotuamme ja seurueemme kasvaessa seuraavalla jäsen Tomi J:llä taivas repesi. No tämähän ei terassin katon alla haitannut vaan nautiskelimme seuraavat.
Edeltävänä vuonna aloitimme Alexin panimolla ja otimme yhdet sen muistolle. Nyt kun Metroakaan, tuota illan viimeistä stoppia ei ole, niin Lahti on koostaan huolimatta todella kuiva kaupunki ja ansaitsisi, pahoitteluni viihtyisälle Teerenpelille, yhden laajemman valikoiman ravintolan jonka valikoimissa voisi olla pullotteita myöskin hmmm. haastavammalta tasolta.

Makea juovo, humala juovo ja hedelmä juovo

Joukkiomme täydentyi lähtiessämme vielä jäsen Toni H:lla, jäsenen Topi K, saapuessa vasta myöhemmin.
Saavuimme viiden kulmilla alueelle ja edellisvuotiseen tapaan meiltä kerättiin vesipullot talteen, ei yllättävää, mutta en ymmärrä kuka hölmö tulee olutfestivaaleille juomaan kivennäisvesipullosta hiilihapotettuja kirkkaita?
Sisään marssiessamme havaitsimme vanhan pääjuovon DeGarren olleen nautiskelemassa jo hyvän tovin.
Istahdimme janoisina alas tutkailemaan tarjontaa ja pian jokaisella olikin nenänsä alla tuopillinen vaahtoavaa, tai vähemmän vaahtoavaa käsityöläisolutta. Omalla kohdallani keskityin pääasiassa uusiin tuttavuuksiin. Nyt laskiessa iltapäivän aikana uusia oluita tuli maisteltua n. 15kpl.

Aluetta, niin harmaa on taivas

Mukanahan olivat seuraavat panimot:

Teerenpeli: Käytiin ravintolan puolella, joten tiski jäi välistä. Itselleni uusina tarjolla olivat ainakin Rentoreino ja Kesähessu. Näistä ensimmäisen tyyppasin keskustassa ja Kesähessua maistoin kaverin lasista.
Malmgård: Jäi itselläni välistä, sillä ei uutta. Valikoimissa mm. Arctic Circle Ale, X-Porter, sekä tutut Dinkelit, Joutsenet ja muut. Varmaa.
Laitila: Ainoa itselleni uusi oli Kölssi, joka jäi ajan puutteessa testaamatta, toivottavasti eksyy tännekin. Valikoimissa olivat mm. Imperiaali, Barley Wine, jne.
Lammin Sahti: Tämäkin jäi välistä, tuttua Sahtia ja Pöllöä ainakin. Pöllöä sai joskus takavuosina Kouvolasta ravintolastakin 3,5 e hintaan, tulihan sitä juotua silloin..
Hollolan Hirvi: Kivisahti oli onnistunutta, mutta uusi Belgianhirvi oli pettymys. Saison on lempityylejäni ja harvoin näitä kotimaassa näkee. Hiilihapoton ja sahtimainen, ei hedelmiä, ei mausteita, veikkasin olleen enempi, vähempi pilalla. Mukana oli myös uusi KaurisOlut, joka taisi olla Wieniläistyylinen lager? jäi sekin juomatta.
Kuninkaankartanon Panimo: Puupposen Lassi oli itse viritellyt paikalle jokusen itselleni maistamattoman tuotteen ja vaikuttivat siltä, että ovat paikalla mahdollisesti seuraavanakin vuonna. Jaossa oli ainakin Saku's apa (Sakulle terveisiä, kyllä se on sitä samaa mitä keittelit). Tyykki 20, tapahtuman parhaimpia oluita reipas porter. Häähumu, joka oli toki pakko kokeilla. Keittelinhän itse taannoin oudosti samankaltaisen satsin. Suoma, joki oli oppilaitoksen omilla humalilla valmistettu raikas janonsammuttaja, että Torpparia. Hivenen toffeisen diasetyylinen, mutta muuten varsin mainio Apa/IPA. Huhupuheiden mukaan eräs Ruis Saison on menossa tuotantoon, tämähän oli ns. "kotiolutfoorumi-ryhmän" kevään näyttötyö, jonka takapiruna häärin itse valottaessani hieman omaa RuiSaisonini reseptiä. Aivan samasta oluesta ei kuitenkaan ole kyse.
Bryggeri Helsinki: Uusi tuttavuus, jonka takaa löytyy mm. Alexin panimolla häärännyt Hüffnerin Mathias (hienoa että mies sai uuden tilaisuuden ja kuuleman mukaan vapaammat kädet). Pils oli oikeastaan todella onnistunut tyylissään ja kelpasi currywurstin kaveriksi mainiosti. Altstadt Helsingille siitä propsit, että Altbieriä en ole vuosiin nähnyt Suomessa, luulisi osuvan meikäläiseen makuun. Summer Ale muistutti kovasti vanhaa Walking The Plank Alea, ettei taida olla samoja humaloita (Cascade ja Amarillo kyseessä?). Raikas, todella mainio.
Panimon Weizen oli ihan perinteisen maistuva "perushefe" ja Brown Alekin varsin juotava.
Saimaan Juomatehdas: "Koska tumma marsalkka vitsi on kulunut, ei käytetä sitä". Saimaalta oli mukana myös jokunen IPA/Apa. Näistä Tom Anderson ei säväyttänyt yhtään, liian makea. Blue Skies oli jo parempi viritelmä, mutta mielestäni edellisten vuosien festareille tuodut IPA:t ovat olleet selvästi parempia.
Vakka-Suomen Panimo:  Vaspilla oli lähes kaikki heidän tuotteensa mukana (tai siltä ainakin vaikutti). Nokkospilsiä oli tietysti kokeiltava, joinhan Tsekeissä yhden vihreäksi värjätyn nokkosoluen, joka oli muuten todella outo. Janin&co. versio olikin selvästi nokkosmaisempi ja perverssillä tasolla (kyllä, lempitasollani) perhanan hyvää. Savukataja kelpasi illan viimeiseksi kyytipojaksi, koska teki mieli hyvää.

Mitä jäi käteen?

Fillaripianon säestämät alkutahdit, sateinen keli, Pave Maijanen ja coverit.. Siis.. Jälleen mainio pienpanimokatselmus, fiilis oli rentoa ja palvelu miellyttävää. Väkeä ei ollut jonoiksi asti, mistä pidän, koska henkilökunnan kanssa on mukava vaihtaa jokunen tarina.
Oluet olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta onnistuneita tyyleissään ja varsin hyviä. Olutnörtti haluaisi nähdä jokusen spesiaalierän jotakin reilumpaa. Imperial Stoutit, tynnyrikypsytteet, villihiivat, oikeasti onnistuneet IPA:t, DIPA:t, hullut hybridiviritelmät, belgityylejä ja muita.
Osaamista on aivan varmasti, luulisin intoakin olevan, mutta ymmärrän tietysti kaikki markkinavetoiset ajatukset, sekä maitokaupparajat ja muut "turhakkeet". Mutta.. onhan näitä ollut muillakin, katsokaa vaikkapa BeerHuntersin tuotteita toisinaan, tai Plevnalta vaikkapa Petolintua, Siperiaa tai pulloversiota Barley Winesta.
Kulttuuri on kyllä kokoajan menossa eteenpäin, uskallustakin tulee vuosi vuodelta enemmän. Ensin maitokauppa weissejen vyöry, nyt jo edullinen Apa:kin. Alkon mahtibyrokratian lävitsekin on saatu kiintoisia tuotteita, joten minä uskon, että te rakkaat pienpanimot jatkatte askel askeleelta tätä suotuista ja kiintoisammaksi menevää kehitystä kaikkien valtion järjestämien esteiden ylitse.
Kiitos panimoille, järjestäjille, Lahdelle ja tapahtumassa työskenneille. Huhuissa minut tapaa heinäkuussa Helsingistä, sekä seuraavana suvena taas Lahdesta.
Elämme jännittäviä aikoja ystävä hyvä.

Ja hei, jokaisessa hyvässä suomalaisblogissa näytetään myös tiss..bisset. Siispä bonuksena linkki videoon: "Klikkaa mua"

We want You for the Craftbeer army

On the road part6 - Achtung. Saksa ja nestemäistä leipää

Junamatkailua Saksassa

Terse.
On taas aika palata reissun ääreen..


Belgia jäi taaksemme kaikkine herkullisine oluineen. Edessä siinsi bratwurstien, Messerschmittien ja erinomaisen jalkapallon kotimaa. Paikka jossa olut on elintarvike, se on halpaa, eikä tarvitse potea syylistävää tunnetta kanssaihmisiltä jos satut juomaan sitä kadulla, puistossa, kirkon portailla..
Saksa, tuo maa johon suomalaiset kokevat erikoista tunneyhtymää. Nahkahousuja ja niukkoja kansallisasuja. Tähän ihmemaahan saapui Tuopin Ääressä.

Ensimmäinen etappimme oli Köln.
Tuomiokirkko avautui heti aseman ovien edestä ja loksautti leukamme auki. Olin toki tietoinen tämän monumentin mykistävyydestä, olihan minulla jo lapsena aiheesta 1000 palan palapeli, josta puuttui se 1 palanen keskeltä..
Silti, sitä ei voi kuvailla sanoin, ei kuvin, ei videolla. Aivan jäätävä kolossi. Itse itseäni lainaten: "Jos kaikki kirkot olisivat tällaisia, voisin kääntyä uskovaiseksi".
Tietysti Köln tunnetaan myös jalk..ei vaan Kölschistä. Tuosta lagerin ja alen maailmaa sotkevasta hybridistä.
Tähän päätimme tutustua vietyämme tavaramme majapaikkaamme.
Ilta alkoi valua pitkälle kun saavuimme Päffgenin panimoravintolaan. Löysimme ihmeenkaupalla istumapaikat ja tilasimme ruokaa sekä kyytipojaksi hieman juotavaa.

Päffgen Kölsch

Tässä kohtaa toveri J. mykistyi. "Mitä v...n lastenannoksia nää bisset on", "No kölssi tarjoillaan 2dl sylinterilaseista", "Häh, näitähän joutuu vetään läjän".
Syödessämme päätin ihastuttaa taikatempulla. "Tsekkaa, juon lasin tyhjäks ja väitän sen vaihtuvan täyteen hetkessä".. Ja näin kävi.
Päffgenistä jäi varsin miellyttävä ruokaravintolan ja oluthuoneen risteymä vaikutelmana. Haimme marketista Reissdorfin Kölssit ja kävelimme hostellille.

Ilta vaihtui yöksi ja kävimme vielä Papa Joe's Jazzlokaal kuppilassa kuuntelemassa Jazzia ja juomassa..Kölssiä.
Aamulla käväisimme puolivahingossa Düsseldorfissa pikaisesti yksillä. Ja kuten valveutuneet fanit, saksankiertäjät ja muut nörtit tietävät tunnetaan tämä kaupunki lentokenttänsä lisäksi Altbieristä, eli siitä "tummasta kölssistä".

Päädyimme lopulta yöksi Nürnbergiin, jossa joimme joitakin "perus hellesejä" kaduilla ja pohdimme ylipäänsä juomakulttuurin eroja. Eihän siinä nyt ole mitään hiton järkeä, että Saksassa, kuten monessa muussakin maassa, ei ole mitään, siis yhtään mitään ihmeellistä jos satut hörppimään keskustassa penkillä parit laadukkaat (ja aivan liian halvat) oluet. Suomessa taas..no paikalla on pikaisesti poliisipartio kiroamassa kanssasi kukkahattujen soittamaa miekkataksia.. Kohtuus kaikessa totta kai, mutta täällähän sitä ei ymmärretä. Kaikki tai ei mitään, näinhän kaikki tekevät.. Vai?

Seuraavana päivänä edessä oli jotakin pientä, silti niin suurta.
Bamberg..
 Voitteko ymmärtää tätä yhtälöä. 70 000 asukasta (Vaasa, Joensuu, jne) ja yhdeksän panimoa.. Ja kukaan, siis kukaan ei pyöri kaupungilla umpijurrissa. Missä vika? Pitäisihän tällaisessa tapauksessa humalaisia olla pilvinpimein, vai mitä sanoo sosiaali ja peruspalveluministeriö tästä?
Ovatko saksalaiset viisaampia, vai voisiko kaikki johtua siitä, ettei olut ole niin kriminalisoitu mystinen pahe ja alkoholi, kuin täällä? Tai ehkä Jorma Valdemar Huttunen ei vaan myy?

Bamberg on kaunis, Regnitz virtaa kaupungin lävitse, keskusta on Unescon listalla. Ensimmäisenä etsiydyimme Spezialin ravintolaan, jonka Biergartenilla nautin sen, olutarvio nro. 1000:nen, Spezial Märzen. Varsin miellyttävää, tasapainoista ja niin juotavan hyvää (sekä edullista). Panimon Weizen ja Ungesgepundet olivat myös todella maistuvia.
Harhailimme keskustan lävitse helteessä ja viimein edessä oli kaikkein pyhin.. Heller&Trumin Aecht Schlenkerlan panimoravintola, todellinen Rauchbierin koti. Täällä nautiskelimme lasilliset tarjolla olleita, tosin tuttuja, Märzeniä ja Weizeniä. Söin itseasiassa savumaltailla vauhdittettua bratwurstia, kun taivas aukesi.. Kaatosade hieman keskeytti päivän nautiskelut ja lopulta valuimme takaisin asemaa kohti todettuamme ainakin Fässlan olevan kiinni (sunnuntai?).
Bamberg jätti todella lämpimän fiiliksen, mutta oli kiirehdittävä yöksi Regensburgiin.

Schlenkerla ja Märzenia lasissa

Täällä käväisimme viimein syömässä Dönerit, istuimme Tonavan rannassa summaamassa Saksaa (Video ehkä joskus tulevaisuudessa..) ja nautiskelimme sen euron maksavat, ravintolasta ostetut, Hellesit. Niin väärin, silti juurin niin kuin sen pitäisi olla. Ei perusoluesta kuulu maksaa Alkon neljää euroa hipovia hintoja. Totta kai ravintolasta/panimosta saa myydä pulloa mukaan, eihän se ole R-kioskistakaan kiellettyä. Ja tietysti sen voi hörppiä jokirannassa häiritsemättä ketään. Ei alkoholisteja, ei sammuneita, ei tappelupukareita.. Mikä mättää suomen valtio ja suomalaiset?

Kaljaa kirkon poltailla, melkein norjalainen meininki..

Saksa jäi seuraavana aamuna taaksemme (Regensburg vaikutti kaupungilta joka olisi ollut hieno nähdä kunnolla, mutta aikataulut..)
Suuntana maa, jossa olut on pelottavan halpaa, paikka jossa ilkeä vaalean lagerin vallankumous alkoi ja mystinen valtio, jossa ravintolassa saa polttaa sisällä.. Tsekin tasavalta. Arvon lukijat seuraavaksi vien teidät kierrokselle Plzeniin, Prahaan ja Jihlavaan. Luvassa on maltaita, hivenen humalatilaa ja maailman paras jukeboksi.

PanoPäivänSatoa: BelgIPA/Olympia olut

Terve.
Tänään olen ollut hulluna. Piti panna witbieriä, mutta sehän on kuulkaas tylsää se.  No ensin päätin kokeilla muutamia uusia humaloita tässä, mutta eihän kevt witbier runko siitä pidä. Seuraavaksi aloin miettiä hiivaa ja käsiini eksyi putkilo wlp550, eli Achouffen kantaa ja homma alkoi näyttää heti kiinnostavammalta.
Lopulta kasasin reseptiin pilsiä, vehnää ja ruishiutaleita, sekä sokeria. Nostin OG arvon 1.065 ja päätin unohtaa Ebujen laskemisen, yli 60 ne nousevat kuitenkin..

Siivilöinti alkakoon

Humalapuolella päätin käydä koko pahuksen skaalan lävitse. Mäskin sekaan kaadoin Northern Brewerin kukintoa, ajattelin sen auttavan siivilöinnissä. Ensivierrehumalointina keittoon matkusti Galaxya ja keiton alkaessa Columbusta. Puolessa välissä kutitti korvan takaa ja kaadoin sekaan Cascadea. Sitten muistin, että witbierissä on mausteita, joten laitoin appelsiinin kuorta ja korianteria sekaan. Lopussa laitoin lisää Columbusta ja Galaxya. Sekään ei oikein riittänyt vaan simuloin whirlpoolia ja annoin vierteen olla tovin ilman jäähdytintä ja lisäsin vielä lisää Galaxya ja Cascadea.
OG 1.065 ja 11l vierrettä tynnyrissä. Lämmöt nyt 18c ja pönttö kylmävesihauteessa, jotta ei ihan lähde Chouffen mausteinen hedelmätarha käsistä. Jaa, varasin muuten kuivahumalaksi lisää Galaxya ja sille valitsen vielä kaverin pakastimesta. Tai oikeastaan. Nyt kaikkien lukevien ja tavaamaan kykenevien edessä äänestäkää mitä laitan Galaxyn kera kuivahumalaksi? (Selviää se, kuinka tarkkaan näitä luetaan).

Mäskiä, huomaa kukinto seassa

Vaihtoehdot (eli mitä pakastin sisältää):
1. Columbus
2. Amarillo
3. Simcoe
4. Hallertau Mittelfrüh
5. East Kent Goldings
6. Northern Brewer
7. Pacific Jade
8. Nelson Sauvin
9. Chinook
Viime viikolla keitin muuten RuiSaisonia taas, mutta ei kamera sattunut kouraan.
Tämä meni samoin kuin viimekin suvena, tosin hilasin hieman Amarilloa lisää keittoon ja käytin Citran jämät lopussa.

Vierteen laskua

Nyt pelkään, että Belgiassa joku osaa Suomea ja tulee majoneesituubin kera ahdistelemaan perinteisten tuotteiden bastardoinnista, tai kenties onnittelee, sillä eihän siellä mikään ole muutenkaan pyhää.. Onneksi lagerkäyminen ei ole mahdollista kotona, saattaisin innostua noista germaanien kevyistä juomista liikaa ja lopulta laittaa hieman Nelsonia sinne ja Amarilloa tänne, ehkä hieman mausteita ja vaihaa hiivakantaa ja mallaspohjaan aavistus hiutaleita. Saattaisin saada bratwurstista silmään. Ugh, ei muuta tällä erää. Jäämme seuraamaan käymisen jumalaista näytelmää.

Humalaa ja mausteita, jotakin kuitenkin puuttuu.. Ja sehän on lisää humalaa.

On the road part5 - Brysselin ihmeet (osa2)

 Taas on aika jatkaa tarinaa Euroopan turneesta..

Seuraavana aamuna rämmimme alkavassa sateessa pesemään pyykkiä. Toveri J. oli bongannut netistä lähellä olevan pesulan. Pyykin peseytyessä havaitsin, että naapurissahan on kuulu Chez Moeder Lambic Fontainas ja juuri avautumassa.
Päätimme käydä aamupalan jälkeen suomalaisella lounaalla tässä ravintolassa.
Hetken kuluttua seisoimmekin jo tiskillä ja kaverini Lambic neitsyys poksahti ehkäpä parhaimmalla mahdollisella tavalla, nimittäin Cantillon Gueze ja caskista.. Oli kuulemma jopa varsin maittavaa. Itse tyydyin testaamaan Dupontin dryhopping version suodattamattomana kegistä. Tämä oli selvästi kukkaisempi ja hieman ruohoisempi, kuin normi Dupont, varsin maistuvaa. Päätimme palata tänne vielä illalla, olihan paikassa 46 hanaa ja n. 150 pulloa.

Chez Moeder Lambic Fontainas

Iltapäivällä käväisimme kaupassa ostamassa ruokaa ja päätimme kerrankin kokata reissussa itse. Toverillani oli ruuan suhteen vapaat kädet, mutta itse pidätin oikeuden valita ruokajuomat..
Käväisin siis pullokaupassa ja mitäpäs muuta sieltä ensimmäisenä osui silmiini, kuin Westvleteren 8 ja 12 (lue pakko ostos). Aterian kanssa nautimme aperatiiviksi pullon Guldenbergiä puoliksi ja pääruoan kera isomman pullon St. Bernarduksen mainiota Prior 8:a. Jälkiruuaksi olikin tarjolla Westyn 8:a. Ko. olut on varsin onnistunut, mutta ilmeisen tuoretta, saman huomion tein 12:ta kanssa, että kellari ja muutama vuosi aikaa tekisi pelkkää hyvää. Rochefort pitää siis minulla edelleen trappistioluiden piikkipaikkaa.

Illaksi siiryimme siis nautiskelemaan hieman Cantillonia suoraan caskista mainioon Chez Moederiin. Itse join myös lasillisen todella hyvää Cuvee De Rankea hanasta. Täällä seikkailijat nautiskelivat myös elämänsä parhaan juustolautasen maailman parhaalla sinapilla. Oluiden kanssa tuli mös snacksina pale-ale/pils mallasta.

 Lambic Fontainas oli varsin viihtyisä ja taatusti reilulla juomavalikoimalla ladattu ravintola. Palvelu oli varsin ystävällistä ja vikkelää, joten Tuopin Ääressä suosittelee lämpimästi.

Juusto/makkaralautanen

Loppuillasta siirryimme tästä vielä Deliriumiin muutamalle.. Valitettavasti videoaineisto loppuillasta on liian juovoa, joten pikakelaamme seuraavaan aamuun..

Vettä sataa, päätäni särkee. Pitäisi nousta suihkuun virkistymään. En jaksa nousta, torkutan. Herään säpsähtäen ja katson kelloa "Ei v...u". Ylös ja napakka potku toverini punkkaa. "Hei moukka herää. 20min ja check out". Kuulen kiroilua ja kipitän itsekin sadatellen vessaan. Vajaata puolta tuntia myöhemmin seisomme reput selässä sateessa suunnistamassa tämän pahuuden alkulähteille.

Cantillonin museopanimo löytyy lopulta hetkellisen etsiskelyn jälkeen. Jätämme reput ystävällisen "baarimikon" hoiviin ja suuntaamme kierrokselle. Olokin alkaa helpottamaan.

Ryhdyin duuniin, kun sitä näytti olevan tarjolla

Panimon laitteisto on vanhan liiton meininkiä ja selvästi toimivaksi havaittua, tätä ei kai käy kenenkään Cantillonin tuotteita maistaneen kieltämään. Hämähäkin seittejä, pölyä, aikaa ja kovaa käyttöä nähneitä laitteita, paljon tynnyreitä. Bongaan muutaman modernimman käymistankin, mutta meidät häädetään tämän luota nopeasti takaisin tynnyreiden keskelle. "Täällä ei ole mitään nähtävää". Cantillonin perheyritys status näkyy selvästi. Pienet muksut laitettu juokseviin hommiin viemään ja tuomaan tavaraa. Suomessa tämä kai demonisoitaisiin lapsityövoimana, mutta minusta on ihan normaalia touhua, että vanhemmat pistävät muksutkin tekemään pieniä avustavia sivuaskareita. Kierros päättyy ja suuntaamme maistelemaan kuusitoistavuot..siis kuukautista Lambicia tynnyristä. Happaman omenaista, ei happoja. Voiko kola-olli tätä juoda? Ei hiilihappoja, mutta silti hapokasta?

Barrels

Siirrymme seuraavaan tuotteeseen, eli Cuvee St. Gilloise on kuivahumaloitu Gueze, varsin kuivan happamaa, hennokseltaan kukkaisen yrttinen. Miellyttävä tuotos ja ansaitsee kehut. Takaisin sateeseen. Kiitos Brysseli, tänne unelmien alkulähteille palaamme vielä joskus.

Alkaa junamatka kohti Saksan Kölniä ja aivan toisenlaista lukua oluiden suhteen.
Mitä mieltä J, tuo paatunut ison tuopin ystävä Kölsch sylintereistä? Miltä Dom näytti ja maistuiko Altbier naapurissa paremmalta? Entä löysimmekö taivaan aukeavan Bambergin panimoviidakosta? Matka jatkuu ja juna kulkee vaan.