Omasta Panimosta: HandiCap Imperial Stout

Oluen speksit:

Mikä: HandiCap - Oaked Imperial Stout, Imperial Stout, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,8%,  katkero: 70ebu ja väri: 132ebc.
Nippelitietoa: Panimon ensimmäinen IS, pantu vuosi takaperin. Humalina mm. Columbus, Willamette ja Cascade. Mukana myös tammilastua ja Bourbonia.


Perjantai iltaa. Tänään vaihteeksi ja viimein kotipanimon imperiaali lasissa. HandiCap IS on kaverini ideoima ryhmäsessio ja kimppapano, eiku..
Ajatus lähti molempien halusta kokeilla bourbontynnyri kypsytystä ja mahdollisuudesta nähdä kotipanimon prosessi vaiheineen. Reseptin kanssa soudin ja huopasin aikani, sillä tämä on/oli ensimmäinen pantu olut tyylissään ja ensimmäinen kerta tammilastujen maailmassa. Oluen nimi tulee suoraan toverini "loukkaantumisalttiudesta" ja sisäpiiri huumorista, joten: No offend.
Maistoin olutta ensimmäisen pullon viime keväänä, jolloin se oli todella raakaa ja muistutti enemmän salmiakkilikööriä. Entä nyt?

Korkki suhahtaa vienosti auki ja paksua öljyä valuu lasiini. Vaahto on tiivistä, mutta sen esiin saamiseksi joutuu kaatamaan kovaa ja korkealta.
Tuoksussa tammilastun tuoma puinen tammisuus, bourbonvaikutteet ja vanilja tulevat esille. Samoin paahteista maltaisuutta, hiven tummaa suklaata ja jonkin verran karamellia. Hedelmäisyys on hyvin kevyttä. Monipuolinen, mutta hivenen bourbonin ja tammisuuden tähdittämä aromimaailma. Selvästi tasapainoisempi kuin keväällä, taivaan kiitos.
Maussa on paljolti samoja piirteitä. Tammilastujen hieman yksipuolinen iskevä puumaisuus , vanilja ja viskisyys lyövät iskevät vahvasti alakoukulla. Roteva paahteisuus ja suklaisuus jäävät hieman näiden taakse. Lakritsaa on mukana vain hieman. Humaloinnista on jäljellä vain keveä "maanläheisyys", joka lie Willameten aikaansaamaa. Tämä tukisi kivasti tammea, jos se ei olisi niin päällekäyvää. Tuoreena Cascaden erotti vielä, ei enään. Maku on melko pehmeä. Osuen lähemmäs makeampaan ja tasapainoisempaan IS ulottuvuuteen, kuin kuivan kahviseen maailmaan.
Suutuntuma on paksun öljyinen ja tukeva, melko täyteläinen. Kevyt hiilihappoisuus pitää tämän juotavuuden vielä balansissa, mutta ei tätä yksin yli 0,33l pulloa haluaisi juodakkaan. Alkoholi tuntuu hieman taustalla lämmittyytenä, joten sekin on vaimentunut.
Ylipäänsä ensimmäiseksi yritykseksi muihin tammitynnyri stoutteihin verrattuna ei hassumpi. FG jäi ehkä hieman liian ylös, mutta tiedän korjaavat toimenpiteet seuraavalle kerralle. Tammilastujen puolesta taas.. Ei näillä oikeaa tynnyriä saa, liian yksipuolista tammisuutta. Yömyssyksi ja talvea varten näitä on onneksi vielä muutama jäljellä, loput ovatkin jo toverini hallussa. Kippis.

---Edit 2013---

Olut on nyt mitellyt voimiaan.
Rehellisesti taakse ovat jääneet mm. Hoppin Frogin BA Boris ja kuulemani mukaan sokkotestissä eräs kotimainen Pirter jäi selvästi taakse. Tästä on kylmästi sanottuna kehittynyt alun salmiakkilikööri ajoista yksi..no perkule parhaista oluista jota on tullut naatittua.
Niin hyvää, että joulupukkikin nuolisi tätä lapasistaan. 

Olutarvioissa: Laitilan Kievari Tuomas 2012

Oluen speksit:

Mikä:  Laitilan Kievari Tuomas (2012), Amber Ale/Brown Ale, Suomi
Mistä: Maitokaupasta
Hinta: n. 2,99€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%,  katkero: 30ebu ja väri: 70ebc.
Nippelitietoa: Kievari Tuomas 2012 on Laitilan olutmestari Vilenin ja v. 2011 Hyvän Tuomaan Eve Vaittisen yhteistuotos.
Hyvä Tuomas on Olutliiton ansiokkaasta työstä olutkulttuurin hyväksi vuosittain myöntämä kiertopalkinto. Kunkin vuoden Hyvän Tuomaan valitsevat aiemmin palkinnon saaneet.



Joulu on jo ovella ja vuoden ensimmäinen jouluolut edessä. Laitilalta on v. 2009 lähtien tullut uusi, tai uusittu painos Tuomas jouluoluesta ja tämän vuotinen resepti onkin täysin uusi. Vuoden 2009 ja 2011 versio oli omaan suuhuni varsin kelvollinen Mild, joka toimi ruokapöydässä miellyttävästi. 2010 taas oli tumma lager, joka ei ollut aivan nappisuoritus. Tänään edessä tummaa alea ja jenkkihumalaakin käytetty: How wrong can you get? Aika tarttua repäisykorkista kiinni ja nykäistä.

Tuomas 2012 on tummaa, colan ruskeaa olutta tyydyttävällä; tiiviillä, mutta ohuehkolla vaahdolla.
Tuoksussa yhdistelmä keveää sitrushedelmäisyyttä, rukiista maltaisuutta, keveästi suklaata ja "house flavoria". Nenäni ei osaa päättää onko mukana myös häivähdys paahdetta, vai kuvittelenko. Mieto tuoksu, jota pieni vihanneksisuus kiusaa.
Maku on keveän limppuisen maltainen, jenkkihumala maistuu pienenä sitruksisena raikkautena, ennen talon maun tuomaa pientä tunkkaisuutta. Jälkimaku on hennosti hedelmäinen, kuivahko, joskaan katkerot eivät aivan puraise. Maku ei aivan iske. Ei se huono ole missään mielessä, mutta raikkautta se kaipaisi humaloinnin puolesta, tai sitten pitäisi mennä lähemmäs perinteisempää Mild/Brown linjaa tukevammalla rungolla. Tasapainoinen toki.
Suutuntuma on keveähkö, hieman vetinen ja helposti juotava.
Tuomas 2012 on vaikea löytää soveltuvaa tyyliä, American Brown kenties? Maitokauppavahvuisena tätä voisi kuvitella Brooklynin American Alen tummana äpäränä, jossa raikkaus ei ole vahvuus. Simppeli tumma ale houkuttelemaan juojia tumman Nikolain parista "Alemaailmaan".
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 5/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 11/20, Yhteensä: 27/50




 

Korkin kääntöpuoli:

 Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 

Täh, tää ei ollukkaan tummaa kukkoa? Laitilan ominaismaun tunnistan kyl, ei oikeestaan yhtään hassumpi tumma. Sopivasti semmost leipäsyyttä ja tää humalointi tuo mieleen sen sun viimekesäsen kaljan, hedelmäinen ja kevyt, muttei liikaa. En ehkä ruokapöytään osais yhdistää, mut joulusaunas vois toimia kivasti.

Olutarvioissa: Kuhnhenn Fourth Dementia Old Ale

Oluen speksit:

Mikä:  Kuhnhenn Fourth Dementia Old Ale, Old Ale, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 13,5%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Kuhnhenn on Michiganilainen mikropanimo (avattu 2001). Panimo tunnetaan paitsi kokeellisista, myös onnistuneista oluistaan. Suomessa panimolta on nähty ainakin Double Rice India Pale Ale.



Kuhnhenn 4D ei ole nelosen dokkarisarja, vaan Warrenista (Michigan, USA) kotoisin oleva tukeva Old Ale, joka mahtuu arvoisan RateBeerin Old Ale kategoriassa top5:n. Itseasiassa kärjessä on tämän Bourbon versio. 13,5% lämmittää varmasti mieltä, joten sunnuntai illan yömyssyksi tämä on varsin sovelias. Panimon taustoista sen verran, että helposti väärin kirjoitettava nimi Kuhnhenn on panimon omistajaveljesten sukunimi. Herrat pyörittivät aluksi rautakauppaa ja myivät samalla panimovälineitä, lopulta jäivät molempien myynti ja tilalle rakennettiin kahdeksan tynnyrin pienpanimo, eli suomeksi herroilla on n. 1300l laitteet.
Lasissa olevaa Fourth Dementiaa on pantu vuodesta 2003 ja kyseinen pullo on kypsynyt 9kk ennen myyntiä. Maistamaan siis.

Ulkoisesti hyvin lähellä mustaa. Kaadettaessa todella paksua siirappia, vaahtoaa todella niukasti ja leviää lasin reunoille lähes samantien.
Tuoksu on todella kompleksinen. Se alkaa makealla sokerisella karamellisuudella ja pienellä liköörisyydellä. Edeten portviinimäisyydestä bourboniin. Tammisuutta ja hiven vaniljaa mukana. Kevyesti paahdetta, ruskeaa sokeria ja kuivattuja hedelmiä. Miellyttävä ja voimakas. Alkoholia hieman alla.
Nyt alan epäillä tämän olevan Bourbon versio, joskaan pullossa ei ole mainintaa siitä. Bourbon maistuu ja tuoksuu sen verta vahvasti? No jatketaan..
Maussa paksuhkoa toffeisuutta ja hieman soijakastiketta ennen uutta tammen ja vaniljan salaliittoa. Hieman puinen ja kevyen paahteinen kyllä. Ennen kaikkea makea ja paksun liköörinen. Humalointia ei juuri erota, mutta tasapaino on kohtalaista. Jälkimaussa on hieman kypsää hedelmää ja muscovadosokeria.
Suutuntumaltaan täyteläinen, paksu ja siemaillen juotava. Alkoholi tuntuu lämmittävyytenä.
4D Bourbonversio, tai ei on nappivalinta illan ainoaksi, tai viimeiseksi. Tämä on kuin hienostuneempi versio omasta IS erästä, ilman paahdetta (blogiin jossain välissä).
Tyylikäs ja monipuolinen Old Ale makean ystäville. Seuraavaksi Korkinkääntöpuoli, jonka painokelvoton osuus editoitiin..
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 5/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50

Korkin kääntöpuoli:

 Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 

...ttu mitä moottoriöljyä ja toi avaruuskuva ylhääl, ei hyvin mee sullakaan. Ei voi muuta sanoa, mut tää on kuin yhdistelmä Jim Biimiä, sokerisiirappia ja tummaa kozelia. Ihan jäätävä yhdistelmä. Aivan liian paksua ja makeaa juotavaksi, missä keveys ja raikkaus? Kuka kertoi, että bissen pitää olla aina joku miljoonan voltin muffenbauerdonnerundblitzenbier? Nojoo, on monipuolista, mutta liika on liikaa ja tää ampuu yli. Tuntuu, että koko suu peittyy sylkirauhasia myöten tohon öljyyn. Juu ei, luovutan, vaikka käykin päähän kivasti. Seuraavaksi jos tuopin Guinnessia saisi, voisi tän unohtaa.

Pullo perjantaille: Ayinger Celebrator

Kiireen keskellä tummana lasiini valuit, aika pysähtyi ja leipäisyyttäsi tarjosit. Hennon makeana kuljit suuhuni, kevyen kuivaa hedelmäisyyttäsi keimaillen esittelit. Tämä oli rakkautta, ei ensisilmäyksellä vaan ensihuikalla. Olit monimutkainen, kenties hieman paahteinen ja välillä kuivahkokin. Joku kutsui sinua suklaiseksi, toiset lämpimän maltaiseksi. Suussa tuntui lämmintä hekumaa, paikoin jopa runkoa tukevaa. Olit upea, kuten aivan kuten kaksosesikin. Halusin lisää, mutta olit jo poissa. Muiden juomarien suissa. Pyyhkäisin vaaahtoista partaa, vain huomatakseni: Siinä oli klassisen kaunista, todellista nestemäistä jyvää, aivan v...n hyvää.

Ontuen, kompastellen runoillen ja mielipahaa poistaen. Muutaman jälkeen maailmaa parantaen ja perjantaita toivottelen: JRio.

Olutarvioissa: Mikkeller The American Dream

Oluen speksit:

Mikä:  Mikkeller The American Dream, Pils/Premium Lager, Tanska
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 4,79€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: De Proefin panimolla pantu olut tunnetaan myös nimellä Danish Dream. Ratebeer kategorioi tämän parhaimmaksi premium lageriksi.

Ameriikkalaista unelmaa tarjolla Tanskasta, vaikkei lotosta mitään tullutkaan, pitkäveto jäi yhdestä kiinni ja vettä sataa kokoajan.  Nyt on aika heittää sateenvarjo nurkkaan, säätää kirkasvalo lamppu täysille ja heittää päälleen NBA joukkueen fanipaita, olutnörttilasien lisäksi tietysti. Tanskan pikkujätti Mikkeller tarjoilee maitokauppoihin arvostettua American Dreamia, joka on RateBeerin listalla jopa taannoista Burger&Bunia korkeammalla. Speksit ovat kohdallaan, mutta miten käy tuotteen? Vastaako hinta laatua? On vain yksi tapa selvittää..

Ja Mikkeller saapuu ensimmäisestä mutkasta lasiini sameahkon oranssin kuparisena jättäen varsin kelvollisen vaahdon päällensä. Ulkonäkö on kaukana pale ale maastossa, eikä sorruta haalean ureankeltaisiin ja vaahdottomiin suunnistusvirheisiin.
Se tuoksu sitten.. Vahvasti American Dream polkee jenkkihumalan viitoittamia teitä pitkin. Eksoottista hedelmäisyyttä, mäntyä ja sitrushedelmiä. Haluaisin sanoa Nelson Sauvin mukana ketjussa, mutta jätetään lopullinen spekulointi erätauolle. Varsin raikas ja täysin epäortodoksinen lager. Tuoksusta tulee lähinnä Punk IPA mieleen.
Ja saavutaan ensimmäiselle nestepisteelle, huikkaa naamaan ja taas jaksaa.
Maussa vahvan mäntyisää otetta ja greippisyyttä. Maltaisuutta viedään kebabkioskille ja puritaanit heristävät sormiaan katsomossa. Humala juhlii.
Jälkimaku on kuivahkon katkera, hivenen karkea jopa.
Peli on edennyt suutuntumaan saakka. Nyt liikutaan kyllä harmaalla alueella. Runko on keveä, mutta humalointi puree sitä keskitäyteläisiin sfääreihin. Juotavuus on varsin mallikasta.
Ja aika viheltää pilliin. Mikkeller tekee sen taas ja astelee Burger&Bunin polkua kohti aluetta, jossa kategorioidut oluttyylit lentävät saappaan lailla nurkkaan. Mainio humalamehu ja selvästi täysin tasapainoton. Sessioittavuutta rajoittaa hintataso, mutta..Jaahas tuomaristo on valmis antamaan pisteensä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 35/50

Korkin kääntöpuoli:

 Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä.
Lageria? Pilsiä? Eikä oo. Tää on taas näitä sun humalamehuja, missä ei maistu muu, kuin karkea katkeruus ja saippua. Jos haluan hyvää vaaleaa, joku sakemanni helles tai korkeintaan Urquell on vallan mainio. Tää Mikkeli, tai mikälie ei toimi yhtään. Missä pehmeä viljaisuus, leipää, eikä humalahuveja. Ootko testannu jo Plevnan luomu oktoberfestin? Se on vaan, niin hel..n hyvää. Makeaa ja pehmeää. Amerikan Unelma..huikka riitti, juo loput. Bud is my choice of American Dream, pahuksen kallista ja vääränmakuista tääl vaan.

Olutarvioissa: Green Flash Palate Wrecker

Oluen speksit:

Mikä:  Green Flash Palate Wrecker, Double IPA, USA
Mistä: Olutravintolat
Hinta: n. 8-10€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%,  katkero: 149ibu, väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Green Flash on Kalifornialainen pienpanimo, jonka tuotteita on ollut Pikkulinnun, kuin Diamond Beerinkin maahantuonnissa. Palate Wreckerissä on rapeat lähes 150ibua katkeroa, lajikkeina Columbus ja Centennial. "Vihreät välähdykset ja vihreät säteet ovat harvinaisia optisia ilmiöitä, joita näkyy joko juuri auringonlaskun jälkeen tai juuri ennen auringonnousua."



Tänä vuonna kymmenvuotis syntymäpäiviään viettävä San Diegolainen pienpanimo Green Flash alkaa vakiinnuttaa sijaansa täälläkin päin. Tuotteista on tälläkin hetkellä Arkadian Alkossa myynnissä West Coast IPA. Tänään lasissa oleva Palate Wrecker oli alunperin Hamiltonin Tavernan kaksivuotispäiville pantu olut, joka on nyt "viimein koko maailman saatavilla".
Omalle kohdalleni näitä vihreän välähdyksen tuotteita on harvemmin osunut, panimon Double Stout oli ainakin vallan mainio. Kohta lasiin päättyy siis karvan alle 150ibua ja 9,5% DIPA. Tässä vaiheessa odotukset ovat yhtä aikaa korkeat ja samalla mietin; onko tässä mitään järkeä?

Lasiini kaatuu kirkkaan meripihkaista olutta vallan passelilla ja kestävähköllä vaahdolla.
Tuoksu on tuttua huttua. Makeahkon maltaisia ja mansikkaisia aromeja yhdistettynä mäntyisyyteen, greippiin ja hentoon kukkaisuuteen. Aavistus hedelmäisyyttä ja alkoholia alla.
Maultaan melko pistävän humalainen. Greippiä ja mäntyä riittää. Hillitysti trooppista hedelmää ja häivä makeutta haluaisi tulla tasapainottamaan, mutta humala potkii maltaan takaisin pellolle. Jälkimaussa käy hieman mansikkaa ennen katkeruuden lopullista puraisua.
Suutuntumaltaan melko täyteläinen, joskin juotavuus on yllättävän hyvää speksit huomioiden. Hieman alkoholia alla.
Palate Wrecker sotkee varmasti makuaistin, ei tämän jälkeen mitään keveämpää teekkään mieli, ehkä lasi viskiä yömyssyksi ennen valomerkkiä? Kuitenkin DIPA:si melko perinteinen show. Joisinko uudestaan? En tiedä, en näe syytä uusinnalle.

Pisteet:

Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50

(Sauna)Olutarvioissa: Stallhagen Organic President Pils

Oluen speksit:

Mikä:  Stallhagen Organic President Pils, Pils, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,05€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Stallhagen on piskuinen panimo Ahvenanmaalla, jonka tuotteista monet muistavat ainakin Jul Bockin, Dunklesin, III:sen ja Baltic Porterin.
Edessä oleva olut on luomua.

Tänään aloitan uuden perinteen. Saunaolutarvion. Tulen tästä lähin aina lauantaisaunan päälle arvioimaan saunan jälkeisen raikastimen, sisäisen wunderbaumin ja janojuoman. Huomioisin myös, että ehdin harvoin saunavuorollani kylpemään, mutta katsotaan mitä tulee.
Ensimmäisenä kunnian saa Oolannin ylpeys; Stallhagen luomu pilsillään. Tätä on ollut jo tovin paikallisessa Valintatalossa, josta nappasin kauppareissulla pullon mukaan.
Itse haluan saunan päälle nauttia jotakin sopivan simppeliä ja raikasta. Tämä mielessä, Pils sopii tähän palapeliin mainiosti. Joten korkki pois ja janojuomaa lasiin->

Ja lasiini kaatuu oljenkeltaista olutta. Jättää pinnalleen sopivasti vaahtoa ja on piru vie jopa kestävää. Ulkonäkö kelpaa, nyt sitä kaljaa naamaan.
Hörps, ai tuoksu ennen makua? En malttanut janoissani.. No otetaanpa alusta, eihän tämä ollut suora? eihän, editoidaan alku pois. Ai oli? fffuuu..
Tuoksussa on korkatessa hieman Budvar mieleen tuovaa kumisuutta, joka kyllä sopii tähän. Kevyesti viljaisaa ja keksistä maltaisuutta, leipää. Humalointi on pehmeää ja ruohoista. Tuoksu voisi olla vahvempikin.
Maku on simppeli. Pehmeän leipäistä maltaisuutta yhdistettynä ruohoiseen humalointiin ja keveähkö katkeron puraisu lopussa. Tasapainoinen esitys kyllä.
Suutuntuma on kevyehkön ja keskitäyteläisen väliä, helppo juoda ja karbonaatio on varsin passeli ja sopivan pehmeä.
Ylipäänsä varsin pätevä esitys tyylissään, ottaen huomioon 4,5% rungon. Voltin vahvempi versio oli muistaakseni myös oikein juotava, joskin kaipaisi hieman enemmän humalaa aromiin ja flavoriin. Crowd pleaser. Saunajuomaksi: mukiinmenevä.

Pisteet:

Tuoksu(1-10): 5, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 29/50