Pohdinnoissa: Pienpanimoiden ulosmyyntikielto

Arvon kansalaiset, oletteko koskaan ajatelleet seuraavaa:
- Maatiloilla valmistettua tilaviiniä saa myydä tilalta ulos
- Samoilla tiloilla valmistettua likööriä saa myös myydä ulos
- Edelleen samoin kriteerein sahtia saa myydä ulos.

Se mikä tästä asiasta tekee vähintäänkin hassun, kummallisen ja epätasapuolisen on se, ettei mietoa olutta (jota sahtikin periaatteessa on) saa myydä ulos.
Oluthan on periaatteessa ollut jo kieltolain päivistä asti se kaikkein demonisoiduin alkoholijuoma, barbaarien pääkalloista nauttima neste joka päihdyttää pahemmin kuin vahvat viinat. Milloin se on villinnyt nuorison ja naiset, milloin pitänyt ostaa ruokaa pullollista varten. Lähihistorian perusteella ei sinänsä ole ihme, että olut on kokonaan unohdettu ulosmyyntioikeuksien kohdalla.

Sahtikin on olutta, miksi olut on pannassa?

Kuitenkin sahtia saa myydä, vahvoista likööreistä puhumattakaan.
Sahti kuitenkin kuuluu saman sukupuun alle kuin muutkin "mallasjuomat".













Lainsäätäjän taka-ajatuksena on kaiketi ollut maatalouden elvyttäminen ja oman tilan raaka-aineiden käyttäminen, onhan?
Muun oluen kohdallahan tämä periaatteessa tarkoittaisi, että vilja olisi omalta pellolta, samoin humala.
Humalan kohdalla ongelmaksi muodostuu lähinnä se, ettei suomessa kasvateta enään humalaa siinä mittakaavassa, että sitä riittäisi pienteollisuus tasollakaan. Muinoin tämäkin oli toisin.

Koska alkoholipoliitikka tässä maassa perustuu jokaisen perskohtaisiin mielikuviin ja mörköihin haluaisin hieman avata peliä. Oikeastaan pelihän on avattu jo viinin, sahdin ja liköörien kohdalla.
Esitän seuraavan ajatuksen, jolla en näe olevan juurikaan huonoja puolia, pelkästään positiivisia ja ennen muuta oikeudenmukaisia:
Ehdotan, että kotimaiset pienpanimot saisivat myydä tuotteitaan panimoltaan ulos ilman ravintolamyynnin välikäsiä, tai Alkoa joka on juuttunut omaan merkilliseen byrokratiaansa.
Ehdotan myöskin, että ulosmyynnissä ei ole teennäistä 4,7% rajaa, joka sulkee suurimman osan oluttyyleistä keinotekoisesti taakseen. Lisäksi katsoisin, että raaka-aineiden kohdalla voisi joustaa humalan kohdalla, suurin osa panimoista käyttää kuitenkin kotimaisia maltaita.
No mitä etuja tällä olisi?

Positive effects ahead

1. Tasapuolisuus, jos viiniä ja vahvaa likööriä saa myydä ulos, on oluellekin annettava sijansa miedompana tuotteena (kaikenlisäksi sahti on jo "vapautettu").
2. Tuetaan ja helpotetaan kotimaista pienyrittäjyyttä mahdottoman tehtävän äärellä. Nykylailla ilman ravintolamyyntiä on tavaran myyntiin saaminen henkipuolen hommia.
3. Luodaan mahdollisesti uusia työpaikkoja ja uusia yrityksiä; etenkin näin lähiruoka buumin ja luomutuotteiden arvostuksen aikoina.
4. Eteneminen askel kerrallaan kohti muuta eurooppaa niin alkoholilain, kuin juomatapojenkin puitteissa.
5. Valtiolle lisää tuloja: Toden. myynti kasvaisi, jolloin verojen avulla valtio saisi kipeästi tarvitsemaansa rahaa.

Seuraavaksi odotan saavani vastapuolen argumentin kasvavasta alkoholinkäytöstä ja sen tuomista ongelmista. No asiahan on yksinkertaisesti niin, että jos vahvat tilaviinit ja liköörit, eikä sahtikaan ole päässeet otsikoihin luokassa: "Alkoholismi kasvaa Elimäellä, Mustilan tilaviinit osasyynä", tai "Sahdin kulutus huipussaan, humalaiset täyttävät panimon nurkat".

Toisekseen nykyisellä verotuksella hinnat ovat jokatapauksessa sillä tasolla, ettei näillä juomilla yksinkertaisesti kannata "kännätä".

Ja juuri tästä syystä jättäisinkin suuret panimot nuolemaan näppejään. Suurpanimoiden pääasiassa tuottama halpa "kolmoskalja" ei yksinkertaisesti istu kuvioon, enkä näe että näillä kolmella suurella: Sinebrychoff, Hartwall ja Olvi olisi ongelmia tuotteidensa ulosmyynnissä muutenkaan.
Suurin osa ihmisistä ostaisi silti edelleen näiden kolmen mahtavan tuotteita hinnan ja saatavuuden perusteella, pienpanimoiden kohdalla kysymys olisi lähinnä tilanteen tasoittamisesta ja yksinkertaisesta mielikuvasta, joka pätee tilaviineihinkin: Kuinka mukavaa olisikaan viedä vaikkapa paikallista olutta, jota saa lähes pelkästään täältä tuliaisiksi kaukana asuville sukulaisille, tai tutuille. Miksei vaikka yrityslahjaksi? Tai kesällä vierailla matkanvarteen sattuvalla panimolla ja ostaa muutama pullo mukaan.

Olutarvioissa: Williams Brothers March Of The Penguins

Oluen speksit:

Mikä: Williams Brothers March Of The Penguins, Stout, Skotlanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 3€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Williams Brothersin panimo aloitti toimintansa kanervalla maustetulla, ja Alkossakin piipahtaneella, Fraoch Heather Ale oluella. March of the penguins on maustettu korianterilla ja appelsiininkuorella, sekä humaloitu Nelson Sauvin ja Cascade humalilla.

Tänään lasissa speksien perusteella omalaatuinen juoma. Korianteri ja appelsiininkuori kuuluvat yleensä belgialaisen vehnäoluen, eli Witbierin (esim. Hoegaarden) mausteisiin. Lisäksi en muista maistaneeni Stoutia, joka olisi Nelson Sauvinilla humaloitu. Lisäksi alkoholipitoisuus on kohtalaisen matalaa 4,9% luokkaa, joten paljoa ei tarvisi "lantrata", jotta tämä istuisi meikäläisten maitokaupoissa. Tosin Valviralla voisi olla sanomista, ainakin näiden kuvien jälkeen. Pingviinihän on kiistatta liian suloisen lapsekas ja vekkuli eläin paholaismaisen barbaarijuoman etikettiin.

Ulkoisesti ja Stoutmaisesti lähes musta olut, vaahtoaa aluksi ihan kivasti, mutta vaahto leviää nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa miellyttävästi kahvia ja hieman suklaata. Hennon makeahkoa karamellia ja hedelmäisyyttä. Ei kovin voimakas tuoksultaan, kylmänä hieman metallinen.
Maussa keskimakeaa karamellista maltaisuutta, kauraa ja kahvia. Hennosti suklaata, niukasti lakritsaa ja häivä mausteisuutta. Paahteisuus on melko keveää, kuten tämän oluen runkokin. Jälkimaussa hento hedelmäinen sävy, jonka voisi kuvitella johtuvan Nelson Sauvinista, tai appelsiinin kuoresta.
Suutuntumaltaan nippanappa keskitäyteläinen, hieman vetinen ja liukas.
Pingviinit marssivat lopulta helposti juotavaa tietä pitkin. Ei hassumpi, mutta kaipaisi selvästi enemmän runkoa ja lisää humalaa.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 32/50

Olutarvioissa: Lindemans Kriek Cuvee Rene

Oluen speksit:

Mikä: Lindemans Kriek Cuvee Rene, Kriek (Lambic), Belgia
Mistä: "Ulkomailta", Olutravintolat
Hinta: n. 6,8€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Lindemansin panimo on perustettu 1811, mutta Kriekin ja Gueuzen valmistus alkoi vasta 1930. Kyseessä on edelleen perhe omistuksessa oleva panimo ja lasissa oleva Cuvee Rene on panimon "Grand Cru", makeuttamaton kriek. Lindemansin, makeutettuja, tuotteita on melko laajasti saatavilla, joten suosittelen kokeilemaan.

Hillittömän työkiireen keskeltä löysin tämän viehkeän punapään. Niin leikkisä, sulavalinjainen ja ilman sokerikuorutteita. Avatessa hupun alta paljastui vielä lisää korkattavaa. Tuplasulku vaati sopivat työkalut, mutta lopulta kaunotar kellahti viekoittelevasti pesäänsä. Viimeinkin, niin pitkän ajan jälkeen on lasini täynnä. Tänään punap..siis Lindemansin Kriek Cuvee Rene, joka tarupuheiden perusteella olisi "sugar free", eli ns. "aito kriek". Valitettavasti en malta päivitellä enempää kiireitäni, vaan pahoittelen poissaoloani arvon lukijat. Asiaan.

Lasiin kaatuu tumman punaista olutta. Vaahtoaa pinkisti, mutta vaahto ei jää oluen pinnalle.
Tuoksussa happaman kirsikkaisia sävyjä. Ei keinotekoista makeutusta, kiitos. Kirsikan kiviä, hieman puumaisuutta, joka voisi olla tynnyristä peräisin? Hieman ummehtuneen kellarimainen aromi taustalla.
Maussa happamaa kirsikkaisuutta, ei aivan samanlaista syvyyttä, kuin vaikkapa Cantillonin Kriekissä. Sinänsä tätä on hankala kuvailla, kuten Kriekit yleensä, tämäkin on lähes pelkästään kirsikkaa ja happamuutta. Itseasiassa todella kuivaa ja hapanta. Edelleen puista ummehtunuttta kellarisuutta ja hedelmäisiä sävyjä.
Suutuntumaltaan jotakin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliltä. Hiilihappoja on paljon. Runko on sinänsä keveä, mutta happama kuivuus tekee siitä raskaamman.
Lindemans pesee kasvonsa totaalisesti tällä tuotteella. Ei ole maitokauppojen pienissä pulloissa myytävistä sakariini hirviöistä mihinkään tämän rinnalla.

Suosittelen eritoten kuivien viinien, (oikean) siiderin ystäville ja harrastajille.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 39/50 

Olutarvioissa: Emelisse Imperial Russian Stout

Oluen speksit:

Mikä: Emelisse Imperial Russian Stout, Imperial Stout, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 4€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 11%, katkero: 81ibu ja väri: 294ebc.
Nippelitietoa: Wikipediasta: "Imperial stout eli Russian Imperial Stout oli alun perin Englannissa tehtyä olutta joka vietiin Venäjälle tsaarin hoviin. Imperial stoutissa on korkea alkoholipitoisuus, jopa 9-10 %. Tämän ansiosta olut ei pilaantunut pitkän kuljetuksen aikana ja se sieti myös paremmin kylmää ilmastoa."

 Jälleen vapaapäivien kunniaksi lasillinen. Emelissen Imperial Stout piipahti taannoin Arkadiankin Alkossa ja on käsittääkseni paitsi kelpo IS, myös Emelissen paras olut. Nämä tietäen ilmassa on pientä kutinaa. Imperial Stout on kuitenkin ehkäpä oluiden kuningastyyli ja yleensä kovin huonoja oluita ei tästä tyylistä ole lasiin tippunut. Alkoholia hulppeat 11% kertoo karua kieltä tästä oluesta. No pulinat sikseen, olutta lasiin.

Lasiin kaadettaessa ei aluksi meinaa vaahdota niin yhtään. Reilummalla kaadolla kuitenkin vaahtoaa aavistuksen, kunnes se leviää lasin reunoille.
Väriltään synkän mustaa ja öljyisen paksua olutta.
Tuoksussa on vahvasti suolaista lakritsaisuutta, kevyesti hedelmää ja reilusti kahvista paahdetta. Miellyttävästi suklaata ja hento toffeinen ote tässä on. Ainoa miinus on taustalla vahvasti leijuvasta alkoholisuudesta, joka peittää hieman tuoksua alleen.
Maussa melko jykevästi paahdettua, joskin taittuu hieman palaneeksi, maltaisuutta. Kahvia, tummaa suklaata ja happamuutta. Salmiakkia ja hiven karamellia. Lopussa kuivahkon pihkaista humalan katkeruutta ja häivähdys hedelmää.
Suutuntumaltaan tämä on pehmeän öljyisen kermainen, paksu ja täyteläinen. Alkoholi potkii sopivasti taustalla, hiilihappoja niukasti.
Emelissen IS on kyllä mainio olut niin tyylissään, kuin muutenkin. Jylhä ja pehmeä, tasapainoinen, mutta voimakas. Lisäksi pullon yksinään juotuaan tämä käy kivasti päähän aiheuttaen sopivan rennon fiiliksen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 40/50
 

Alkon kevään uutuuksia

Kevät saapuu pian ja jopa valtion pahnoilla on alettu heräämään horroksesta ja huomattu talven alkavan pikkuhiljaa väistyä. Uusia oluita on taas saapumassa monopolin hyllyyn, niin pääsiäisoluiden muodossa, kuin muutenkin.
Käydäänpä asiaan ja aloitetaan tuoreimmasta päästä:

König Ludwig Dunkel: Saksalainen tumma lager 0,5l pullossa hintaan 3,37€.
Muistikuvien mukaan ihan mukiinmenevä Dunkel ja sellainen perusolut, joka sopii maakunta Alkojenkin hyllyyn. Myynnissä: Nyt

Baltika 8 Wheat: Venäläinen hefeweizen 0,5l pullossa ja alle 3€ (2,99€) hintaan.
En ole tätä vielä kokeillut, mutta olen kuullut pitkälti hyvää. Panimon porter on ainakin ihan laadukas, joten uskon rikkovan itänaapurin tuotteita kohtaan syntyviä ennakkoluuloja. Myynnissä: 19.3 lähtien.


Gouden Carolus Easter: Belgialaista alea, jylhässä 0,75l pullossa. Hinta vielä arvoitus. GCE on omalla kohdallani kevään odotetuin, sillä kuten sanottua en ole panimolta vielä mitään huonoa juonutkaan ja RateBeerin perusteella tämä tuskin tuhoaa Het Ankerin mainetta. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?


Laitilan Kievari Mämmi 2012: Laitilan 0,5l pullossa saapuva "wieniläistyylinen lager". Laitila on täksi vuodeksi hieman uusinut Mämmin reseptiä ja alkoholipitoisuus on nyt 5,2% (ent. 6,1%). Saa nähdä tuleeko ostettua vai ei, edellisinä vuosina jäänyt hyllyyn. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Nögne Ö God Påske: Nögnen belgityylinen ale 0,5l pullossa ja Norjan "alastomalta saarelta". Nögne kuuluu edelleen niihin panimoihin, joiden tuotteet ovat yleensä upeita ja ennakkoon tämäkin lunastaa paikkansa odotetuimpien listalla. Vielä on auki mikä versio myyntiin tulee, vai onko Grimstadissa päätetty luoda kokonaan uusi resepti? Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Svaneke Vårhare: Tyyliltään yllättävästi Saison, toden. 0,5l pullossa saapuva tanskalainen. Vähemmän yllättäen saamme jälleen Svanekelta oluen Alkon hyllyihin. Tosin tälläkertaa tyylinä on Saison, joka on noussut yhdeksi suosikkityyleistäni, joten mielenkiinnolla odotan millainen olut on Bornholmilta tällä kertaa tänne matkanut. Myynnissä: Muutaman viikon päästä? 

Örbaek Påskebryg: Toinen tanskalainen on tumma bock Örbaekilta, toden jälleen 0,5l pullossa. Vuoden toinen paluumuuttaja on Örbaekin Påskebryg, joka oli sinänsä ihan ok olut, mutta ei sen kummempi. Epäilen jättäväni tämän tälläkertaa hyllyyn, mutta jos jäänyt välistä suosittelen kokeilemaan. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Höss Mai-Bock: Saksasta saapuva vaalea bock. Maibock on yleensä kevään kunniaksi pantu vaalea ja normaalia bockia humalaisempi (saksalaisella mittakaavalla) "vaalea lager". Sinänsä kiintoisa uutuus, että käyttöoluena voisi olla varsin passeli. Myynnissä: Maaliskuun aikana.


St Peters Cream Stout: Briteissä pantu ja hauskan näköisessä pullossa saapuva Stout. St Petersillä alkaa olla maitokaupoissa sen verran näkyvyyttä, että tämä ei sinänsä ollut suuri yllätys. Olen yhden Cream Stoutin juonut aikanaan ja muistikuvien mukaan olut oli maistuvaa. Myynnissä: Maaliskuun aikana.

Stadin American Amber Lager: Kotoisana pienpanimo oluena reilummin humaloitu "puolitumma" lager. StaPa takoo kun rauta on kuumaa. Verkkosivujen perusteella tämä vaikuttaa kiintoisalta. Jenkkihumalaa ja hopbackin lävitse. Hinta on toki pienpanimo tuotteeksi ja Alkon katteilla korkea, mutta pakko ostos silti. Myynnissä: Maaliskuun aikana.

Lisäksi Arkadian erikoisvalikoimaan on 5.3 saapumassa Fullersin Brewers Reserve No.3 Oak Aged Ale. Voisi kiinnostaa kokeilemaan, mutta ei täältä maakunnista niin usein ole kuitenkaan pk-seudulle asiaa. 

Kevät siis on saapumassa viimein ja toivotan itse kullekin aurinkoista alkavaa kevättä tuopin ääressä.

Olutarvioissa: Chimay Blue (2009)

Oluen speksit:

Mikä: Chimay Blue (2009), Belgityylinen Vahva Ale, Belgia
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 4,18€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkero: 17ebu ja väri: 71ebc.
Nippelitietoa: Chimay on v.1863 perustettu Trappistiluostarin panimo. Blue/Grande Reserve on panimon vahvin olut, joka on humaloitu perinteikkäällä Hallertaulla. Sinistä on saatavilla aina 0,33l pullosta 3l "tupla magnumiin" asti. Muista tuotteista mainittakoon Red, White ja munkkien pöytäolut Dorée.

Maanantai, vapaapäivä. Toisilla työviikon alku, itselläni työviikonlopun päätös. Arvoin pitkään mitä olutta haluaisin nauttia ja erittäin pitkästä aikaa tartuin Chimayn Bleue/Blue/Grande Reserveen. Kyseinen pikkupullo on vuodelta 2009, eli vajaa kolme vuotta vanha, joten kohtalaisen pitkään säilynyt yksilö kyseessä. Chimay edustaa itselleni yhtä niistä ikoneista joiden tuotteet maistuvat lähes aina. Red on ruokajuomana mainio valinta, White on edelleen pahuksen miellyttävä Tripel (tai ainakin oli, edellisestä maistelusta on jo toista vuotta). Sitten on Blue. Tuoreeltaan olut oli hyvä, joskaan ei vaikkapa Rochefortin 8:n tasoinen. Epäilin kypsytyksen parantavan tätäkin, joten nyt sinistä lasiin.

Ulkoisesti hieman sameahkon punertavan ruskea olut. Jättää hieman vaahtoa päälleen, ei kaikkein kestävintä lajissaan kuitenkaan.
Tuoksussa karamellista makeutta ja reilusti kuivattuja hedelmiä. Nämä tekevät tuoksusta jopa hivenen mämmisen. Jännästi rommista sokerisuuta, hiven mansikkaa ja hennosti mausteisuutta taustalla. Voimakas tuoksu on ainakin ikääntyneessä yksilössä melko herkullinen.
Maussa kandisokeria, hieman mämmistä maltaisuutta, joka taittuu lopussa kuivempaan suuntaan. Rommirusinaa, kuivattuja hedelmiä ja hieman hiivaisuutta. Alkoholi maistuu vienosti lävitse. Monipuolinen ja miellyttävä maultaan ikääntyneenäkin.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, pehmeä. Hiilihappoja on sopivasti pitämässä juotavuuden kohdillaan.
Chimay Blue on muutaman vuoden iässä karvan verran parempaa kuin tuoreena. Ei kuitenkaan täysin vedä vertoja Rochefortille, mutta tyylissään lähes erinomainen esitys.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 41/50 (tuoreena 40/50)

Olutarvioissa: Gouden Carolus Tripel

Oluen speksit:

Mikä: Het Anker Gouden Carolus Tripel, Tripel, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: 4€/0,33l (systembolaget)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Vuodesta 1491 kultaisen taljan ritarikunnalle pantu Tripel. Tripel on tyyliltään vahva vaalea ale. Nimi on peräisin Westmallen luostarista joka nimesi vahvimman oluensa Tripeliksi. Kyseinen olut toimii esikuvana koko tyylille.

Pitkästä aikaa Gouden Carolusta pöydällä. Suuresta 0,75l pullosta tietenkin. Kyseinen panimo on itselleni siitä mieleinen, ettei siltä ole vielä mitään huonoa tuotetta tullut juotua. Tänään vastassa olisi ikivanha resepti, ainakin panimon verkkosivujen perusteella. Vuodesta 1491 asti pantu olut aiheuttaa kunnioitusta jo perinteen vuoksi, joskaan en edes kuvittele oluen olevan täysin samaa kuin silloin. Tyyliltään aina mieluisa Tripel.
Tripel on kuitenkin ehkä yksi haastavimmista oluttyyleistä luoda. Tarvitaan täydellinen tasapaino hiivan tuomien hedelmäisten ja mausteisten esterien, humalan, maltaisuuden ja alkoholin suhteen. Kuitenkin ollen juotavuudeltaan suhteellisen simppeli. Ei muuta kuin korkki korkkia vääntämään.

Pikariin valuu kullankeltaista olutta, vaahtoaa runsaasti. Jättää kestävän ja reilusti pitsiä jättävän hatun päälleen. Ulkonäkö on perinteinen ja tyylipuhdas.
Tuoksussa aluksi vahvasti witbiermäistä sitruksen ja korianterin leikkiä. Hedelmäisiä sävyjä, hennosti makeahkoa maltaisuutta ja mausteita hieman taustalla. Tuoksu miellyttää nenää.
Maussa hedelmäisyyttä, keskimakeaa viljaista maltaisuutta mukana. Keskivaiheilla alkoholi ja mausteisuus tekevät tästä kohtalaisen parfyymisen, joka tökkii ensimmäisen lasin jälkeen liikaa. Maustehyllystä soppaan on kaatunut korianteria ja inkivääriä, joskin lienevät hiivan tuomia sävyjä. Jälkimaussa hento sitruksinen ote. Alkoholi maistuu hieman taustalla.
Suutuntuma tässä on kohtalaisen täyteläinen. Pehmeä ja kohtalaisen helppo juotavuus yhdistettynä 9% vahvuuteen käyvät päälle kuin syyttäjä.
Gouden Carolus Tripel on lopulta melko perinteinen Tripel. Tekee sinänsä kaiken hyvin tyylissään, mutta ei täysin iske. Mustanaamiota lainaten: Vaikka tällä onkin kymm...yhdeksän tiikerin voimat, ei ääni saa kuitenkaan vertani hyytymään.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50