Niin miksei ole?
Otinpa käsiini puhelinluettelon ja kaivoin sieltä Suomen kartan tutkien sen kauniita saloja ja laajoja metsiä. Kuvitellen tuhannet kaupungit ja ihmiset, kuin pienet muurahaiset ahertamassa..Stop.. Tämä ei ollutkaan Suomi-Filmin dokumentti, vaan asiaan.
Otin tussin käteeni ja ympyröin kartasta jokaisen tietämäni paikkakunnan ja panimon. Eteläinen läntti tätä maata on todella hyvin miinoitettu, mutta yksi on joukosta poissa, Kymenlaaksoa sielä ei näy. Miksi? Niin.. Olen tähän kysymykseen vastannut niin kovin usein.
Kaikki ajatelmat tässä ovat vain omaa spekulaatiotani sisältäen niitä ilkeitä havaintoja. Joten jos tapoihinne kuuluu "kymiläisittäin" nykäistä koko he-ma-pa pussi nenään, niin ottakaapa Kouvolasta mallia ja nyökyttäkää kilpaa "Niinhän se on". Edellinen lausahdus on muuten lähtöisin takavuosilta, jolloin paikallisessa oli puhe urheilusta ja kun seudun pyhää lehmää moitittiin surkeaksi.. Mitä tekikään paikallinen fani? Nyökytti päätään ja totesi "Niinhän se on".
 |
| Mallaskuupasta asiaan |
1. Maantiede. Kasvukolmio ulottuu akselille: Hki-Kehä III-ulkomaailm.. Okei. Hesa-Turgunen-Tampesteri.
Tämän kolmion sisälle ja reunoille jäävät mm. Salo-Lahti-Porvoo-Hämeenlinna-Pori-Rauma-Forssa, jne.
Kymenlaakso taas on sudenkuopassa. Se on kulttuurillinen sekametelisoppa ja kauttakulku/mökkimaakunta. Se ei halua olla Uuttamaatta, ei sovi Hämeeseen, eikä oikein Etelä-Karjalaankaan. Kaikilla muilla maakunnilla on imho vahvempi paikallisidentiteetti jo mielikuvien kannalta.
Jos tarkastellaan asukaslukua, niin faktahan on, että Kouvola on Suomen suurin panimoton kaupunki.
Silti Kymessä ihmiset asuvat lopulta tavallaan harvassa ja Kouvolakin koostuu enempi vanhojen kuntien taajamista, kuin varsinaisesta kaupungista. Kotka itsessään taas on suurempi taajamana toki. Toisaalta taas panimoita on pystytetty menestyksekkäästi myös maaseutujen pieniin kyliinkin. Koska tämä aihe sivuaa kaikkia muita käsitellään sitä myös kohdissa 2-4.
2. Osaaminen ja tilat. Kysyin aikanaan Puupposen Lassilta Hamk:n oluen valmistuskurssilla, että onko Kymestä ollut tulijoita. Lassi mietti hetken hiljaa, puisteli partaansa ja totesi, ettei muista minun lisäkseni muita olleen.
Kotiolutpuolella Kymenlaakso hiihtelee luonnollisesti perässä. Tai sitten uudet harrastajat eivät pidä meteliä itsestään, eivätkä tuotteistaan? Sen sijaan voisi kuvitella, että tehtaiden alasajojen päälle seudulla olisi kosolti teknistä osaamista? Ja ehkä tyhjiä toimitilojakin? Ja vuokrathan täällä ovat edulliset? Kyllä ja ei. Teknistä osaamista Kymessä on aina ollut ja varmasti tulee olemaan, mutta empiiristen havaintojen puitteissa kyseessä on enemmistön osaisesti vanhempia herroja, jotka nauttivat kyllä oluesta, mutta eivät ajattele sitä marketin halvinta lavaa pidemmälle. Tilat taas ovat pääsääntöisesti suuria, liian suuria ja/tai matalia, ongelmallisia veden kanssa, jne. Vuokraa taas täälläkin kyllä osataan pyytää erityisesti muista kuin vuokrakiinteistöistä (jotka ovat myös imho tyyriitä). Silti on ilahduttavaa nähdä olutkulttuurin hienoisesti nostavan päätään täälläkin. Sen näkee kaupoissa, sen näkee ravintoloissa ja ihmisissäkin. Hitaasti.
Sitten sekin fakta, että kun maakunnassa ei ole vuosikymmeniin ole ollut panimoa, ei malliakaan ole. Ei paikkaa josta oppia, tai tehdä yhteistyötä. Ala on yksinkertaisesti vieras, eikä osaajia ole.
3. Kulttuuri. Maakunnan ikärakenteen muuttuessa yhä vanhemmaksi, töiden ja investointien karatessa muualle, sekä AMK:n rapistuessa mitä jää jäljelle? Vanhoja ihmisiä? Ei aivan, mutta on siinä totuuttakin. Rehellisestihän voidaan myöntää pienpanimoiden osuuden koko maan markkinoista olevan valtavan pieni, mutta kasvava. Siinä kasvussa toki auttavat Laitilan ja Nokian litramäärät. Kulutuspohjahan on siis pääsääntöisesti sitä mitä valtaosa juo muuallakin. Jolloin pienemmällä asukasluvulla voidaan ajatella kulutuksenkin olevan suhteessa pienempää myös pienpanimoiden osalta?
Sitten on se kulttuuri muuten. Kymenlaaksolaiset ovat pirstaleinen porukka pienellä alueella. Etelä ja Pohjoinen kamppailevat kaikessa. Samalla nurkkakuntaisuutta löytyy alueiden sisältäkin. Kotka ja Hamina kisaavat keskenään, vaikka ovat kasvaneet lähes yhteen. Pohjoisessa taas jokaisella pienellä (entisellä) kunnalla on selkeää nurinaa emäkaupunkia kohtaan; osin syystä ja osin suotta. Vaikka ajat eivät ole enään sellaisia, että jos Kouvolasta lähti Kuusaalle, ei takaisin päässyt ilman mustelmia, niin jotain samankaltaista henkeä alueella on edelleen. Yksinkertaisesti köydenvedon sijaan pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, mutta se vaatii varmaan vielä muutaman sukupolven? Tällaiselle pohjalle voi olla vaikea rakentaa paikallisuuteen nojaavaa yritystä, koska se miellettäisiin automaattisesti "naapurin" kaljaksi. Huomaatteko keveän, mutta tosipohjaisen liioittelun? Sitten on yrittäminen. Koen yrittämisen täällä olevan malliltaan enempi Kainuuta, kuin Pohjanmaata. Muiden menestys ei motivoi, vaan katkeroittaa. Vanhempanikin pitävät Kymenlaaksolaisia kaikista ihmisistä kateellisimpina toisilleen ja kenties se köydenveto syntyykin osin siitä? Miksi toisen menestyksestä ei voi ilahtua? Miksi se ei sytytä: "Hei ku toikin pärjäs, ni miekin"?
Toisaalta tämäkin liittyy etäisesti kohtaan yksi; maantiede. Toisaalta taas Kymestä on perinteisesti ollut hemmetin hyvät yhteydet muualle ja ovat edelleen. Kouvola on rautateiden solmukohta ja Kotka klassinen merikaupunki. Alueen historia on rikasta ja kulttuuriperimä vahvasti sellaista, jota voisi sopivasti tuotteilla ja brändäämisellä hyödyntää? Paikallisuus on kuitenkin kasvussa, mutta osaavatko ihmiset vielä ottaa tuotteita omakseen? Hehkuttaa niitä? Rakastaa niitä? Niin myötä, kuin vastoinkäymisissä?
4. Investoinnit. Liittyen kohtaan kaksi. Panimoala voi olla hypetetty, olut on hiptseriviiksistä, uutisissa pankit kantavat rahaa, kuin vain pyytää. Todellisuus on kuitenkin kovin toista. Hypeä on, kasvua on. Hipsteriviiksiä olen alueella nähnyt vain muutamat ja molemmille voisin lahjoittaa ilmaisen Gilletten:D
Investoijat haluavat näinä aikoina..Hemmetti.. Kaikkina aikoina mahdollisimman suuren tuoton, mahdollisimman pienellä työllä. Panimoista ei sitä Suomesta saa. Jos oluen valmistaminen olisi tuottoisaa, panimoita olisi enemmän, ne olisivat suurempia ja tuotteet edullisempia. Tähän tietysti vaikuttavat kalliit kulut (raaka-aineet ovat toki halpoja), verot, byrokratian kankeus, kalliit alkuinvestoinnit ja myynnin vaikeus.
Edelliseen on tulossa tietysti minimaalisia helpotuksia, jos uusi laki menee nykyisin muutoksin lävitse.
Näinpä ollen ala on kaiken likoonlaittavia pellepelottomia varten. Tämän asian paras puoli on tietysti se, että minä näen mieluummin köyhiä, mutta intohimoisia tekijöitä, kuin rikkaita, mutta intohimottomia panijoita. Kymenlaaksossa vaan ei ole kumpaakaan. Rehellisesti litrat olisivat fiksusti niin pieniä, että sen työllistävä ja tuottava vaikutus ei ulottuisi pitkään aikaan muutamaa ihmistä suuremmaksi. Ellei investointi olisi suuri ja kasvua haettaisiin jo lähtökohtaisesti rohkeasti muualtakin. Jolloin kysymyksessä olisi jälleen se kuuluisa kolikko.
Yksinkertaisesti voidaan uskoa kaiken olevan vain ajan kysymys, milloin rahatalous kohtaa tietotaidon ja luovan hulluuden, sekä innovoinnin. Esteitä on toki tälläkin tiellä, mutta osaa niistä voidaan käyttää jopa paikallistuntemuksella hyväkseen. En silti uskalla lähteä veikkaamaan aihepiiristä: Mitä, Missä ja Koska.
 |
| Lisää kuvateksti |
Entäpä minä itse? Niin.. Monessa mäskissä uitettu ja jonkun kaupallisenkin myrkyn luonut? Jos jonkinmoisia kontakteja omaava ihminen?
Toistaiseksi kukaan ei ole koputtanut oveeni Roope-Setä porsaan kanssa ja pyytänyt luomaan tätä hulluutta.
En silti sano, etteikö näitä projekteja olisi ollut.
En nimittäin näe itseäni yrittäjänä. Sitä se monivuotinen palkallinen työ teettää, että alkaa arvostaa sellaisia asioita, kuin lomia ja säännöllistä tuloa? En pidä stressistä, en unettomista öistä. En ole ahne, en sinällään himoa valtaa, tai mitaleja rintaani. En ole "niin" rahan perään, mutta pienituloisena ei huvita hypätä tyhjän päälle heittämään arpakuutiota, jossa joku saa ykkösen ja joku kutosen. Yksinkertaisesti minulla ei ole varaa sellaiseen leikkiin. Oikeastaan vaakakupissa pitkälti painaa sekin, etten tiedä yrittämisestä mitään ja raha-asiat eivät ole minun juttuni. Tekninen ymmärrykseni ei ole sellaista, että osaisin tuhattaiturimaisesti korjata kaiken, mutta sitten on asioita joissa olen hyvä. Olen erinomainen luomaan, perfektionisti asioissa joista pidän ja nautin luovasta ongelmanratkaisusta, monimutkaisten asioiden ymmärtämisestä. Silti vain silloin, kun asia on lähellä sydäntäni. Tarpeeksi hullu tavoittelemaan suuria, etenkin silloin kun ne ovat arvojeni mukaisia ja rikkomaan rajoja.
"They want a career that capitalizes on their unique abilities, coincides with their values, and ignites their drives and passions."
Eli voitaisiin kuvitella hypoteettisessa maailmassa; Että kun minulle antaa nurkan jossa touhuta omiani olisi jälki sellaista, jota kehtaa esitellä? Tai tässä tapauksessa nauttia? Kyllä minä olen tällainen lievästi taidesieluinen, tunteva idealisti. Se ei ehkä tee elämästä helppoa, mutta pahuksen nautinnollista. Voisin siis sanoa, että nettitreffimäisesti: "Sinä rikas käytännönläheinen talousasioiden ja yrittämisen päälle ymmärtävä insinööri, joka rakastat olutta, omaat suuren ja hyvän sydämen ja olet vähän boheemi. Sinua kaipaa seutukunnan paras osaaja luomaan yhdessä jotakin toisiamme suurempaa. Ethän tarjoa ruokapalkkaa, vaik olenkin perso hyvälle ruualle. Markkinointi ois kiva, mut ei pakollinen".
