Sivut

perjantai 26. tammikuuta 2018

Meadin taikaa: B. Nektar The Mutant Killer Zombie Manhattan Project Thingy




Koska aina ei jaksa olutta, niin tällaisiin ihmiselon mystisiin hetkiin on hyvä olla vaihtoehtoja. Korvikehuumeita, muttei korjaussarjaa.
Harvoin kuitenkaan tällaisina hetkinä on tunnelma yhtä odottava, kiinnostava, tai sellainen että jaksaisi oikeasti kaivaa kirjoituskonetta esiin. Syövyttää vikkelällä happojazzilla tajuntaansa ja upota hetkeen ilman olutta, viskiä, rommia, tai helkkari edes sitä tynnyrikypsytettyä Uusi-Seelantilaista Sauvignon Blancia...skumppana. Ei en ole sellaista vielä nähnyt, mutta hei viiniteollisuus.. Te olette ihan helkkarin tylsiä.

Tänään edessä on 10% alkoholia. 0,5l lähes viinaa. Se on punaista ja makeaa, muttei Popedaa. Limuviinaa? Sellaista joka hurmaa nuoret naiset? Kenties siksi olen lukittautunut tänne ylös Kotkanpesän syvimpään bunkkeriin?
B. Nektar The Mutant Killer Zombie Manhattan Project Thingy. Aye, alan epäillä yhteyttä tämän meaderyn ja erään Flying Dutchmanin välillä.
B. Nektar, teille jotka ette tiedä, on kenties tämän pyöreän(vai littanan?)pallon paras ”siman”valmistaja.
Mead = Sima. Vappusima = kiljua, capiche?
Toivottavasti meni nyt lapsuus pilalle kaikilta. 

Selitetäänpä hieman prosessia. Mead/Sima siis valmistetaan hunajasta, vedestä ja hiivasta käymisteitse. B. Nektarilla ilmeisesti hiivaa joudutaan sekoittamaan useasti käymisen aikana, koska hunaja on ilmeisen itsepäistä käymisen suhteen.Pääkäymisen jälkeen sima ajetaan tynnyreihin, tai tankkeihin kypsymään, kunnes simamestari(?) päättää siman olevan valmista suodatettavaksi ja astioitavaksi. Siis ilman varsinaisia aikatauluja, tai ominaispainoja. Prosessi muistuttaakin enemmän vaikkapa sitä viinin valmistusta.
Ajallisesti puhumme noin kolmen kuukaudesta vuoteen kestävästä prosessista.
Lisäksi on otettava huomioon hunajan keräys kennoista, sekä kennojen hoito, että mehiläisten hyvinvoinnista välittäminen. Hyvin työlästä siis.
Tänään edessä oleva nimihirviö puolestaan on omenasimaa, johon on lisätty ”luontaista kirsikka aromia” ja kokonaisuus on kypsytetty käytetyissä ruisviskitynnyreissä. Kerrottakoon siis, että B. Nektarilla hipsteriviikset värähtelevät. On hedelmää, tynnyriä, marjaa ja maustetta. Ja hemmetti miksei olisi? Jos jälki on tällaista; tarkoitus pyhittää keinot.
 
Muistutettakoon, että en pidä hunajasta ja sen varsin vahvan inhottavasta aromista yhtään. Tämä huomioiden olen havainnut vuosien varrella näiden B. Nektarin tuotteiden olevan (pari hunajahirviötä poislukien) aivan käsittämättömän hyviä. Laatu on yksinkertaisesti aina jäätävän kova. Myös siidereissä. Pidän erityisesti Dude's Rug siideristä, joka keikkuu omien siideritilastojeni yksinäisenä ykkösenä. Luonnollisesti B. Nektarin saatavuus on inhottavan heikkoa. Oma pullokin on muinaista tilaustavaraa suoraan mustasta pörssistä. Korkataanpa.


Ulkoisesti..No limuviinaa. Heleän mehukatin punaista.
Tuoksu irrottelee happaman tallista omenaa. Johon kirpeä kirsikkapurukumi yhdistyy jännästi. Seassa on selkeä häivähdys viskitynnyriä. Vähän lämmettyään marjaisuutta, makeutta, piirakkaa.
Viehkeä, miellyttävä, vähän kukkainen.
Maku tarjoilee melkolailla upean tasapainon makeuden ja happamuuden kanssa. Sweet&Sour, sellaista kirsikkaista kirpeää irtokarkkia. Helkkarin hyvää. Mehukasta, siis suutuntumassa on selvästi muutakin kuin vettä ja kuplaa. Hentojen sävyjen leikkiä kielessä ja mielessä. Omppua? Marjoja? Sitrusta? Siirappia vai happamuutta? 10% täysin piilossa ja juotavuus on pelottavan helposti uppoavaa. Itseasiassa siinä määrin, että ihana seitinohut nostaa päätään ja olo on miellyttävän kuulas. Haluaisin vain upota sohvaan lasi kädessä hymyillen.


B. Nektar on taikaa. On aivan hämmentävä kokemus nautiskella jostakin näin marginaaliasemassa olevasta juomasta näinkin paljon. Just magic, pure magic.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti