Sivut

torstai 30. marraskuuta 2017

Olutarvioissa: Vakka-Suomen Prykmestar Porter



Vakka-Suomen Prykmestar, tai tuttavallisimmin VASP on kieltämättä yksi maan parhaimmista panimoista, josta en muista juonneeni koskaan yhtään pilalla olevaa tuotetta. Panimon ykkösnyrkkinä on jo tovin pyörinyt kolmikko SavuKataja, NokkosPils ja LuomuPils. Kovasti haluaisin tunkea viime keväistä Saazer Pilsiä tähän rykelmään, mutta se ei (kai?) ole jatkuvassa tuotannossa. Unohtamatta maanmainiota Talvi-Bockia ja monia muita, kuten vaikkapa Kansan Kaikua. Kaikessa tuotannossa on aina näkynyt enempi vähempi sellainen saksalaistyylinen viba lievällä kotimaisen maltaan korostuksella. Ikäänkuin alleviivatakseen panimon logon tähkäpäitä. Joku voisi todeta, minä, että tällaisia "peruskauran" tuottajia Suomeen mahtuu. Niin mahtuukin, mutta harvalla on esittää näissä raameissa tuollaista täydellisesti raameihin sopivaa, teknisesti onnistunutta ja vieläpä tällaisen diletanttiharrastajan suuhun sopivaa tuotetta.

Kuitenkin harvemmin VASP:lta tulee näitä "Cerevisiae" lajin hiivalla pantuja tuotteita. Puhumattakaan, että tässä vahvuudessa. 7,5% "tästä se Porterin elämä alkaa". En siis tiedä onko Uudessakaupungissa mennyt puurot ja porterit sekaisin, vai mistä tällainen ajatus? Mielestäni voisi mennä useammin ja rohkeamminkin. Hintaa 3,89€/0,33l Alkon hyllyltä. Rehellisesti koko tuote tuli aivan tutkan alta levitellen synkkiä stealth ominaisuuksiaan muuhunkin ostoskoriin. Ostin nääs glögiäkin.
Entäpä maku? Korkataanpas.


Ensimmäisenä havaitaan vaahtoavan nihkeästi ja värin läpikuultavuudesta uskaltaisin veikata Vakka-Suomella olleen suodatuslaitteisto käytössä tätää pannessa?
Tuoksu irroittelee kyllä muhkeasti leipää. "Tässä tuoksuu kotimainen mallas"-ajattelen. Alan jo miettiä onko tämä mämmisyys jo talon makua, koska jos tässä olisi savumallasta ja katajaa..No arvaattekin jo. Keskiasteisesti paahdetta ja häivähdys Marabouta.

Maku on makeahkon maltainen. Etäisesti siirappista leipää, vierrettä ja keveähköä paahteisuutta.
Ajatukset karkailevat jotenkin enemmän Wee Heavy suuntaan profiilin puolesta, mutta aivan samaa tukevuutta ei rungosta aivan löydy.
Keskitäyteläinen Porter kohtalaisen hyvällä juotavuudella. Alkoholi piilossa.
Tätä juodessa ajattelee kokoajan tuossa vieressä pyörivän Viikkarin tuotekatalogi. Ehkä kuvittelen, ehkä kaikki on vain silmän..suun lumetta(?). Porter ei valitettavasti yllä panimon kärkituotteiden hekumalliselle tasolle, mutta jälleen kerran.. Ei tässäkään mitään vikaa ole, päinvastoin. Se on hyvin Vakka-Suomalainen Porter. Hyvässä ja pahassa.


HLS:  5,5/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti