Ilta Kannaksessa

"Kun Kannaksessa päivä jo iltaan kiirehtii."

 Ainakin jotain sinnepäin. Kyse ei kuitenkaan ole Erkki Eirton ja monen muun vetämästä sävelmästä vaan illasta, tai illallisesta Ravintola Kannaksessa.

Minulle ja ilmeisen monelle muulle bloggarille tarjottiin saumaa maistella 80-vuotta täyttävän ilmeisen klassikkoravintolan juhlamenu lävitse. #kaupallinenvairuuallinenyhteistyö?

Kilautin siis kaverille, aputoimittajalle, vieraskynäilijälle, eli suoraan Aku Ankkaan ja pyysin illalliselle.

Työpäivän ja bussimatkan jälkeen kävin hakemassa Kampista pari bisseä hotellin jääkaappiin jälkkäriksi, mikä osoittautui myöhemmin traagiseksi virheeksi. Ei kuitenkaan mennä edelle.

Koska Yrjönkadun Ompusta on kätevä kulkea kaikkialle päädyimme tapaamaan kyseenosaisessa koordinaatissa ja rullasimme alas pitkin Eerikinkatua. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Kannaksessa, joten emme oikeastaan tienneet mitä odottaa.

Krouvia? Työmaaruokalaa? Ketjuravintolaa? Pakasteita? Jotain turhan fiiniä asuihin suhteutettuina?

Astuimme ovesta sisään, tosin ensin miltei keittiön avoimmesta ovesta. Sisällä vastassa ollut pappatunturi oli jännä detalji. Palvelu oli heti ovesta astuttua ripeää ja asiallista, tästä kiitos.

Kävimme pöytään ja saimmekin heti kärkeen alkupaloiksi Sandels Pilsit. Ohan se, suunmukaisen rapsakkaa janojuomaa ja pääsimme viimein kippistelemään ja fiilistelemään ympäristöä.

Omaan mieleeni tuli etäisesti Kotkan legendaarinen Kairo. Sellaista tavallaan konstailematonta merimieskapakkaa ilmassa. Tummaa puuta, baaritiski, loosseja. Juuri sellainen ravintola, josta ei osaa päällepäin sanoa ollaanko täällä enemmän syömässä vai juomassa. Hämärryttävää meikäläisessä maailmassa, jossa kippolassa voi joko juoda tai sitten mennä johonkin Rossoon syömään. Näitähän ei pidä sekoittaa. Korkeintaan pakastepizzaslice tai kanakori on hyväksyttävää. Muuten suomalainen on pihalla, niin mekin, hetken, kippistelimme siis uudestaan ja mursimme leipää, vai nestemäistä leipää. Mitä näitä tapoja nyt olikaan.

Pian eteemme olikin laskeutunut blinejä. Siis minähän rakastan blinejä, joten suut messingillä ahmimme annokset. Sienisalaatti olisi kenties kaivanut hieman suolaa lisää. Meidän molempien äidit ilmeisesti kuuluvat kategoriaan ”Siihen saattoi lipsahtaa vähän liikaa suolaa”.

Pilsien kadottua jostakin tuotiin Olvin IPA:a hanasta. En ollut koskaan juonut tätä hanasta. Toivoin sen maistuvan samalta, kuin silloin joskus. Sellaiselta ihanan pellettimäisen metholiselta. Ei ollut, harmi. IPA on edelleen ihan mukiinmenevä tuote, mutta en muista koska viimeksi olisin sitä juonut?

Pääruoaksi eteemme aseteltiin melkoisen jylhä vuori. Ei mikään Halti, vaan Matterhorn. Sasslik ja perunaa. Aivan helkkaristi perunaa. No olikin jo nälkä. Sasslik oli erinomaista. Pehmeää, mehukasta ja lihaisaa. Perunat varsin kauniisti kypsennetty. Vähän sellaista Tex Willer henkeä annoksessa. ”Lihaa ja vuori perunoita, kyytipojaksi kylmät oluet” ”Si, Senor Carson”.

Söimme hartaudella. Ähkyhän siitä tuli, joten oli pakko pitää hetken breikki ennen jälkiruokaa.
Ehdimme käydä lävitse viimeaikaiset kuulumiset, puida champparit, änärit ja tärkeimpänä korisliigan pleijarit. Turista töistä, häistä, vaaleista, elävästä elämästä ja  kaiken katoavaisuudesta

Lopulta uskalsimme vinkata hetken olevan suotuisa leipäjuustolle ja lakkahillolle.

Ootteko muuten koskaan miettineet miksei se ole ”hillahilloa”?

Mitä tästä nyt sanoisi? Klassikkohan tämä on. Vatsa kiitti ettei ollut suurempi annos jotain mutakakkua ja jäätelöä.. Tämän kanssa nautittu Cream Ale ei ehkä ollut se osuvin olut. Toki Olvin valikoimasta osuvin, etenkin kun Sandels Vehnää ei ilmeisesti valmisteta enään.

Lopulta poistuimme onnelisen täysinä. Miettien vain sitä, miksei täältä ole funikulaaria ylös hotellille. Niin ne oluet.. Totanoin.. Maistoin jokaista. En pystynyt juomaan. Sillä makasin pallona vain sängyllä sulattelemassa. Kannas osoittautui miellyttäväksi istuskelupaikaksi. Mieluisa miljöö, joka ei ollut teennäinen, liian hipsteri, tai tekemällä tehty. Kansanravintola hyvintehdyllä kotiruualla. Kyllä, kelpaa. Kiitos.