Tuopin ääressä

Olutarvioissa: Emelisse Imperial Russian Stout

2012-03-04T11:37:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Emelisse Imperial Russian Stout, Imperial Stout, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 4€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 11%, katkero: 81ibu ja väri: 294ebc.
Nippelitietoa: Wikipediasta: "Imperial stout eli Russian Imperial Stout oli alun perin Englannissa tehtyä olutta joka vietiin Venäjälle tsaarin hoviin. Imperial stoutissa on korkea alkoholipitoisuus, jopa 9-10 %. Tämän ansiosta olut ei pilaantunut pitkän kuljetuksen aikana ja se sieti myös paremmin kylmää ilmastoa."

Jälleen vapaapäivien kunniaksi lasillinen. Emelissen Imperial Stout piipahti taannoin Arkadiankin Alkossa ja on käsittääkseni paitsi kelpo IS, myös Emelissen paras olut. Nämä tietäen ilmassa on pientä kutinaa. Imperial Stout on kuitenkin ehkäpä oluiden kuningastyyli ja yleensä kovin huonoja oluita ei tästä tyylistä ole lasiin tippunut. Alkoholia hulppeat 11% kertoo karua kieltä tästä oluesta. No pulinat sikseen, olutta lasiin.

Lasiin kaadettaessa ei aluksi meinaa vaahdota niin yhtään. Reilummalla kaadolla kuitenkin vaahtoaa aavistuksen, kunnes se leviää lasin reunoille.
Väriltään synkän mustaa ja öljyisen paksua olutta.
Tuoksussa on vahvasti suolaista lakritsaisuutta, kevyesti hedelmää ja reilusti kahvista paahdetta. Miellyttävästi suklaata ja hento toffeinen ote tässä on. Ainoa miinus on taustalla vahvasti leijuvasta alkoholisuudesta, joka peittää hieman tuoksua alleen.
Maussa melko jykevästi paahdettua, joskin taittuu hieman palaneeksi, maltaisuutta. Kahvia, tummaa suklaata ja happamuutta. Salmiakkia ja hiven karamellia. Lopussa kuivahkon pihkaista humalan katkeruutta ja häivähdys hedelmää.
Suutuntumaltaan tämä on pehmeän öljyisen kermainen, paksu ja täyteläinen. Alkoholi potkii sopivasti taustalla, hiilihappoja niukasti.
Emelissen IS on kyllä mainio olut niin tyylissään, kuin muutenkin. Jylhä ja pehmeä, tasapainoinen, mutta voimakas. Lisäksi pullon yksinään juotuaan tämä käy kivasti päähän aiheuttaen sopivan rennon fiiliksen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 40/50

Alkon kevään uutuuksia

2012-03-01T05:39:00.000-08:00

Kevät saapuu pian ja jopa valtion pahnoilla on alettu heräämään horroksesta ja huomattu talven alkavan pikkuhiljaa väistyä. Uusia oluita on taas saapumassa monopolin hyllyyn, niin pääsiäisoluiden muodossa, kuin muutenkin.
Käydäänpä asiaan ja aloitetaan tuoreimmasta päästä:

König Ludwig Dunkel: Saksalainen tumma lager 0,5l pullossa hintaan 3,37€.
Muistikuvien mukaan ihan mukiinmenevä Dunkel ja sellainen perusolut, joka sopii maakunta Alkojenkin hyllyyn. Myynnissä: Nyt

Baltika 8 Wheat: Venäläinen hefeweizen 0,5l pullossa ja alle 3€ (2,99€) hintaan.
En ole tätä vielä kokeillut, mutta olen kuullut pitkälti hyvää. Panimon porter on ainakin ihan laadukas, joten uskon rikkovan itänaapurin tuotteita kohtaan syntyviä ennakkoluuloja. Myynnissä: 19.3 lähtien.

Gouden Carolus Easter: Belgialaista alea, jylhässä 0,75l pullossa. Hinta vielä arvoitus. GCE on omalla kohdallani kevään odotetuin, sillä kuten sanottua en ole panimolta vielä mitään huonoa juonutkaan ja RateBeerin perusteella tämä tuskin tuhoaa Het Ankerin mainetta. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Laitilan Kievari Mämmi 2012: Laitilan 0,5l pullossa saapuva "wieniläistyylinen lager". Laitila on täksi vuodeksi hieman uusinut Mämmin reseptiä ja alkoholipitoisuus on nyt 5,2% (ent. 6,1%). Saa nähdä tuleeko ostettua vai ei, edellisinä vuosina jäänyt hyllyyn. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Nögne Ö God Påske: Nögnen belgityylinen ale 0,5l pullossa ja Norjan "alastomalta saarelta". Nögne kuuluu edelleen niihin panimoihin, joiden tuotteet ovat yleensä upeita ja ennakkoon tämäkin lunastaa paikkansa odotetuimpien listalla. Vielä on auki mikä versio myyntiin tulee, vai onko Grimstadissa päätetty luoda kokonaan uusi resepti? Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Svaneke Vårhare: Tyyliltään yllättävästi Saison, toden. 0,5l pullossa saapuva tanskalainen. Vähemmän yllättäen saamme jälleen Svanekelta oluen Alkon hyllyihin. Tosin tälläkertaa tyylinä on Saison, joka on noussut yhdeksi suosikkityyleistäni, joten mielenkiinnolla odotan millainen olut on Bornholmilta tällä kertaa tänne matkanut. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Örbaek Påskebryg: Toinen tanskalainen on tumma bock Örbaekilta, toden jälleen 0,5l pullossa. Vuoden toinen paluumuuttaja on Örbaekin Påskebryg, joka oli sinänsä ihan ok olut, mutta ei sen kummempi. Epäilen jättäväni tämän tälläkertaa hyllyyn, mutta jos jäänyt välistä suosittelen kokeilemaan. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Höss Mai-Bock: Saksasta saapuva vaalea bock. Maibock on yleensä kevään kunniaksi pantu vaalea ja normaalia bockia humalaisempi (saksalaisella mittakaavalla) "vaalea lager". Sinänsä kiintoisa uutuus, että käyttöoluena voisi olla varsin passeli. Myynnissä: Maaliskuun aikana.

St Peters Cream Stout: Briteissä pantu ja hauskan näköisessä pullossa saapuva Stout. St Petersillä alkaa olla maitokaupoissa sen verran näkyvyyttä, että tämä ei sinänsä ollut suuri yllätys. Olen yhden Cream Stoutin juonut aikanaan ja muistikuvien mukaan olut oli maistuvaa. Myynnissä: Maaliskuun aikana.

Stadin American Amber Lager: Kotoisana pienpanimo oluena reilummin humaloitu "puolitumma" lager. StaPa takoo kun rauta on kuumaa. Verkkosivujen perusteella tämä vaikuttaa kiintoisalta. Jenkkihumalaa ja hopbackin lävitse. Hinta on toki pienpanimo tuotteeksi ja Alkon katteilla korkea, mutta pakko ostos silti. Myynnissä: Maaliskuun aikana.

Lisäksi Arkadian erikoisvalikoimaan on 5.3 saapumassa Fullersin Brewers Reserve No.3 Oak Aged Ale. Voisi kiinnostaa kokeilemaan, mutta ei täältä maakunnista niin usein ole kuitenkaan pk-seudulle asiaa.

Kevät siis on saapumassa viimein ja toivotan itse kullekin aurinkoista alkavaa kevättä tuopin ääressä.

Olutarvioissa: Chimay Blue (2009)

2012-02-27T11:50:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Chimay Blue (2009), Belgityylinen Vahva Ale, Belgia
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 4,18€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkero: 17ebu ja väri: 71ebc.
Nippelitietoa: Chimay on v.1863 perustettu Trappistiluostarin panimo. Blue/Grande Reserve on panimon vahvin olut, joka on humaloitu perinteikkäällä Hallertaulla. Sinistä on saatavilla aina 0,33l pullosta 3l "tupla magnumiin" asti. Muista tuotteista mainittakoon Red, White ja munkkien pöytäolut Dorée.

Maanantai, vapaapäivä. Toisilla työviikon alku, itselläni työviikonlopun päätös. Arvoin pitkään mitä olutta haluaisin nauttia ja erittäin pitkästä aikaa tartuin Chimayn Bleue/Blue/Grande Reserveen. Kyseinen pikkupullo on vuodelta 2009, eli vajaa kolme vuotta vanha, joten kohtalaisen pitkään säilynyt yksilö kyseessä. Chimay edustaa itselleni yhtä niistä ikoneista joiden tuotteet maistuvat lähes aina. Red on ruokajuomana mainio valinta, White on edelleen pahuksen miellyttävä Tripel (tai ainakin oli, edellisestä maistelusta on jo toista vuotta). Sitten on Blue. Tuoreeltaan olut oli hyvä, joskaan ei vaikkapa Rochefortin 8:n tasoinen. Epäilin kypsytyksen parantavan tätäkin, joten nyt sinistä lasiin.

Ulkoisesti hieman sameahkon punertavan ruskea olut. Jättää hieman vaahtoa päälleen, ei kaikkein kestävintä lajissaan kuitenkaan.
Tuoksussa karamellista makeutta ja reilusti kuivattuja hedelmiä. Nämä tekevät tuoksusta jopa hivenen mämmisen. Jännästi rommista sokerisuuta, hiven mansikkaa ja hennosti mausteisuutta taustalla. Voimakas tuoksu on ainakin ikääntyneessä yksilössä melko herkullinen.
Maussa kandisokeria, hieman mämmistä maltaisuutta, joka taittuu lopussa kuivempaan suuntaan. Rommirusinaa, kuivattuja hedelmiä ja hieman hiivaisuutta. Alkoholi maistuu vienosti lävitse. Monipuolinen ja miellyttävä maultaan ikääntyneenäkin.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, pehmeä. Hiilihappoja on sopivasti pitämässä juotavuuden kohdillaan.
Chimay Blue on muutaman vuoden iässä karvan verran parempaa kuin tuoreena. Ei kuitenkaan täysin vedä vertoja Rochefortille, mutta tyylissään lähes erinomainen esitys.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 41/50 (tuoreena 40/50)

Olutarvioissa: Gouden Carolus Tripel

2012-02-24T13:46:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Het Anker Gouden Carolus Tripel, Tripel, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: 4€/0,33l (systembolaget)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Vuodesta 1491 kultaisen taljan ritarikunnalle pantu Tripel. Tripel on tyyliltään vahva vaalea ale. Nimi on peräisin Westmallen luostarista joka nimesi vahvimman oluensa Tripeliksi. Kyseinen olut toimii esikuvana koko tyylille.

Pitkästä aikaa Gouden Carolusta pöydällä. Suuresta 0,75l pullosta tietenkin. Kyseinen panimo on itselleni siitä mieleinen, ettei siltä ole vielä mitään huonoa tuotetta tullut juotua. Tänään vastassa olisi ikivanha resepti, ainakin panimon verkkosivujen perusteella. Vuodesta 1491 asti pantu olut aiheuttaa kunnioitusta jo perinteen vuoksi, joskaan en edes kuvittele oluen olevan täysin samaa kuin silloin. Tyyliltään aina mieluisa Tripel.
Tripel on kuitenkin ehkä yksi haastavimmista oluttyyleistä luoda. Tarvitaan täydellinen tasapaino hiivan tuomien hedelmäisten ja mausteisten esterien, humalan, maltaisuuden ja alkoholin suhteen. Kuitenkin ollen juotavuudeltaan suhteellisen simppeli. Ei muuta kuin korkki korkkia vääntämään.

Pikariin valuu kullankeltaista olutta, vaahtoaa runsaasti. Jättää kestävän ja reilusti pitsiä jättävän hatun päälleen. Ulkonäkö on perinteinen ja tyylipuhdas.
Tuoksussa aluksi vahvasti witbiermäistä sitruksen ja korianterin leikkiä. Hedelmäisiä sävyjä, hennosti makeahkoa maltaisuutta ja mausteita hieman taustalla. Tuoksu miellyttää nenää.
Maussa hedelmäisyyttä, keskimakeaa viljaista maltaisuutta mukana. Keskivaiheilla alkoholi ja mausteisuus tekevät tästä kohtalaisen parfyymisen, joka tökkii ensimmäisen lasin jälkeen liikaa. Maustehyllystä soppaan on kaatunut korianteria ja inkivääriä, joskin lienevät hiivan tuomia sävyjä. Jälkimaussa hento sitruksinen ote. Alkoholi maistuu hieman taustalla.
Suutuntuma tässä on kohtalaisen täyteläinen. Pehmeä ja kohtalaisen helppo juotavuus yhdistettynä 9% vahvuuteen käyvät päälle kuin syyttäjä.
Gouden Carolus Tripel on lopulta melko perinteinen Tripel. Tekee sinänsä kaiken hyvin tyylissään, mutta ei täysin iske. Mustanaamiota lainaten: Vaikka tällä onkin kymm...yhdeksän tiikerin voimat, ei ääni saa kuitenkaan vertani hyytymään.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50

Omasta Panimosta: Sorretun Woima - Sessio Ale

2012-02-23T09:55:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Sorretun Woima IV, "Sessio Ale", Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Laskematta
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 85ibu ja väri: 13ebc.
Nippelitietoa: Uutepohjainen ja pussimäskätty (BIAB) Ale. Humalina: Amarillo, Cascade, Willamette, Citra ja Nelson Sauvin. Sorretun Woima on lajissaan neljäs. Etiketti on tarkoitukseltaan ruma, ikävä ja jollain tasolla vahvasti Kouvolasta.

Ajan kuluksi pantu "sessio ale" tänään testissä. Mallaspuolella puolet uutetta/spraymallasta ja puolet pale-alea, vehnää ja hieman karamellimallasta. Humalointina reilulla kädellä annosteltuja lajikkeita USA:sta ja Uudesta Seelannista (kts. kohta nippelitietoa). Sain tänään "jalluporterin", eli Re-Porterin pulloihin. Maku lupaili hyvää, joten odotukset ovat kohdillaan.
Tämä sorretun woiman versio on siis jonkinlainen pale-alen ja ipa:n ristisiitos. Sessiokäyttöön pantu keveä, mutta reippaan humalainen olut. Maistetaanpa.
Ulkoisesti olut on sameahkon (7% vehnää..) keltaoranssi. Vaahto on muhkea ja kestävä. Jättää reilusti pitsiä.
Tuoksussa trooppista hedelmäisyyttä, appelsiinimarmeladia ja greippiä. Hento makeahkon maltainen sävy soljuu taustalla.
Maussa sitruksista humalaa, reilusti hedelmäisiä sävyjä, jotka sotkeentuvat toisiinsa. Hennosti havuisuutta ja kuivahkoa vehnäistä maltaisuutta ja pientä karheutta. Hieman mehuisa. Muistiinpanojen mukaan humalaa 13g/1l. Jälkimaussa keveä puraisu.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava ja loppua kohden kuivuva.
Runko hieman ohuehko humalointiin verratuna.
Ylipäänsä tavoitteisiin päästiin. Simppeli sessio juoma sopivalla humaloinnilla. Tasapainoisempi kuin esim. HODA ja mielestäni parempi kuin 80v juhlaoluena oleva Marsalkka IPA. Vehnää ehkä hieman liikaa, joten sen osuutta voisi leikata ja laittaa enempi karamellia ja "aromaattista" mallasta sekaan.

Olutarvioissa: De Molen Mout&Mocca vs Emelisse Espresso Stout

2012-02-17T11:16:00.000-08:00

Alkon 80v juhlaoluiden käsittelystä hypätään ihan toiseen suuntaan. Tänään kaksi puukenkämaan "kahvistoutia", keisarillisina Imperial versioina tietenkin.
Molemmat oluet saapuvat tunnetuista Hollantilaisista pienpanimoista. Muutamia kahvilla ryyditettyä olutta kokeiltuani olen huomannut oikeanlaisen tasapainon löytymisen olevan harvinaista. Saa nähdä miten De Molen ja Emelisse suoriutuvat tästä haastavasta tyylistä. Ensimmäisenä lasiin marssii Emelisse.

Oluen speksit:

Mikä: Emelisse Espresso Stout, Imperial Stout, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: n. 3,29€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%, katkero: 75ibu ja väri: 87ebc.
Nippelitietoa: Mukana espresso papuja, 90% Arabicaa ja 10% Robustaa.

Lasiin valuu synkän mustaa olutta. Jättää päälleen melko kermaisen vaahdon, joka säilyy yllättävän pitkään. Lähes läpinäkymätön olut.
Tuoksussa kaakaomaista suklaisuutta, kahvia ja paahdettua maltaisuutta. Hieman toffeista makeutta ja hieman lakritsaa. Tuoksu on miellyttävä ja tasapainoinen, joskaan ei hirveän vahva.
Maussa kahvisuutta, mukavasti paahdetta ja suklaata. Ei niin kahvinen, kuin tyylin "vahvimmat edustajat". Hennosti tasapainottavaa makeutta, häivähdys hedelmäisyyttä, sekä lopussa humalan puraisu tekevät tästä yllättävän tasapainoisen tuotoksen.
Suutuntuma on pehmeähkö, maltillisen hiilihappoinen ja kohtalaisen täyteläinen. Alkoholi maistuu hieman lävitse, sillä runko ei ole ihan sellaista moottoriöljyä kuin joskus.
Emelisse yllättää hieman. Tasapainoinen ja sopivan kahvinen IS. Lämmittää mukavasti, joskaan aivan huipulle tämä ei yllä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50

Ja seuraavaksi De Molenia lasiin.

Oluen speksit:

Mikä: De Molen Mout&Mocca, Imperial Stout, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: n. 4,5€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkero: 84ibu ja väri: 291ebc.
Nippelitietoa: Tässä käytetty seuraavia kahvilaatuja: "Cuba Dark, Timor, Kenia and Wild Mocca".

Mout&Mocca on syvän tumman ruskea imperial stout, joka jättää hieman nihkeästi vaahtoa pinnalleen.
Tuoksussa, yllättäen, vahvasti kahvia ja tässä sitä riittää. Taustalla häivähdys tummaa suklaata, lakritsaa ja pientä happamuutta. Kahvisuus dominoi jo hieman liikaa.
Maussa kahvisuus yhdistyy paahteiseen maltaisuuteen ja hentoon suklaisuuteen. Lakritsia ja samaa maitoista happamuutta tässäkin. Jälkimaussa kevyesti palaneisuutta ja katkeruuttakin.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, maultaan hieman raskas, mutta runko on siihen nähden jopa hieman ohuen tuntuinen. Hiilihappoja on todellan nihkeästi, juotavuus kohtalainen.
No tässä imperiaalissa kahvisuus on turhan tymäkkää ja epätasapainoista muuhun antiin nähden. Olueksi ihan mainio, mutta imperial stoutiksi vain kohtalainen. Kahvin ystäville.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50

Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 4 - Teerenpeli Kaurakaapo & Huvila X-Porter

2012-02-15T11:02:00.000-08:00

Ja katsauksessa vuorossa Teerenpelin Kaurakaapo, sekä Huvilan (Malmårdin) X-Porter. Tummaa ja paahteista luvassa. Toinen on tyyliltään stout ja toinen portteri. Tällä hetkellä näyttäisi tämän jäävän viimeiseksi katsaukseksi näihin juhlajuomiin. Testistä pois jäävät: VASP Hunajabock, sekä Lammin Sahdin Juhlaolut. VASP olen maistanut ja suosittelen kokeilemaan, eritoten jos olette hunajan ystäviä. Itse en siedä hunajaa, joten kertamaistelu riitti. Tuote itsessään on ihan maistuva ja simppeli. Lammin juhlaolut on ilmeisesti panimon 25v juhlaolutta suodatettuna. Juhlaolut oli ihan mukiinmenevä ja kiintoisa olutmainen sahti, tai sahtimainen olut. Tuotetta ei kuitenkaan lähialkoon eksynyt, joten ei mahda mitään. Suosittelen kokeilemaan molempia. Nyt asiaan ja avataanpa Teerenpelillä.

Oluen speksit:

Mikä: Teerenpeli Kaurakaapo, Stout, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,96€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 23ibu ja väri: 97ebc.
Nippelitietoa: Teerenpeli on v. 1995 perustettu panimoravintola. Tätä nykyä ravintoloita on jo muutamassa kaupungissa ja tuotteita niin maitokaupoissa, kuin Alkossakin. Tunnetuimpina tuotteina varmaankin: Onnenpekka, Laiskajaakko, sekä Lempi siiderit. Kaurakaapo on humaloitu Styrian goldingsilla ja nimensä mukaisesti kauraa käytetty muiden maltaiden seassa.

Ensimmäisenä testissä olevaa Kaurakaapoa Alkon myyjä kehui "lähes koffin porterin veroiseksi". No tämä herätti hieman epäilyksiä, sillä panimon tuotteet ovat mielestäni olleet sinänsä hyviä, vaan eivät loistavia. No aika panna kaurakaapo testiin ja vastapelaajaksi astuu vanha tuttu X-porter.

Kaurakaapo on lähes musta olut niukahkolla vaahdolla, joka leviää nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa todella kevyesti paahteista maltaisuutta, makeahkoa karamellia riittää. Hieman lakritsaa. Kaurakeksiä soljuu taustalla hennon maitohappoisuuden toverina. Tuoksu ihan mainio, kenties enemmän paahdetta olisin kaivannut.
Maussa makeahkon leipäisää maltaisuutta, keveästi paahteisuutta. Balanssi on mainio. Keveästi kahvia ja suklaata, häivähdys lakritsaa. Lyhyt jälkimaku on kuivahko, hieman happamahko. Humala ei tunnu ja ebujen/ibujen vähyys näkyy.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, liukas, hieman ohuehko. Juotavuus helppoa. Ylipäätään simppeli ja tasapainoinen stout, joka nojaa enemmän makeahkoon karamellisuuteen, kuin paahteeseen. Tukevammalla rungolla ja enemmällä paahteella löisi itsensä lävitse. Teerenpelin tuotteeksi oikein tuoppiin menevä, vaan ei Koffin porterin veroinen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 34/50

Seuraavaksi lasiin valuu Huvilan/Malmgårdin X-porter, jota olenkin jo ehtinyt Alkoon kaipailla. Hattu pois ja lasiin, mars.

Oluen speksit:

Mikä: Huvila/Malmgård X-porter, Porter, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 5,06€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 70ibu ja väri: 250ebc.
Nippelitietoa: Malmgårdin panimoa voisi kutsua lähes paikallispanimoksi sillä se on lähin panimo kotiseudulla. Panimo siirtyi Malmgårdin kartanon tiloihin 2009 Panimoravintola Huvilan tiloista. Tunnetaan maitokauppapuolen Dinkel ja Blond Ale oluistaan, sekä Alkon Huvila ESB oluesta.

Huvila X-porter. Humalina Pilgrim ja EKG. Ennakoon tuttu olut ja mielestäni yksi maan parhaimmista oluista, joskin on harmillisesti myönnettävä että niitä todellisia huippuja on tässä maassa ainakin vielä vähän. No asiaan, asiaan..

Huvilan X-porter on lähes musta olut hyvällä vaahdolla, joka tosin laskee hetken kuluttua.
Tuoksussa on kahvisen paahteista maltaisuutta, reilusti yrttistä lakritsaa ja tummaa suklaata. Taustalla hento savuinen häivähdys. Miellyttävä ja kohtalaisen voimakas tuoksu.
Maussa on samaa paahtunutta, jopa hennosti palanutta mallasta, lakritsaista yrttisyyttä ja suklaata. Hieman happamuutta mukana. Jälkimaussa sopivasti katkeroa, kuivuu loppua kohden.
Suutuntuma on hivenen liukkaahko. Pehmeähkö ja melko täyteläinen olut.
X-Porter kamppailee pulloversionakin koffin portsarin kanssa maan ykkös portterin paikasta auringossa (tosin Teerenpelin Hullujussin viskiporter on kokeilematta edelleen). Hyvää tavaraa, ansaitsisi paikan Alkon vakiovalikoimassa.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50

Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 3 - Stallhagen IPA & Stadin American Amber IPA

2012-02-12T10:30:00.000-08:00

Juhlavuoden oluista seuraavaksi testiin astuvat Stallhagen ja StaPa. Toinen hakee vauhtinsa brittityylistä ja toinen jenkeistä. Tähän mennessä testatuista oluista ei ole varsinaisia huippuja löytynyt. Saa nähdä irtoisiko näistä enemmän nyansseja. Aloitetaanpa tämänkertainen katsaus Oolannista.

Oluen speksit:

Mikä: Stallhagen IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 4,88€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 60ibu ja väri: 28ebc.
Nippelitietoa: IPA:si ehkä hivenen erikoisesti humaloitu Northern Brewerilla ja Styrianilla, sekä kuivahumaloitu Fugglesilla. Stallhagenin monet muistavat ainakin maitokaupoissa pyörivistä III ja Delikat oluistaan, sekä jouluolut puolen Julbockista.

Stallhagen on viime aikoina nostanut osakkeitaan ainakin omissa silmissäni. Baltic Porter, US Red Ale ja nyt IPA tuovat selvästi piristystä panimon valikoimiin. Maistetaanpa minkälainen IPA kyseessä.
Ulkoisesti kauniin punertavan kuparinruskea. Kelvollinen vaahto, joka jää ohueksi kerrokseksi oluen päälle.
Tuoksussa hennosti hedelmäisyyttä, karamellia ja aromaattista humalaa. Hiuksen hieno mansikkainen sävy, sekä hieman yrttistä puumaisuutta.
Maussa yhdistelmä keskimakeaa karamellisuutta, hieman paahtoleipää ja hedelmäisyyttä. Kunnes kääntyy kuivahko puumaiseen, hieman greippiseen ja ruohoiseen humalointiin. Katkeroja kohtalaisesti.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuivaa hieman suuta. Hiilihappoja on sopivasti ja juotavuus hyvällä tasolla.
No sinänsä ihan tasapainoinen ja simppeli, mutta myös särmätön ja hieman karkea.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 34/50

Ja seuraavaksi saavumme Helsinkiin, Stadin Panimoon.

Oluen speksit:

Mikä: Stadin American Amber IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 4,52€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 70ibu ja väri: 26ebc.
Nippelitietoa: StaPa on v.1999 perustettu Helsinkiläinen pienpanimo ja nyt lasissa oleva American Amber IPA panimon ensimmäinen Alkon vakiovalikoiman olut. Humalina Amarillo, Chinook ja Citra.

Todella pitkästä aikaa Stadin tuotteita lasissa, saatavuus näillä kulmilla on ollut heikohkoa, joten on erityisen hienoa saada tätä Alkosta. Korkki pois ja IPA lasiin.

Ulkoisesti tämäkin on punertavan kuparinruskeaa. Vaahto on hyvä ja jää hieman Stallaria reilummin oluen päälle lakiksi.
Tuoksussa makeaa hedelmäisyyttä, persikkaa, aprikoosia ja karamellisuutta. Hieman voita ja havuisuutta. Miellyttävä ja aromaattinen tuoksu.
Maussa ilm. Citran tuomaa trooppista hedelmäisyyttä, hieman greippisyyttä ja havuisaa mäntyisyyttä. Taustalla soljuu makeahkoa karamellia, joka ei ole aivan tuoksun lupaamalla tasolla, mikä on oikeastaan tämän tyylisessä oluessa hyväkin asia. Jälkimaussa sopivasti katkeroita.
Suutuntuma on pehmeä, keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen harmaalla alueella. Kuten edellisessäkin, tässäkin on passelisti hiilihappoa ja hyvä juotavuus.
StaPan tuotos on kotimaiseksi IPA:si oikein mainio ja selvästi näistä neljästä pienpanimo IPA:sta paras.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50

Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 2 - Saimaan Marsalkka IPA & Beer Hunter's Mufloni IPA

2012-02-10T10:04:00.000-08:00

Jokseenkin yllättävästi näistä 80v juhlavuoden oluista on iso osa juuri India Pale Aleja. Tänään lasissa kaksi, Itä vs. Länsi, Lappeenranta vastaan Pori. Harmillisesti ennakkotietojen perusteella molemmilta panimoilta olisi löytynyt parempiakin IPA tyylisiä oluita. Saimaalta/Bruuverilta Kevät Ipeloinen/Marsalkka Erikois IPA, sekä Beer Hunter'sin Mufloni CCCCC IPA. No, toki on uusiakin oluita kiintoisa testata, joten aloitetaanpa lähempää, eli Saimaan rannoilta.

Oluen speksit:

Mikä: Saimaan Marsalkka IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,71€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,2%, katkero: 89ibu ja väri: 19,4ebc.
Nippelitietoa: Saimaan juomatehdas on 1999 perustettu pienpanimo Lappeenrannassa. Tämän tytäryhtiö Panimoravintola Bruuveri avattiin 2006. Marsalkka sarjan oluita on alkanut näkyä halki Suomen jakelun siirryttyä Hartwallille. Muista tuotteista mm. Marsalkka portteri/Bruuveri Sportteri, Luostari Dubbel, sekä Saimaan vehnäolut kannattaa testata kohdatessa lävitse.

Marsalkkaa pitkästä aikaa lasissa. Vahvuus 5,2% kertoo, että rungon perusteella tämä voisi olla lähempänä pale-alea, joskin humalointi olisi lukujen perusteella ehtaa IPA tasoa. Humalina klassinen yhdistelmä: Tomahawk, Amarillo, Cascade. No käyttö ipa:si speksit olisivat passelit. Maistetaanpa.

Ulkoisesti vaalean kullankeltaista. Vaahdon muodostus tosella heikkoa ja tä,ä katoaa varsin pian.
Tuoksussa aavistus sitrusta ja hieman makeahkoa hedelmäisyyttä. Samalla erikoisesti kuivahkon viljaisaa maltaisuutta, jonka yhdistän itse lähemmin vaaleaan lageriin. Pils maltaita käytetty siis, ei karamellia, keksiä, viennaa tai münichiä peittämässä tätä. No ei hassumpi silti, voisi olla hieman voimakkaampi tuoksultaan, humalan aromaattisuuta kaipaisi lisää.
Maussa greippistä humalaa, sitrusta ja hieman makeahkoa hedelmäisyyttä. Viljaisa maltaisuus myös selvästi esillä, mutta hento vihanneksinen sivumaku tässä on. Katkerot purevat kevyessä rungossa ja kuivaavat suuta mukavasti.
Kaipaisi makuunkin enemmän humalan flavoria ja aromia.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen olut. Runko hieman ohuehko katkeroon nähden. Juotavuus ansaitsee ok-tason leiman.
Marsalkka IPA jättää hieman kylmäksi. Jos humalointi olisi aromaattisempaa, se peittäisi pienet virheet ja olut olisi lähempänä tyyliään. No katkeraksi janojuomaksi ihan mukiinmenevä ja siitä kiintoisa, että itselläni olisi juuri pullossa hieman vastaava satsi, joten saa nähdä miten rinnastuu tähän. Kevät ipeloinen olisi ansainnut päästä pulloon asti.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50

Ja sitten Porin suuntaan.

Oluen speksit:

Mikä: Beer Hunter's Mufloni IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 5,44€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 60ibu ja väri: 40ebc.
Nippelitietoa: Beer Hunter's on v.1998 Porissa toiminnut panimoravintola. Mufloni IPA on panimon ensimmäinen Alkon vakiovalikoiman tuote. Humalina Columbus, Goldings ja Challenger. Panimo tunnetaan paitsi erittäin laajasta tuotannostaan, sekä viime vuotisista palkinnoistaan mm. Mufloni Single Hop Simcoe valittiin parhaaksi olueksi Helsinki Beer Festivalilla 2011 ja CCCCC IPA voitti yli 6% pintahiivaoluiden kategorian. Lisäksi panimo valittiin viime vuoden parhaaksi panimoksi OlutOppaan vuosiäänestyksessä.

Ensimmäinen Mufloni näillä kulmilla, oli aikakin. Jos jostakin saa valitella, niin CCCCC IPA kun olisi saatu Alkoon.. No vaihteeksi kovin aliarvostettua brittityylistä IPA:a tiedossa, vaikka ilm. katkerot onkin haettu Columbuksella rapakon takaa. Testiin mars.

Ulkoisesti olut on sameahkon punaruskeaa, jättää mukavasti vaahtoa pinnalleen ja vaahto myös jää oluen ylle.
Tuoksussa tuttua BH:n hedelmäisyyttä, hieman makeaa karamellia ja keksiä. Hennosti mustaviinimarjaa ja persikkaa.
Maultaan aluksi makeahkon karamellinen, hedelmäisyyttä ja aavistus keksiä. Humalointi on sitruksisen puumaista, kevyen greippisin nuotein. Katkerot kuivaavat suuta sillä tasolla, että voisi kuvitella jenkkipanimon panneen britti-IPA:n. Samalla tässä on jotakin konstailemattoman kotikutoista. Maku jää toviksi suuhun.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeähkö ennen katkeruutta. Hiilihappoja maltillisesti, juotavuus ok-tasoa tässäkin.
No ei selkeästikkään panimon parhaita tuotteita, mutta silti ihan jees. Brittityyliseksi hiukan tasapainoton ja toisaalta taas ihan raikas tuulahdus tähän tyylisuuntaan. Propsit Poriin, siitä että noinkin pienellä tuotannolla on monopolin hyllyyn saatu tuote. Toivottavasti ei jää viimeiseksi.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 34/50

Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 1 - Nokian Keisari Juhla Ale & Laitilan Kukko Pils Kellariolut

2012-02-07T14:32:00.000-08:00

Alkon 80v juhlavuosi toi 10kpl pienpanimo oluita pitkäripaisten hyllyyn kautta maan. Tänään testiin päätyvät Nokian Keisari Juhla Ale ja Laitilan Kukko Pils Kellariolut. Molemmat suodattamattomia, mutta tyystin eri tyylisiä.
Aloitetaanpa Keisarista.

Oluen speksit:

Mikä: Nokian Keisari Juhla Ale, Bitter, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 2,76€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 26ibu ja väri: 34ebc.
Nippelitietoa: Nokian panimo tunnetaan hyvästä maitokauppa vahvuisten oluiden valikoimastaan ja hinta/laatusuhteesta, eritoten Elowehnä ja Luomupils. Nyt esitelyssä oleva Juhla Ale on suodattamaton Bitter, tosin humalina Columbus, Amarillo ja Hallertau, eli jenkkivetoista saksalaisin maustein.

Tämä kattaus alkaa Nokian suunnasta ja sameaa ruskean punertavaa olutta valuu lasiin. Vaahto on keskinkertainen, mutta jää lakiksi oluen päälle.
Varoitus: Tätä olutta ei paranekkaan pahemmin nuuhkia, tuok..siis haju on jäätävä. Yhdistelmä parfyymiä, käynneitä hedelmiä ja hieman vihanneksia. Hieman sahtimaista banaania ja vahvasti mustaviinimarjaa myös. Luo mielleyhtymän, jossa panimon työharjoittelija lyö puolinukuksissa väärän letkun sisään ja Bitter vierre saa Elowehnän tankin pohjalta itselleen hiivaa. Lisäksi kyseinen hiiva olisi jo viimeistä kertaa kierrossa, joten aromimaailma on taattu. Suosittelen siis juomaan nenästä kiinni pitäen.
Hämmmentävästi maussakin on banaanisuutta, kevyesti paahdettua mallasta ja hieman karamellia. Aavistus jenkkihumalaa haluaisi kaiken alta esiin, muttei aivan pääse. Hiivainen ja hieman likaisen hedelmäinen. Jälkimaussa hennosti greippistä happamuutta ja katkeroa.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, tosin hieman ohuehko. Hiilihappoja on sopivasti.
Aluksi kuvittelin tämän olevan pilalla, mutta hiivan tuoma twisti on tässä aivan liikaa ja epäilen kyseessä olevan jonkinasteinen vahinko. Toisaalta en ymmärrä miten tällainen tuote on myyntiin ja Alkoon asti päässyt. Harmi, sillä olen juuri Nokialta toivonut kohtuuhintaista Ale-puolen pelinavausta (Elowehnät poislukien).
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 3, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 10 -> Yhteensä: 24/50

Ja sitten suunta Laitilaan.

Oluen speksit:

Mikä: Laitilan Kukko Pils Kellariolut, Pils/Kellerbier, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 2,73€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, katkero: 35ibu ja väri: 10ebc.
Nippelitietoa: Kyseessä siis suodattamaton Pils, tai Kellerbier, miten kukakin haluaa. Veikkailujen perusteella olisi "vain" suodattamatonta Kukon vahvaa pilsiä. Humalina Northern Brewer ja Hersbrücker.

Ja Kukkoa lasiin. Vaalean heinänkeltaista ja sameaa olutta. Jättää hennon ja katoavan vaahdon päälleen.
Tuoksussa keveästi viljaista maltaisuutta, hieman hedelmäisyyttä ja ruohoa. Talon maku ei ole onneksi tuoksussa kovinkaan vahvasti läsnä. Hennosti kukkaketoa taustalla. Miellyttävä ja mieto tuoksultaan.
Maussa keveän viljaista maltaisuutta, hieman sitä Laitilan kuuluisaa house flavoria ja yrttimäisen ruohoista humalaa. Hennosti makeahko, aavistus diasetyylia, mutta kuivuu loppua kohden.
Suutuntumaltaan nippanappa keskitäyteläinen, runko on tyyliin nähden passeli. Juotavuus helppoa ja hiilihappoja reilun oloisesti.
Ylipäätään ihan ok-luokituksen saava olut. Aavistuksen pehmeämmällä otteella ja hieman reilummalla humaloinnilla nousisi uusiin sfääreihin. Saunaolut osastoa siis.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 29/50

PanoPäivänSatoa & arvioissa: Liefmans Goudenband

2012-02-02T13:25:00.000-08:00

Pakkaspäivän puhteeksi päätin kaivaa panovälineet esiin ja laittaa porteria. Jotta asia ei olisi ihan näin yksiulotteinen, niin samalla sain lyötyä kaksikin kärpästä yhdellä iskulla. Joskus takavuosina keskustelimme journalisti toverini kanssa, kuppilassa tietenkin, hauskoista oluiden nimistä. Tällöin suusta tuli toimittajille soveltuva RePorter. Asia jäi mieleen, vaikka muuten illan muistikuvat ovatkin loppua kohden vajavaisia.
No porteri hassulla nimellä vaati hieman enemmän ja koska olin päättänyt kokeilla jalokahvia tammilastujen kaverina sainkin kaksi olutta nivottua yhteen. Jalluhan sopii tutkivan journalistin käteen paremmin kuin hyvin.
Lyön peliin kolmannenkin ässän, tai pikemminkin jokerin. Luettuani naapuriblogin kiintoisan tekstin ja sopivan sohaisun muurahaispesään laitan tähän vielä reseptinkin.

Eräkoko, pieni 10l, keittotilavuus 14l. OG 1.082, mäskätty 1h 66c.

2,5kg PaleAle mallas
0,5kg Münich
0,3kg Ruskeamallas
0,25kg Cara60l
0,175kg Suklaamallas
0,075kg Special B
0,075kg Paahdettu ohra
0,1kg Muscovado sokeri

18g Magnum 60min
15g EKG+10g Willamette 15min
15g EKG+10g Willamette 5min

Hiivana Safale S04
Kakkospyttyyn menee 40g tammilastua, jotka tällä hetkellä likoavat jalokahvissa.

Sitten happamampiin asioihin..

Oluen speksit:

Mikä: Liefmans Goudenband, Hapan Ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: n. 2,49€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkerosta ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Liefmansin joku saattaa muistaa parina viime vuonna jouluoluena olleesta Cuvee-Brutista. Goudenband on myös sekoitettu hapan ale ja säilyy varsin hyvin.

Käydänpääs pidemmittä puheitta tämän pienessä skumppapullossa ja paperipäällysteellä tulevan Sourin kimppuun.

Ulkoisesti syvän tummanruskea olut jättää pinnalleen tiiviin, kermaisen valkoisen vaahdon.
Tuoksussa happamuus esittelee itsensä samantien. Hapanta omenaa, sitruunamehua ja etikkaisuutta. Hennosti kirsikkaa, sekä alta tulevaa karamellisuutta.
Maussa mukavasti hedelmäisiä piirteitä. Yhtä aikaa happamahkoa sitruunankuorta ja omenaa, sekä hienosti kuivattua hedelmäisyyttä.
Keveähkösti karamellisuutta ja aavistus maltaisuutta. Kirsikkaisuus ja keveä viinietikkaisuus hallitsee hieman makua, mutta muut elementit tekevät siitä miellyttävän monimuotoisen ja vivahteikkaan.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä. Runko on keskitäyteläinen, mutta happamuus supistaa suuta ja kaataa vaakakuppia toiseen suuntaan. Alkoholi piilossa ja hiilihappoja on juuri sopivasti.
Goudenband on kyllä tyylikäs ja vivahteikas olut. Happamahko ja sopivan haastava nautiskeluun ja kuitenkin tasapainoinen. Veikkaan juustolautasen kanssa olevan melko lyömätön yhdistelmä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: Aecht Schlenkerla Eiche Dobbelbock

2012-01-31T10:53:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Aecht Schlenkerla Eiche Dobbelbock, Savuolut, Saksa
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 1,2€-4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 40ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Eiche on Schlenkerlan tammitulella savustetuista maltaista panema 8% Dobbelbock. Tavallisesti panimo käyttää pyökkiä savustamisessa. Humalana Hallertau.

Bambergissa on saksalaisittain ruvettu ihan hurjiksi ja vaihdettu perinteinen pyökkipuu maltaiden savustamisessa tammeen. Tyylinä kuitenkin vielä Dobbelbock, joten vielä ei mopo keuli ihan hillittömästi. Bamberg on muutenkin kiintoisa kaupunki. Paikkakunta on asukasluvultaan pienempi kuin vaikkapa nykyinen Kouvola ja osapuin tasoissa Lappeenrannan kanssa. Kaupungissa on kuitenkin vielä yhdeksän panimoa jäljellä.. Näistä tunnetuin on toki Heller-Trumin panimo joka tämänkin Schlenkerlan on pannut. Nyt kysymys kuuluukin: Koska näemme single hop oluiden kaverina single wood sarjan, jossa perusolut olisi sama, mutta maltaat olisi savustettu eri puilla?

Ulkoisesti tämä Eiche on punertavan kuparinruskeaa olutta, vaahto on minimaalinen ja katoaa lasin reunoille lähes samantien.
Tuoksussa on suolaista pekonia, voimakkaasti savuisuutta ja pyöreää makeutta. Hieman hedelmää taustalla. Miellyttävä ja vahva tuoksu.
Maussa karamellinen maltaisuus kohtaa suolaista savukinkkua, pekonia ja pyöreän hedelmäisiä sävyjä. Savuisuus on tukevaa ja moniuloitteista. Silti hämmentävän paljon samankaltaisia sävyjä kuin vaikkapa panimon Märzenissä, oletin tammen tuovan kokonaan erilaisen aromimaailman. Jälkimaussa kuivahkoa puumaisuutta ja hiven ruohoisuutta. Humala ei juurikaan puraise, mutta pitää tämän kohtalaisen tasapainoisena.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, mutta helposti juotava. Pehmeä, liukas ja kohtalaisen hiilihappoinen.
Juu kyllä panimo savuoluet hallitsee, sitä ei liene kiistäminen. Eiche on panimon muihin tuotteisiin verrattuna samanlainen, mutta aavistuksen erilainen. Jää Urbockille jälkeen, mutta mikäpä savuolut ei. Gut, hän sanoi ja hieraisi vaahtoisia viiksiään, oikoi nahkahousujaan ja jätti tiskille reilun tipin.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Paluu Juurille: Budejovicky Budvar (Budweiser)

2012-01-27T10:51:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Budejovicky Budvar, Pils, Tsekki
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,7-3,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%, katkero: 20ebu ja väri: 10ebc.
Nippelitietoa: Budějovický Budvarin 1895 perustettu panimo on kohtalaisen tunnettu Suomessakin. Panimon tuotteita markinoidaan USA:ssa ja Kanadassa nimellä Czechvar. Tämä siksi, että toinen tunnettu (Anheuser-Buchin) Budweiser ovat kiistelleet useasti Budweiser tuotemerkistä. Panimon tuotteista myös tumma lager on melko laajassa jakelussa kotimaan maitokaupoissa.

Tänään lasissa Määrin ohraa, Zatecin humalaa ja vettä 320m syvyydestä. Beer of kings, Budejovicky Budvar. Budvar on tyyliltään tsekkityylinen Pils/Vaalea lager. Ei niin rapeasti humaloitu kun klassikko, herra ja hidalgo Pilsner Urquell. Samalla eräs ympyrä sulkeutuu. Tämä olut oli Guinnessin ohella eräs harrastuksen alkuun johtaneista oluista. Sillä erolla, että en ole vuosiin ostanut tätä Budia, joten kysymys kuuluukin: Onko se vielä hyvää?

Kultaisella foliopaperilla suojattu korkki sanoo tsuff ja oljenkeltaista olutta valuu tuoppiini. Vaahtoa ei synny paljoa ja se katoaa kuin tuhka tuuleen hyvinkin nopeasti.
Tuoksu pamauttaa minut takavuosiin, tuttua kovin tuttua. Ruohoista humalaa, voimaista maltaisuutta ja hiven kumisaapasta. Kuivahko ja keskiraikas tuoksu.
Maussa hennosti hunajaista maltaisuutta, ruohoista humalaa ja voimaista diasetyyliä. Jälkimakuun asti humalointi ei oikein riitä, katkeruus uupuu.
Suutuntumaltaan keveähkön ja keskitäyteläisen väliä. Hiilihappoja on reilusti ja juotavuus on helppoa.
Ylipäätään, aika hieman kultaa muistoja. Silti, simppeli tsekkipils ja raikas janojuoma. Tasapaino kohdallaan, tyylissään mainio. Jää Urquellin jalkoihin humaloinnissa, joten suositukset aloittelijoille, ummikoille ja sauna/ruokajuomaksi.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 29/50

Loppuun kuva tämän päivän "saaliista", 1,2kg humalaa.

Olutarvioissa: Emelisse Black IPA

2012-01-26T12:22:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Emelisse Black IPA, Black IPA, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 3,3€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 60ebu ja väri: 70.
Nippelitietoa: Emelisse (perustettu 2007) on pieni panimoravintola Hollannista. Panimon tuotteista on Alkon hyllyillä nähty mm. Barley Wine, sekä Arkadian puolella Imperial Russian Stout, sekä maitokaupoissa oleva IPA. Black IPA/Cascadian Dark Ale on periaatteessa paahdetuilla maltailla "värjätty" IPA.

Black IPA on kyllä erikoinen oluttyyli. Osa puhuu Cascadian Dark Alesta ja osa American Dark Strongista. Käsittääkseni suurin osa näistä pannaan samalla tavalla kuin normaalitkin India Pale Alet, mutta mäskiin lisätään hieman Carafa III:a, tai aivan mäskäyksen lopussa hieman mustamallasta. Tänään lasiin valuu Hollantilaisen Emelissen panimon näkemys tästä hybridi tyylistä.

Ulkoisesti olut on syvän tumman ruskeaa. Vaahto on nihkeä, pieni ja katoaa hetkessä.
Tuoksussa suklaista maltaisuutta, hennosti kahvista paahdetta ja alta puskevaa sitruksista humalaa. Hieman hedelmäisyyttä ja männyn neulasia.
Maussa keveästi paahteista maltaisuutta, lakritsaa riittää. Humalointi on varsin havuista ja maanläheistä. Maku on oikeastaan yllättävän kevyt kahdeksan prosenttiseksi olueksi. Lopussa kuivan katkerahko paahteisuus ja katkeruuden keveä puraisu.
Suutuntumaltaan tämä on keskitäyteläinen, jopa helpohkosti juotava, liukas.
Täytyy todeta, että odotusarvot tämän kohdalla olivat hieman korkeammalla, mutta ei tämä huono ole. Humalointi on aromaattisuuden osalta vain pahasti hukassa, jossa päästään peruskysymykseen: Dark Strong vai Black IPA? Tätä juodessa Dark Strong/Cascadian Dark Ale on lähempänä. Simppeli, kohtalaisen tasapainoinen esitys kuitenkin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50

Olutarvioissa: Flying Dog Raging Bitch

2012-01-21T13:56:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Flying Dog Raging Bitch, IPA, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 2,5€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,3%, katkero: 60ebu ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Flying Dogin v. 1990 perustettu panimo tunnetaan Gonzomaisista etiketeistään ja tuotteistaan. Etiketit taiteillut Ralph Steadman tutustui panimon perustaja George Stranahaniin tämän naapurin Hunter S. Thompsonin kautta. Thompsonin muistoksi pantu Gonzo Imperial Porter jäi Suomessa Valviran kynsiin, eikä eksynyt Alkoon. Raging Bitch on panimon 20v juhlaolut, belgihiivalla pantu IPA.

Belgihiiva IPA:n seassa ei ole täysin uusia itsellenikään. Chouffen Houblon IPA-Tripel, tuo armoitettu kesäjuoma on "tyylin" parhaimpia tuotoksia. Itse kokeilin takavuosina muistaakseni belgihiivakannan jämiä yhdessä IPA erässä, humalina taisivat olla Northern Brewer ja Cascade, tässä oluessa on hämmentävästi samoja piirteitä. Edellisestä erästäni ei aluksi tullut mitään, pulloja tuli tyhjennettyä kaksin käsin ja muutaman jälkeen jopa kolmin käsin. Silloin en tähän kolmanteen käteen kiinnittänyt huomiota, sehän vain auttoi minua juomaan tätä epäpyhää sotkua. Kolmas jäsen katosi aina selvittyäni, vaikka esittelikin itsensä Frankiksi. Frank oli Wyeastin ja CIA:n puolella töissä ja valvoi, että hiivaus suoritetaan Katolisin menoin, oikeaan vierteeseen, oikeaan lämpötilaan ja oikeaan aikaan, koska "God is good".
Pyhä kolminaisuus ja karma kostaisivat jos asiat tehtäisiin epäortodoksisesti, kuten tein. Olin perverssisti sotkenut hiivaa, joka oli peräisin jostain Belgian luostareista pyhässä seipäässä pannuista pulloista. Samoista pulloista oli rapakon toisella puolen kasvottomassa ja muovisessa laboratoriossa jalostettu hiivakanta.
Hiivakanta oli leimattu Abbey II nimellä ja pahat kielet johtivat Rochefortiin asti. Tämän hiivan sotkin IPA vierteeseen ja jopa kuivahumaloin tämän. Frank kertoi edellisen vastaavan petturin saaneen vaivan palkaksi vain 30 hopearahaa. Tästä suivaantuneena join satsin lähestulkoon yksin, Frankin seuratessa, että tämä hairahdus häviäisi ennen kuin se saisi liikaa julkisuutta. Tämä oli tehtävä nopeasti, sillä olin lisännyt vierteeseen sokeria, josta KELAmaisen tiukasti Reinheitsgebotia tulkitseva Frank olisi langettanut lopullisen tuomion.
Saatuani erän juotua Frank katosi, eikä palannut. Kuulema mitään kokemaani ei koskaan tapahtunut, mutta edelleen hiivatessani käteni tärisevät ja kylmä hiki valuu selkää pitkin. Tänä iltana kirjoitan tätä loppuani odottaen, mutta ainakin nyt tiedän mihin Frank katosi.
Flying Dog oli tehnyt saman virheen ja nyt tämäkin on juotava pois.

Ulkoiselta habitukseltaan olut on perinteisen punaoranssin kuparinen. Vaahto on tiivis, kestävä ja hieman kermainen. Kaunis olut ulkoapäin.
Tuoksussa raikasta sitrushedelmää, päärynää ja hiven mäntyisyyttä. Erikoinen belgihiivan tuova hedelmäisyys ja hento happamahko vivahde häilyy taustalla. Makeahkoa maltaisuutta humalan alla.
Maussa greippisyyttä, trooppista hedelmää ja pihkaisaa mäntyä. Mukavasti hedelmäisyyttä ja aavistuksen makeahkoa maltaisuutta. Humala puree taustalla kohtalaisesti ja kuivaa suuta. Maussa belgihiiva jää humalan alle, mutta muistuttaa pienellä karhealla ja hiivaisella otteellaan olemassaolostaan.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, maku jää suuhun ja alkoholi piilossa. Juotavuus kohtalaista.
Ylipäätään kiintoisa IPA kokeilu. Selvästi erilainen lähestymis tapa kuin Achoufella. Tavallaan tämä on yhtä aikaa pahuksen hyvää, mutta kun kysyn itseltäni ostaisinko tätä usein, voisin vastata että en välttämättä. Silti.. "Good beer, no shit"
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Omasta Panimosta: Blackout Smoked Brown Ale

2012-01-20T13:14:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Blackout Smoked Brown Ale, Savuolut, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,4%, katkero: 30ebu ja väri: 54ebc.
Nippelitietoa: Jouluolueksi pantu keveä savu browni. Humalina Willamette ja Saaz. Mallaspuolella mm. Weyermanin ja Gotlannin savumallasta, karamelli ja münchen maltaita. Hiivana Safale S04. Nimetty panon aikana sattuneen sähkökatkon mukaan.

Tänään, viimeinkin, esittelyssä jouluksi pantu savubrown.
Tarkoitus oli panna joulupöytään maltainen, miedohko ja savuisa ale. Aluksi ajattelin kokeilla savuporteria, mutta päädyin yhdistelemään brown ale reseptiini savumallasta ja hieman Dingemansin Belgian Aromatic mallasta. Nostin hieman paahdetun ohran osuutta saldosta ja vähensin karamellimaltaan määrää.
Ja lopputulos:
Ulkoisesti olut on syvän ruskeaa kermaisella ja pitsiä jättävällä vaahdolla.
Tuoksussa leipäistä maltaisuutta, vienosti savuisuutta ja makeaa hedelmäisyyttä, sekä vienosti suklaata. Tuoksu on miedohko. Savua voisi olla hieman enemmän, vaikka savumaltaita yli puolet mallassaldosta onkin. No Weyerman tiedettiin etukäteen hieman "mehuttomaksi", mutta maltaiden kotisavustus on toistaiseksi vähintäänkin hankalaa näin kerrostalo asujalle.
Maussa pehmeän makeaa, hivenen siirappista makeutta, savumallasta. Gotlannin savumaltaan maku tulee selvästi lävitse. Keveästi leipäisyyttä. Lopussa keveästi paahdetta ja yrttinen humalan häivähdys.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, helposti juotava ehkä aavistuksen ohuehko. Hiilihappoja passelisti.
No, joulupöydän ruokaoluena tämä ajoi kelvosti asiansa. Janojuomaksi tästä ei ole, mutta näin talvella menee mukavasti keveänä lasillisena työpäivän jälkeen.
Savua pitäisi olla enemmän, mutta vaatisi itse savustamista tai malliin 90% savumallasta, 5% müncheniä, 3% cara60l ja 2% suklaamallasta.

Olutarvioissa: Anchor Old Foghorn ja panopäivän satoa

2012-01-15T12:01:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Anchor Old Foghorn, Barley Wine, USA
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: 2,99€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,8% (vaihtelee), katkero: 31ebu ja väri: 45ebc.
Nippelitietoa: Barley Wine ei tarkoita viiniä, vaan on oluttyyli. Yleensä makean maltainen ja karamellinen, jota humala tasapainottaa. Old Foghornia on pantu vuodesta 1975, raaka-aineina pale-ale mallas, karamellimallas ja Cascade humala. Yhteen Old Foghorn erään tarvitaan kolme mäskäyskertaa.

Tammikuu etenee blogissa hiljakseen hieman yskähdellen. Oluita on toki tullut nautittua, mutta kiireiden takia en ole ehtinyt pahemmin bloggaamaan. Tänään ohjelmassa perinteikäs Anchor Old Foghorn ja hieman panopäivän satoa.
Pitkäveteisen sunnuntai iltapäivän aikana päätin kaivaa panovehkeet naftaliinista ja vääntää jotakin jämätavarasta. Tällä kertaa arpa osui ajatukseen valmistaa keveä runkoinen ja ronskimmin humaloitu olut. Työpäivän jälkeen ei aina viitsi tarttua kaapissa oleviin 10% 0,75l belgeihin, joten janojuoma omaan tapaan viehätti mieltä. Lisäksi päädyin pitkästä aikaa mäskäämään pussissa.

Reseptinä "jämätavarat pois", satsikokona pieni, 10l. Käytin kilon verran spraymallasta, avatun ja valmiiksi rouhitun pale-ale pussin jämät (300g). Tähän päälle 100g vehnää ja 100g karamellimallasta ja ollakseni erikoinen 50g Aromatic maltia. Humalapuolelta käytin vanhoja pussin pohjia pois, eli Cascade, Amarillo, Columbus ja Willamettea flavori&aromipuolelle, magnumia katkeroon.
Kuivahumalointiin olisi n.20g Citraa jäljellä.
Vahvuutena n. 4,5%, ibuja 60. Hiivaksi Safale S04. Täytyy vissiin täydentää raaka-aineita piakkoin, ideoita riittää taas kesään asti.
Ja sitten Anchorin pariin..

Old Fog Horn on syvän kuparinpunaruskea olut, hyvällä ja kestävällä vaahdolla.
Tuoksuu makean marjaisalle karamellille. Hedelmää, luumua ja hieman persikkaa. Keksiä ja Cascaden tuomia aromeita.
Maussa on samaa makeaa karamellimaltaisuutta ja hiven keksiä. Kuivattua luumua, aprikoosia ja erikoisen marjaisa yleisolemus. Keveästi Cascadella humaloitu olut. Humala soittaa tässä stastin roolia keveällä greippisellä ja sitruksisen hedelmäisellä sävyllään. Hennosti katkeroa makeahkossa jälkimaussa.
Suutuntuma on kohtuullisen täyteläinen, hiilihappoisuus on hentoa. Juotavuus on hyvällä tasolla ja alkoholi on melko hyvin piilossa.
Ylipäänsä minulle tämä on se jenkki Barley Wine, johon vertaan kaikkia tyylin, Amerikan, edustajia. Hyvää ja helppoa juotavaa, konstailematon ja mukiinmenevä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Hard as a....Stone

2012-01-11T10:07:00.000-08:00

Stonen oluet saapuivat Pikkulinnun maahantuomina tänne pohjoiseen. "Näitähän on päästävä maistamaan" tuumin ja onneksi oluet levisivät myös näille seuduille (Sams Pub, Karhula&Old Tom, Kouvola).
Stone Brewing on Etelä-Kalifornialainen "pienpanimo" ja 23:ksi suurin panimo USA:ssa. Yritys on perustettu 1996. Panimo tunnetaan, ainakin hifistelypiireissä, paitsi vuosittain pantavasta Vertical Epic sarjastaan, myös Arrogant Bastardista ja panimon normi IPA:sta.

Suomeen saapuivat seuraavat oluet: Levitation Ale, Pale Ale, IPA, Ruination IPA, Oaked Arrogant Bastard, Belgo Anise Imperial Russian stout, Double Bastard Ale, Old Guardian Belgo Barleywine, 15 th Anniversary Escondidian Black IPA ja Vertical Epic 11.11.11. Lista kuvauksineen tästä
Itse käväisin Old Tomin puolella juovoamassa jokaisen, poislukien Vertical Epic Alen. Tässä vaiheessa kiitokset Lahden porukalle jakoseurasta.
Mennäänpä lyhyisiin arvioihin.

Stone Levitation Ale: Stonen Levitation Ale on kauniin punaruskea olut, pahuksen hyvällä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksussa sitrusta, hiven mäntyisyyttä ja trooppista hedelmäisyyttä. Karamellisuutta mukana. Maultaan keveän sitruksisesti humaloitu, raikasta greippisyyttä, tuoretta humalaa ja hieman mäntyä, sekä karamellimallasta. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen Levitation Ale on helpohkosti juotava, mutta turhan vetinen.
Voltteihin nähden mainio maitokauppavahvuiseksi, mutta muuten runko huutaa lisää tukevuutta.
Arvosana: 3,5 Tuoppia ja maitokauppaliiton kunniamaininta.

Stone Pale-Ale: Stonen Pale-Ale on oranssinrusehtava, hyvä vaahtoinen olut. Tuoksussa selvästi Cascadea. Sitrusta, hieman kukkaisuutta. Karkkimallasta ja häivä käynnyttä hedelmäisyyttä. Maussa hennosti greippisen sitruksista humalaa, keskiasteisesti makeaa maltaisuutta, vienosti karamellisia sävyjä. Jälkimaussa sitrusta ja humalan käpyjä. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava pale-ale. Simppeli pale-ale, käyttöolueksi ihan mainio, mutta ehkä aavistuksen turhan makeahko ja "kiltti".

Arvosana: 3,5 Tuoppia, sano vaan reilusti Cascade.

Stone IPA: Stonen IPA on syvän kullankeltainen, hyvä ja kestävä vaahtoinen olut. Tuoksupuolella raikasta hedelmäisyyttä, käpymäistä humalaa, hieman kukkaisuutta ja sitrusta. Maussa reilusti aromaattista humalaa. Käpyjä, sitrushedelmiä ja aavistus trooppista hedelmäisyyttä. Taustalla viljaisaa maltaisuutta. Loppua kohden kuiva, mutta katkero voisi puraista lopussa kovemmin. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, juotavuus ansaitsee ok-leiman. No käteen jää laadukas ipa, jonkin tasoinen "final touch" ja kevyt twisti nostaisivat tämän uudelle tasolle. Hyvää, antaa kaikkien humalan kukkien kukkia.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja papukaijamerkki

Stone Ruination IPA: Ruination IPA, saapuu lasiini kullankeltaisena ja hyvällä vaahtolakilla varustettuna yksilönä. Tuoksussa hedelmäisyyttä, humalan käpyä ja sitrusta. Taustalla keskiasteisesti makeaa maltaisuutta. Maussa rapsakan greippistä otetta, hiven havuisuutta ja samaa käpymäistä humalointia, kuin panimon tuotteissa yleensäkin. Maltaisuus on tyyliin nähden kohtalaisen makeahkoa ja jopa kuivaa loppua kohden. Jälkimaussa ei pääse puraisemaan, mutta humalaprofiili säilyy loppuun asti. Suutuntumaltaan Ruination on kohtalaisen täyteläinen, juotavuus on tavallaan simppeliä. Ylipäänsä tätä oli hivenen vaikea uskoa DIPA:si. Normi IPA:na menisi ihan kelvosti, mutta tuplaksi tämä vaatisi paljon reippaampaa humalointia ja vielä tukevampaa runkoa. Hyvää silti.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja pussillinen humalankäpyjä.

Stone Oaked Arrogant Bastard: Ulkoisesti mahonginruskea olut hyvällä ja kermaisella vaahdolla. Tuoksussa karamellista maltaisuutta, hieman kuivattuja hedelmiä, sitrusta ja tammista vaniljaisuutta. Maussa tammitynnyriä, hiven vaniljaisuutta. Sitruksista humalaa, raikasta hedelmäisyyttä ja karamellista makeutta. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen tämä Oaked Arrogant Bastard, juotavuus kohtuullinen, tammi vaan alkaa tökkiä lopussa. No ihan mallikas American Strong, tammitynnyri tuo kevyttä twistiä, perusversio olisi ollut hauska maistaa rinnakkain.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja tammitynnyri

Stone Old Guardian Belgo Barleywine: Stonen vanha vahtimestari saapuu eteeni kauniin punaruskeana ja hyvävaahtoisena. Tuoksussa bretta iskee nenään ensimmäisenä. Omenaista, maanläheisyyttä ja hedelmää. Perinteisempää linjaa edustavia tuoksuja, kuten makeahkoa maltaisuutta, paahtoleipää, hiven luumua ja sitrusta löytyy taustalta Maussa samaa makeaa maltaisuutta, häivähdys paahdetta ja sitruksista humalaa. Bretta tekee kuitenkin maussakin vienosti tehtävänsä tuoden hedelmäisen omenaista happamahkoa kuivuutta ja hieman nahkaisuutta mukaan. Jälkimaussa keveä katkeron puraisu. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen barleywine, alkoholi hienosti piilossa. Belgitwistillä varustettu jenkki barleywine, veikkaisin tämän kypsyvän komeasti.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja Orvalin pohjat

Stone Double Bastard Ale: Stonen Double Bastard on mahonginruskea viettelijä, joka hyvällä vaahdollaan saa tuijottamaan tovin lasiin, ennen kuin muistaa mitä varten tuoppi on edessäni. Tuoksussa kuivattua hedelmäisyyttä, karamellia, hieman melassia ja hennosti paahdetta. Humalapuolelta hedelmäisyyttä ja sitrusta tuomassa tasapainoa ja väriä tähän. Maussa kohtalaisesti makeahkoa maltaisuutta, hieman kuivattua hedelmäisyyttä ja sekahedelmiä. Lopussa sitrusta ja häivä mäntyisyyttä. Kaikenkaikkiaan hyvässä tasapainossa tämä. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, maku jää suuhun ja alkoholi piilossa. Siemailu oluena ilman sen suurempia tunteita double bastard on ihan kelvollinen, ei tylsä muttei kolahtanutkaan.
Arvosana: Vajaammat 4 Tuoppia

Stone 15th Anniversary Escondidian Imperial Black IPA: Black IPA Stonelta valuu paksuna mustana öljynä lasiin. Jättää pinnalleen hyvän ja kestävän vaahdon tämäkin. Tuoksussa reilusti paahdettua ohraa, suklaata ja lakritsaa. Sitruksinen ja hivenen pihkaisa humala ja keveä hedelmäisyys yhdistyvät mallasprofiiliin jopa herkullisesti. Maussa suklaista paahdetta, hiven kahvia ja suolaista lakritsaa. Kohtalaisesti hedelmäisyyttä mukana. Lopussa greippisen mäntyisää humalaa ja vieno puraisu. Maku jää valitettavasti tuoksun jalkoihin. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, paksu ja pehmeä. Juotavuus kohtalaista. Escondidian on kyllä kiintoisa ja laadukas, imperial stout meets dipa hybridi.
Arvosana: 4 Tuoppia ja 10 pientä, no yksikään ei pelastunut.

Stone Belgo Anise Imperial Russian Stout: Rekkaa pihaan ja anista kurkkuun. Belgo Anise on sysimusta olut hyvällä vaahdolla. Tuoksussa tulee vastaan tilanne, jossa alkaa epäilemään olenko tilannut jonkin perverssin uppotukki, das boot, tms drinkin. Ja kysynkin "tarjoilija, tilasinko ouzo lasin upotettuna imperial stouttiin?" Yksinkertaisesti yksipuolisen vahvan anismainen, lakritsaa ja yskänlääkkeen yliannostus on kyllä kummallinen lisä tähän. Maussa sentään maistuu keveästi paahdettua mallasta, hieman makeutta, häivä kahvia ja aivan jäätävästi anista taas. Suolaista lakritsaa riittää. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, juotavuus riippuu ihan omista mielihaluista.. No.. Tykkään kyllä, että IS:ssa on lakritsaa, mutta joku raja minullakin on. Turhan yksipuolinen aniksen peittäessä lähes kaikkea alleen.
Arvosana: 3,5 tuoppia ja rosvosektori

Ja yhteenvedon paikka.
Stonen oluet olivat kaikki oikeasti hyviä ja maistamisen arvoisia. Humalaa on kohtalaisen reilusti, mutta tasapaino on silti kunnossa. Kuitenkaan mitään suuria "wau" elämyksiä ei tullut koettua. Hyvää osaamista Kalifornian auringon alta.
Päätämme tämän kertaisen tarinatuokion iltasatuun.
"Silloin herra sanoi: Menkäähän nyt siitä juomaan loputkin Stonen pullot pois, jotta kaappeihin saadaan lisää uutuuksia. Ja näin me uskolliset juovot teimme, viimeisen pullon, viimeiseen sakattomaan pisaraan. Silloin tyhjentynyt kylmäkaappi syttyi palamaan ja herra puhui meille uudestaan: Sillälailla, menkäähän nyt kotiinne selviämään, jotta kuppila saa ovet kiinni. Näin tehneet pääsevät tähän paratiisiin uudestaan, eikä yksikään joudu iankaikkiseen kadotukseen lähiöräkälään, karhulippisten ja mojitolonkeroa, sekä lapin kultaa täynnä olevan olutkaapin ääreen. Ja kaikki selvisivät kotiinsa, kulkematta vatsahuuhtelun kautta"

Kuvat: Tutiseva käsi ja oma kamera. StudioSchulz.com, sekä Stone Brewing.

Olutarvioissa: De Molen Bloed, Zweet & Tranen

2012-01-04T11:33:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: De Molen Bloed, Zweet & Tranen, Savuolut, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: 2,99€/0,335l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,4%, katkero: 29ebu ja väri: 169ebc.
Nippelitietoa: De Molen, eli tuulimylly on pieni hollantilaispanimo (perustettu v.2004). Panimo nauttii melkoista arvostusta harrastajien keskuudessa, esim. Ratebeerin sivuilla Hollannin top 50 oluissa on De Moleneita peräti 42kpl.

Hyvää alkanutta vuotta 2012 arvoisat lukijat.
Vuosi aukeaa tänään De Molenin savuoluella, joka on monelle kuin tipaton tammikuu, eli verta, hikeä ja kyyneleitä (Bloed, Zweet & Tranen).
Kyseessä on käsittääkseni savuisa stout. Maltaina mm. savumallasta ja turvesavumallasta. Humalana Sladek, joka on muistaakseni Saazin kanssa sukua. Pidemmittä puheitta, käydäänpä tämän oluen kimppuun.

Ensimmäiseksi huomaa, että olut vaahtoaa tuhottomasti ja jättää lopulta paksun kerroksen oluen pinnalle. Muuten olut on syvän mustaa, lähes läpinäkymätöntä nestettä.
Tuoksussa savuisuuden huomaa selvästi. Palvikinkkuinen Bambergin savumallas sekoittuu yllättävän pehmeästi turpeisen savuiseen "viskimaltaaseen". Näiden takaa tulee hieman paahdettua maltaisuutta ja hennosti karamellista makeutta.
Maussa on selvästi myös savuisuutta, mutta ei niin vahvasti kuin tuoksussa. Sen sijaan paahdetun ohran tuoma kuivahko, hieman kahvinen paahteisuus kuivaa suuta. Maltaista makeutta hivenen mukana, samoin häivä lakritsaa. Jälkimaussa hiven alkoholia ja turvetta.
Suutuntuma on lähes kohtalaisen täyteläinen, periaatteessa helpohko ja pehmeä juotavuus, mutta turvesavu ja alkoholi korventavat kivasti kurkkua.
De Molenin tuotteista tämä jää hivenen keskikastiin. Ei huono missään nimessä, eikä ainakaan tylsä, mikä on periaatteessa tämän panimon kohdalla jokseenkin itsestäänselvyys.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Olutarvioissa: Sierra Nevada Bigfoot

2011-12-29T11:11:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Sierra Nevada Bigfoot, Barley Wine, USA
Mistä: Alko Arkadia, Olutravintola ja "Ulkomailta"
Hinta: 4,16€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,6%, katkero: 90ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Sierra Nevada on, tai oli, jenkkien kuudenneksi suurin panimo ja toiseksi suurin "pienpanimo", perustettu v.1980. Panimon tuotteista tutuimmat lienevät Torpedo, Stout, Porter ja tietysti Pale-Ale. Bigfootissa käytetyt humalalajikkeet ovat: Centtennial, Cascade ja Chinook.

Joulu on ohitse ja uusivuosi jyskyttää pian vastaan. Toivottavasti kaikki lukijat selvisivät joulusta ja jouluoluista. Bloggaaja viettää uudenvuoden työn parissa, joten nyt on aika korkata ja kääräistä loppuvuosi pakettiin Sierra Nevadan Bigfoot 2011 voimin.
Kyseessähän on, Arkadiastakin löytyvä, Barley Wine. Viinin kanssa tällä ei ole muuta tekemistä, kuin korkea alkoholipitoisuus. Briteissä tyylin oluet ovat yleensä melkoisen maltaisen makeita ja jopa hivenen portviinisiä. Jenkeissä taas tyylin oluissa on yleensä reilusti enemmän humalaa tasapainottamassa makua.
Tässä video tämän oluen panemisesta
Korkataanpa->

Lasiini valuu kaunista mahonginruskeaa olutta. Vaahto jää ohuehkoksi ja melko tiiviiksi kerrokseksi oluen pinnalle.
Tuoksussa kukkaketoa, sitrushedelmäisyyttä, hiven tuoretta mäntymetsää, sekä aavistus käynnyttä hedelmää. Hennosti mansikkaa ja päärynää. Makeaa maltaisuutta hieman taka-alalla. Tuoksu tuo hieman useita tupla-ipoja mieleen.
Maussa pihkaista mäntyisyyttä, sitrusta, hieman mangoa. Humala puree ja potkii tyylikkäästi, vaikka pullo onkin puolisen vuotta vanha. Keksinen maltainen makeus häilyy taustalla ja tasa-painottaa humalointia hieman. Käymisaromeja vielä hivenen tallella, sillä samaa mansikkaisuutta on annos maussakin. Jälkimaussa kuivahko katkero puree ja maku jää suuhun.
Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta silti yllättävän ohut näinkin vahvaksi ja rapean katkeraksi olueksi. Juotavuus on edellä mainittuihin ominaisuuksiin nähden pelottavan helppoa.
Sierra Nevada Bigfoot astuu todella isolla jalalla lasiin, korventaa kurkkua ja jää karvaisena suuhun. Silti tätä haluaa lisää. Humalainen Barley Wine, joka lähentelee DIPA:a. Huipputuote.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 41/50

Ja loppuun: Hyvää uuttavuotta kaikille. Toivottavasti tulevana vuotena saamme maistella entistä upeampia oluita, entistä helpommin ja entistä suuremmalla valikoimalla. Pienpanimoiden ulosmyyntikielto, 4,7% Berliinin muuri, Alkon monopoli ja valtiovallan järjettömäksi kohoava "pro kieltolaki" mentaliteetti hajotkoon vuonna 2012. Kohtuus, kunnioitus ja tasapuolisuus.

Jouluoluet testissä - Yhteenveto

2011-12-21T08:31:00.000-08:00

Alkon tämän vuoden saalis alkaa olla blogin osalta tässä ja on aika nivoa jouluoluet viimeiseen yhteenvetoon ja valita "vuoden jouluoluet".

Blogiin päätyi osa maistelluista, mutta edelleen ilman tikkiä ovat ja varmaankin jäävät: Koffin jouluolut IV, Estrella De Navidad, Erdinger Schneeweisse ja Ørbæk Jingle Bells.

Tässä lyhyet arviot lopuista bloggaamattomista jouluoluista:

Fullers Old Winter Ale: "Fullersin Old Winter ale on kuparinruskea olut kermaisella vaalealla vaahdolla. Tuoksu on miellyttävän toffeisen karamellinen, hieman keksiä ja hedelmäisyyttä. Maku oluessa on hieman tuoksua vaisumpi, ollen mukavan toffeisen keksimäinen, hieman yrttisen sitruksista humalaa tuomassa tasapainoa toffeelle. Fullersin "talonmaku" on myös läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, suhteellisen helposti juotavissa, jälkimaku jää suuhun. No Fullersin old winter time on kelpo bitter/strong ale. Ei ehkä niin tukeva, mitä nimestä ja kausituotteesta voisi olettaa." -> 35p.

Ayinger Winter-Bock: " Ayingerin talvi-pukkia kaataessa tulee mielleyhtymä Asam bockiin, tuoksussa on samaa mämmimäisyyttä, värikin on samantapainen, tumma, ihan ok vaahtoinen. (joka tosin katoaa melko nopeasti). Tuoksussa on mämmin lisäksi pientä kahvimaisuutta ja rusinaa. Maultaan tämä on Weltenburgeria helpommin juotavissa, ollen hieman kevyempi ja hiilihappoisempi. Leipämäisyyttä on silti, mämmiä, hieman paahdetta, sekä katkeruutta. Suutuntuma on mukavasti balansissa, pieni hiilihappoisuus tekee oluesta helposti juotavaa, jota katkeruus ja pieni paahde tasapainottaa miellyttävästi. Loppujen lopuksi ihan pätevä ja simppeli olut, niin tyylissään kuin muutenkin." -> 38p.

Malmgård Arctic Circle Ale: "Malmgårdin Arctic Circle ale on syvänpunaruskea olut ihan kelvolla vaahdolla. Tuoksussa on selvästi happamahkoa katajanmarjaa, kevyesti paahdettua mallasta, sekä hieman makeutta tuomassa balanssia. Maussa jatkuu sama katajaisuus, hapanta marjaisuutta ja jälkimaussa hieman suutakuivaavaa tuhkaisuutta ja hentoa paahdetta. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtuu täyteläisen välimaastoa. Arctic circle ale on loppupeleissä pätevä olut, josta jää kataja lähinnä mieleen. Kaipaisi ehkä jonkin vasta-elementin tälle tuomaan monipuolisuutta, savumallasta, tai miten olisi jos käytetty ruismallas olisi savustettu itse? No kaikenkaikkiaan tykkäsin oluesta." -> 37p.

Stallhagen Julbock 6,8%: "Stallhagenin Julbock muistuttaa lähinnä porteria ulkonäöltään, miltei mustaa, isokuplaisella vaahdolla varustettua olutta. Harmittavasti vaahto on "kotimaisen katoavaa" lajiltaan. Tuoksussa niukasti maltaisuutta ja hieman paahdetta. Maultaan Julbock on kevyen paahteinen, aavistus lakritsia jossain taka-alalla. Olisin toivonut hieman enemmän maltaista makeutta tähän. Suutuntuma on nipinnapin keskitäyteläinen, joskin lievä vetisyys kiusaa, vaikka luulisi 6,8% runkoakin saavan.. Julbock on kaikkiaan kuin Light-porter, ei hirveästi nostata tunteita puolesta, joskaan ei tämä nyt huono ole, hivenen tylsä vain." ->32p.

Anchor Our Special Ale: "Anchorin Our Special ale on on lähes mustaa olutta niukahkolla vaalealla vaahdolla. Tuoksu luo hämmentävän mielleyhtymän viime talvena panemaani jouluolueen, niin hämmenttävän että pakko oli verrata rinnakkain. Tuoksussa on välitöntä mausteisuutta; neilikkaa, kardemummaa ja kanelia, tummaa luumuisuutta, sekä kevyesti paahdetta. Maussa maistuu aluksi tumma hedelmäisyys ja hento paahteisuus päättyen mausteisuuteen. Suutuntumaltaan tämä Anchorin olut on "vain" keskitäyteläinen, helpohkosti juotava, ehkä runkoa voisi olla enemmänkin? Loppujen lopuksi kyseessä on mukavan jouluinen tuote lähinnä mausteisuutensa ansiosta ja sopii hyvin sesonkiin." -> 37p.

Samuel Adams Winter Lager: " Samuel Adams Winter lager on väriltään jouluisan kuparinpunertava, vaahto on melko keskiverto, mutta pysyy suhteellisen hyvin pinnalla. Tuoksussa on todellakin toffeeta, enpä olisi uskonut ensivaikutelman perusteella. Hieman humalan tuoksua taustalla. Maussa jatkuu sama miellyttävä toffeisuus, hieman kermainen ja makea, jota katkeruus leikkaa hyvin jättäen suun ns. raikkaaksi. Suutuntuma oluella on miltei keskitäyteläinen. Kaikenkaikkiaan ihan mainio olut, josta itse haluaisi nähdä hieman monipuolisemman maun ja tuoksun, mutta voisin uskoa, että tässä olisi mainio sisäänheitto olut uusille harrastajille?" -> 34p.

Schlenkerlan Urbock (42p) ja Saku Porter (35p) viime vuodelta blogissa.

Palkitsen "Vuoden jouluoluena Alkossa": Schlenkerlan Urbockin, sekä Schneiderin AWE:n. Tämä pelkkien pisteytysten pohjalta, joskin Urbock saa erityismaininnan ollen: "Vuoden odotetuin jouluolut".

"Itselleni vuoden paras uusi jouluolut" palkinto menee: N'Ice Chouffelle. Perusteluna: Mieluisampi yleisfiilis, kuin samoille pisteille yltäneellä Mikkellerin Santa's Little Helperin tämän vuoden versiolla.

"Vuoden jouluolut floppi" matkaa Nögnelle. Underlig Jul oli yksinkertaisesti melko hirveää. Svaneken Jule Spektakel jakaa hieman sijaa, mutta odotusarvo oli Nögnellä kovempi.

"Paras kotimainen jouluolut" lähtee: Jaettuna Stallhagenin Baltic Porterille, sekä Malmgårdin Arctic Circle Alelle.

Lisäksi muutama kunniamaininta:
Westmallen Dubbel: Viimein Alkossa, vaikkei niin jouluinen olekaan. Tekisikö olut LaChouffet ja palaisi myöhemmin pienessä pullossa valikoimiin?
Anchor Our Special Ale: Tasapainoinen ja ehkäpä jouluisin olut valikoimassa.
Ayingerit: Harvalle panimolle voi näin mainita: Takuuvarmaa osaamista,
ei virheitä kautta linjan.

Aloittelijoille tämän vuoden setistä suositukset saavat: Sam Adams, Ayingerin Winter-Bock, Liefmans, Fullers, Stallhagenin Julbock ja Saku. Anchor ja Westmalle varauksin.

Tämä vuosi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Blogi on ollut vuoden päivät pystyssä ja lukijoita tuntuu riittävän.
Tässä vaiheessa: suuret kiitokset lukijoille tästä vuodesta. Ilman teitä blogi polkisi paikallaan, kuin virtahepo aavikolla.

Ja hieman jos kurkistamme kristallipalloon ja pohdimme tulevaa vuotta..
Ensi vuoden puolella perinteiset olutarviot jatkuvat tuttuun tapaan.
Kotipanimo aktivoituu pyhien jälkeen, tavalla tai toisella. Suunnitelmissa muhii mm. IPA puolta, jonkinlaista brownia jalokahvi-tammilastu yhdistelmänä ja kevättä kohti Saisonia. Suunnitelmat muuttuvat yleensä lennossa, joten saa nähdä..
Messu/festari/reissu, yms raportteja tippuu sitä mukaan, kun sattuu kohdalle.
Lisäksi tarkoituksena olisi aloittaa uusi osio, nimeltä "Ravintola arviot", jossa käyn perskohtaisesti lävitse kulmakunnan kuppiloita ja mahdollisesti kauempaakin.
Jonkinlaista sokkotestausta olisi myös tarkoitus järjestää, kunhan saisi aikatauluja nivottua yhteen.

Maltaisin terveisin, Hyvää Joulua ja Riehakasta Uutta Vuotta.
T. Johnny Rio

Olutta ruuassa - Pirter-Suklaakakku

2011-12-20T09:52:00.000-08:00

Tänään blogissa vuorossa pientä jouluspesiaalia.
Rakkaat kotikokit voivat kaivaa pirter (Sinebrychoff Porter) pullot esiin ja laittaa essun päälle, tänään leivotaan "Pirter-Suklaakakkua" jouluksi. Ohje perustuu osittain tähän reseptiin.

Omassa ohjeessani käytän tavallista sokeria vain 1dl ja loput muscovadoa, lisäksi lisään muutaman tl kaakaojauhetta. Oluena mainio koffin portsari. Suklaa ehdottomasti tummaa, tällä kertaa 70% (ei löytynyt tummempaa).

Sokerit, suklaa ja voi kattilassa, olutta perään. Muista varata yksi pullollinen myös kokille.

Sillä aikaa kun suklaa-sokeri-voi-olut seos hieman jäähtyy on hyvä sekoittaa rahka ja kaksi munaa, sekä hieman vanilja sokeria sekaisin.

Mitataan vehnäjauhot ja sekoitetaan sooda sekaan.

Yhdistetään seokset, kaadetaan vähän kerrallaan jauhot sekaan ja sekoitetaan.

Kun sekoitus on valmis, leikataan leivinpaperista passelin kokoinen palanen irtopohja vuoan pohjaan ja hieman voidellaan vuoan reunoja voilla/margariinilla.
Tämän jälkeen kaadetaan seos vuokaan ja kakku uuniin, 180c n. 40min.

Kakku tuoreltaan uunista. Annetaan jäähtyä hetken, kaadetaan tasaisesti loppu n. 0,5dl olutta päälle ja annetaan jäähtyä.
Nautitaan jäähtyneenä, joko kahvin tai vaikkapa sopivan Imperial Porterin, Balttiporterin, tai Imperial Stoutin kera. Huomatkaa, että tämä selvästi paranee vanhetessaan. Mehevöityy ja pysyy kosteahkona viikonkin verran, kun säilyttää hyvin.

Ja pika-arvio:
Ulkoisesti suklean ruskaata kakkua, ei vaahtoa, joskin vaniljakastike passaisi tähän?
Tuoksussa suklaata, lakritsaisuutta, keskimakeaa kevyttä maltaisuutta. Jos nonparelleja päällä saattaa saada kevyen hedelmäisen lisäsävyn.
Maussa mielyttävästi tummaa suklaata, hieman lakritsaa ja koffin porteria. Sopivasti makeutta, häivä vaniljaa.
Suutuntuma on mehevä, kosteahko ja helposti nautittava.
Ylipäänsä hyvää kakkua. Kelpaa myös olutummikoille tutuille, jotka ihmettelevät tovin kun kerrot mitä kakussa on. Tätä joulun jälkiruoka pöytään.

Jouluoluet testissä 11 - Ayinger Weizen-Bock

2011-12-19T09:19:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Ayinger Weizen-Bock, Weizenbock , Saksa
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,24€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,1%, katkero: 10ebu ja väri: 16ebc.
Nippelitietoa: Panimosta kertoilin viime keväänä. Kertauksena, kyseessä on "pikkupanimo" lähellä Müncheniä, tuotteet ovat olleet tähän mennessä erittäin laadukkaita tyylissään. Weizenbock on talvikaudelle pantu vahvempi versio weizeneistä. Panimon Winter Bock on myös Alkon jouluolut valikoimassa.

Alle viikko jouluun enään ja blogin jouluolut testi on loppusuoralla. Kaikki eivät tänä vuonna kyytiin ehdi, mutta koitan tuonempana saada pika-arviot lopuista ja nitoa nämä pidemmin maistellut samaan yhteenvetoon.
Ayingeria siis tänään ohjelmassa. Kyseistä vehnäpukkia en olekaan juonut pariin vuoteen, joten uusinta on todella paikallaan. Panimon normi hefeweizen, eli Bräu- Weisse on/oli Alkossa ollessaan yksi suosikeistani, joten panimon weizen-bockinkin muistelisin olevan laadukas. Korkki pois ja olutta lasiin.

Ulkoiselta olemukseltaan kyseessä on sameahkon oranssinkellertävä vehnäolut. Vaahto hajoaa vehnäksi, ehkä turhan nopeasti, mutta muuten ulkonäkö on melko klassinen.
Tuoksussa on, kuten arvata saattaa, reilusti kypsää banaanista hedelmäisyyttä, hieman purukumia ja mainiosti happamahkoa vehnäistä maltaisuutta ja hiven sitrusta tasapainottamassa. Ylipäänsä tasapaino näissä Ayingerin vehnissä on omissa papereissani parhaimmasta päästä. Ei liian banaaninen, muttei myöskään liian vehnäisen happamahko ja sitruksinen.
Maussa keskimakeaa maltaisuutta, hedelmäestereitä ja reilusti banaania. Aavistus mausteisuutta neilikkaa ja korianteria häilyy taustalla. Jälkimaussa leipäisää vehnäisyyttä, hieman happamuutta ja sitrusta.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä, juotavuus on helppoa, hieman liukkaan öljyistä ja virkistävyys hyvällä tasolla. Alkoholi lähes peitossa.
Ayingerin Weizen-Bock on kyllä mainio ja tasapainoinen olut tyylissään. Jouluolueksi en ihan näitä vehniä osaa mieltää, ehkä AWE poislukien. Jos jotain moitittavaa etsitään on olut hieman särmätön ja yllätyksetön, mutta niin tasavarmaa osaamista, että ei tästä voi olla pitämättä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 38/50

Jouluoluet testissä 10 - Stallhagen Winter Porter/Baltic Porter

2011-12-15T09:10:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Stallhagen Winter Porter/Baltic Porter, Porter, Suomi
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 5,06€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 30ebu ja väri: 70ebc.
Nippelitietoa: Stallhagen on pieni panimo Ahvenanmaalta (perustettu v.2004). Panimon tuotteita on melko laajasti ruokakaupoissa saatavilla. Tämä olut on sama, kuin aiempi Baltic Porter. Panimo paahtaa/savustaa olutta varten osan maltaista.

Blogissa tahti kiristyy joulua kohti.
Tänään edessä vanha tuttavuus Viking Linen pubista, ajalta jolloin olut kulki vielä Baltic Porter nimellä. Mallassaldona Pils, Münchener ja mustamaltaita, humalina Magnum ja Saaz. Linja on melkoisen perinteistä ja yleensä toimivaa. Alkuun on pakko huomauttaa, että omissa papereissani panimo nosti hieman osakkeitaan tämän oluen myötä, mutta silti suurin osa tuotteista on massojen kalastelua, vähän Teerenpelin tapaan. Joskin esim. tuore US Red Ale osoitti, että muutakin saattaisi olla luvassa? No mennäänpä takaisin porterin pariin.

Väriltään olut on syvän ruskeanmusta. Vaahto on komea, joskin laskee nopeasti. Jää silti oluen päälle ohueksi lautaksi, joten ulkonäkö on mieleinen.
Tuoksussa paahteista lakritsaa, kahvia ja hieman suklaata. Hento savuinen häivähdys käy nenässä. Hieman yrttistä humalaa ja ruisleipää.
Maussa keskiasteisesti paahdetta, aavistus savuisuutta. Lakritsaa löytyy myös mausta, samoin hennosti suklaata. Maltaisuus on hieman makeahkoa, ruisleipäistä happamuutta ja hieman palanutta leivänkuorta. Jälkimaussa kevyesti humalaa ja paahteisuutta. Maku jää toviksi suuhun. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä. Hiilihapotus pitää juotavuuden helpohkona.
Stallhagenin "talviporteri" on lopulta oikein maistuva, ilm. pohjahiivaporter. Tyylissään ihan puhdas suoritus ja maistuu ainakin meikäläiselle. Hinta on kohtalaisen suolainen, sillä Alkosta saa halvemmallakin parempia portereita.
Tuomaristo nyökyttää hyväksyttävästi päätään: "Jatkoon, mutta poistomyynnin kautta".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50

Jouluoluet testissä 9 - Laitilan Kievari Savuruis

2011-12-14T14:12:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Laitilan Kievari Savuruis, Savuolut, Suomi
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,87€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkero: 30ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Suodattamaton Bambergin savumaltailla ja ruismaltaalla vauhditettu olut. Humalina Magnum ja Cascade. Oli alkuvuodesta tarjolla pelkästään hanaoluena, nyt Alkon hyllyssä.

Jouluolut testi saapuu Suomeen ja vuorossa jo entuudestaan tuttu Laitilan Savuruis, jota taisin maistaa Helsingin Beer Festivalilla aiemmin. Muistikuvien mukaan olut oli keveän savuinen, mutta ei tarjonnut juuri mitään mieleenpainuvampaa.
No nyt tätäkin on Alkossa kaikille joille sana Schlenkerla on liikaa, mutta Korpisavut ja Tervat liian vähän. Humala valintoina Magnum (katkerokäyttöön) ja aromiin Cascade, joka on kohtalaisen erikoinen veto savuoluen aromiksi.
Jotta testillä olisi vertailupohjaa join aiemmin yhden omatekoisen SavuBrownin (blogiin joskus tuonempana). No arvostellaanpa tämä:

Laitilan savuruis on väriltään sameahkon ruskeanpunertavaa. Vaahtoaa aluksi kovasti, mutta hajoaa yhtä nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa hentoisesti Schlenkerlasta tuttua savukinkkuisuutta, mutta paljon miedommin. Talon maku väijyy alla selvästi. Kevyesti leipäistä maltaisuutta ja häivä paahdetta. Hento happahko ote taustalla.
Maussa Cascaden huomaa, joskin hentona. Mikä on toisinaan tyyliin nähden parempi. Miedosti savuisaa kinkkua, hieman sitruksista humalaa ja ruisleipää. Maussa talon hernekeittoisuus on pienempi, mitä keväällä (ainakin muistiinpanoja vilkaisemalla). Paahdetta on keskiasteisesti taustalla, hento katkeron puraisu lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, keveä, melko hiilihappoinen ja tavallaan helposti juotavissa.
No Savuruis on lopulta kevytversio Schlenkerlasta, joka päätyy koriini jatkossakin. Ennustan potentiaaliseksi, porttiolut teeman mukaisesti, aloittelijoille ja satunnaisille kokeilijoille. Lisäksi tuote ei Alkon hyllyillä olevaksi kotimaiseksi pienpanimo olueksi ole "niin" pahanhintainen. Tuomaristo lausuu: "Ei jatkoon. Kesäpäivän päätteksi, nuotiota tehdessä passeli janojuoma".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10):7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 32/50

Jouluoluet testissä 8 - Westmalle Dubbel

2011-12-11T11:10:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Westmalle Dubbel, Dubbel, Belgia
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 9,49€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 20ebu ja väri: 80ebc.
Nippelitietoa: Westmalle on yksi olutta panevista trappistiluostareista. Panimolla on kolme olutta tuotannossa: Extra, Dubbel ja Tripel, joista kaksi viimeksi mainittua on Alkosta saatavilla. Luostari on perustettu vuonna 1794 ja Dubbelia on nykyreseptillä pantu vuodesta 1926. Panimon hiivakantaa käyttää nykyään myös Westvleterenin luostari.

Hyvää adventtisunnuntaita omasta ja kuvassa olevan ystäväni puolesta. Joulu lähestyy pikavauhtia ja tänään lasissa todella pitkästä aikaa Westmallen Dubbelia. Muistan ensikokemukseni tämän oluen parissa parin vuoden takaa. Toin pullon systembolagetista ja se ehti ikääntyä reilun vuoden verran. Olin ennen kyseistä olutta nautiskellut kuukauden päivät persaukisena vain halpoja oluita, joten tämä kolahti silloin lujaa. Tämän kertainen pullo onkin melkoisen tuoretta, pullotettu elokuussa. Koska toverini on kovin viluinen ja pitää lämmittävistä juomista korkataanpa pullo.

Poks sanoo korkki. Pikariin tippuu sameahkoa, syvän ruskeanpunaista olutta jättäen komean ja kestävän vaahdon pinnalleen.
Tuoksussa reilusti kuivattuja hedelmiä, luumua ja rusinaa, aavistus banaania. Mausteita on taustalla hieman, sekä vienoa yrttisyyttä. Hedelmäisyys on kuitenkin tämän oluen tuoksussa selkeästi dominoivin piirre ja sellaisenaan miellyttävä.
Maussa on miellyttävän pehmeä kombinaatio keveästi makeahkoa karamellia, pyöreää hedelmäisyyttä, luumua ja hieman suklaata. Hennosti mämmimäinen ja yrttisesti humaloitu. Humalointi on keveä ja maistuu lähinnä hentona puraisuna lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastossa. Juotavuus on helppoa, hiilihappoja tässä tuntuu olevan keskimääräistä enemmän ja alkoholi on melko mainiosti piilossa.
Dubbelia pidetään usein hieman väliinputoaja tyylinä, mutta kyllä tässäkin tyylissä on selvästi omat helmensä. Omalla kohdallani tämä Westmalle on kyllä mukavan nautinnollinen ja selvästi omalla listallani parhaimpia oluita omassa lajissaan. Saa nähdä miten kypsyttely vaikuttaa tähän.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: Victory HopDevil

2011-12-09T10:18:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Victory HopDevil, IPA, USA
Mistä: "Ulkomailta", olutravintoloista
Hinta: 2,79€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja .
Nippelitietoa: Victory on v. 1996 perustettu panimoravintola. Panimon tuotteista mm. HopWallop, Storm King ja Golden Monkey ovat toisinaan olleet saatavilla myös Suomesta. Panimo käyttää oluissaan vain humalankukintoa pelletien sijaan.

Perjantai.. Työviikon jälkeen ja alkavien neljnä vapaapäivän kunniaksi päätin pitkästä aikaa korkata pullollisen India Pale Alea. Vuorossa humalapaholainen rapakon takaa. HopDevil on pitkään ollut "To Taste" listallani ja tänään on viimein tämän oluen vuoro. Vahvuutta 6,7%, panimon sivujen perusteella vain saksalaista mallasta käytetty. Veikkaus voisi olla Weyermannin pale-ale mallasta. Humala pelkkää kukintoa, kuten panimolla on tapana. Lajikkeita ei mainittu, mutta todennäköisesti "C" humalia jenkkilästä (Cascade, Centtennial, Columbus, Chinook) suuntaan. Korkataanpa.

Ulkoisesti olut on kauniin meripihkan ruskeaa. Vaahto on keskirunsas ja kestää tovin oluen päällä hajoten hetken kuluttua lasin reunoille.
Tuoksussa on aluksi selvästi päärynää, kukkaisuutta, sitrusta, hieman pihkaisuutta ja hedelmää. Alla kevyesti maltaisuutta.
Maussa maistuu greippistä humalaa, sitrushedelmiä ja keksistä maltaisuutta. Hennosti mäntyisyyttä, aavistus saippuaa. Jälkimaussa kuivahko ote, katkero puree raikkaasti.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, suuta supistava, mutta helpohkosti juotava.
Victoryn HopDevil on omasta mielestäni todella klassisen makuinen tyylinäyte amerikkalaisesta IPA:sta. Cascade (veikkaisin vahvasti) on tässä pitkästä aikaa pääosassa ja hyvin aromaattisena. Tätä sixpackeihin.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50

Jouluoluet testissä 7 - Schneider Aventinus Weizen-Eisbock

2011-12-06T11:42:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Schneider Aventinus Weizen-Eisbock, Eisbock, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: 3,98€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 12%, katkero:15ebu ja väri: 52ebc .
Nippelitietoa: Arvioitu aikaisemmin v.2009 versio. "”Jääbock” syntyy, kun olut jäähdytetään pääkäymisen ja varastoinnin välissä nolla-asteiseksi. Vesi jäätyy ennen alkoholia. Pieni osa jääkiteistä poistetaan, minkä jälkeen jäljelle jää tiivistynyt, aiempaa voimakkaampi juoma.". Schneider tunnetaan vehnäoluistaan ja sen tuotteista mm. Aventinus, Mein Kristall ja Meine Hopfenweisse ovat esiintyneet Alkon hyllyillä viimeisen vuoden aikana.

Tuopin Ääressä toivottaa itsekullekin hyvää itsenäisyyspäivää ja käy tänään vanhan tutun AWE:n kimppuun.
Kyseessähän on ylläkuvatulla tavalla tuotettu Eisbock panimon jo erinoimaisesta Aventinus oluesta. Alkoholia riittää ja lämmitävyyskerroin on taattu. Käydäänpä asiaan.

Lasiin valuu syvän ruskeaa, sameaa olutta. Vaahto on kohtalaisen hyvä ja kestävän oloinen.
Tuoksussa on todella vahvasti banaania, nenään leijaillee hedelmäestereitä ja luumuisia sävyjä. Makean siirappista karamellisuutta ja purukumia. Taustalla häilyy hieman ruisleipää ja alkoholia, joten paletti on monipuolinen ja voimakas.
Maussa banaani jyllää tutulla tavalla. Mukana kuivattuja hedelmiä, reilusti luumua ja makean tahmeaa siirappisuutta. Tämän jälkeen kevyen mausteista neilikkaa, hieman pippuria ja lähes mämmimäistä ruisleipäistä maltaisuutta. Jälkimaussa hädin tuskin erottuva humalointi, hieman lakritsaa.
Suutuntuma on melko täyteläinen, paksu ja alkoholi lämmittää taustalla. Juotavuus on vahvuuteen nähden pelottavan helppoa.
Jopa sahtimaisia piirteitä selvästi omaava vahva talvipäivän lämmittäjä jaksaa miellyttää edelleen ja on selvästi kauden parhaimpia jouluoluita. Vuoden 2009 versioon nähden jää yleiskuvana ehkä hieman valmiimpi paketti, joskaan eroja ei juurikaan ole.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 9, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 42/50

Olutarvioissa: Gouden Carolus Hopsinjoor

2011-12-05T12:42:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Gouden Carolus Hopsinjoor, Belgityylinen vahva ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: 4,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 60ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Het Ankerin panimon juuret ulottuvat v. 1471, nykyinen toiminta alkoi v.1904. Alkossa tällä hetkellä panimon Gouden Carolus Classic. Hopsinjoorissa on käytetty viittä eri humalaa.

Blogistikin alkaa olla kotiutunut lauantaisten pikkujoulujen tuiskeesta ja pitkän työvuoron jälkeen keho huutaa hetken rentoutumista hyvän oluen parissa. Jotakin tarpeeksi simppeliä, jotakin Belgian suunnalta ja isossa pullossa, huomennahan on vapaapäivä.
Valinta osui varsin nopeasti Gouden Caroluksen Hopsinjooriin, joka on pullosta päätellen vuoden ikäistä.
Ei missään nimessä kausituote, mutta juovathan jotkut Hefeweizeniäkin talvella.
Blogikin on hieman uusiutunut.
Logo vaihtui viimein ja tuo saa nyt väliaikaisesti hoitaa tehtävää koeajalla. Jatkossa koitan saada muitakin muutoksia ja paria ajatusta vireille, kun vaan olisi aikaa..Asiaan.

Hopsinjoor kaatuu lasiini poksauksen saattelemana. Kullankeltaista, hieman sameahkoa olutta todella klassisella "belgivaahdolla".
Tuoksussa kirpeää hedelmäisyyttä, häivähdys banaania ja ananasta, hieman sitruksisia sävyjä myös. Hennosti mausteisuutta ja ruohoa soljuu taustalla. Raikas yleisfiilis jää tuoksusta. Alkon kesäolut valikoimiin tämä sopisi kuin palokärki kesäiseen metsään.
Maussa kirpeä humalan puraisu heti kättelyssä. Mausteisuutta löytyy, hieman pippuria, sitruunamelissaa ja korianteria tulee mieleen. Maltaisuus on melko keveän viljaisaa. Hedelmäisyyttä löytyy, samoja etelänhetelmiä kuin tuoksussakin. Jälkimaku on kuivahko, hennon happamahko. Keveästi ruohoisaa katkeruutta lopussa.
Suutuntuma on jotakin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastosta, juotavuus helppoa ja virkistävää.
Tämä Hopsinjoor on kyllä mieluisa, sopivan simppeli, mutta silti riittävän monipuolinen ja mukavasti humaloitu belgi.
Het Ankerin Gouden Carolus sarjasta ei vielä huonoja vastaan tullutkaan. Jos Alkosta on vielä maistamatta panimon Classic, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50

Jouluoluet testissä 6 - Nögne Ö Underligt Jul

2011-11-27T11:24:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Nögne Ö Underligt Jul, Aromatisoitu olut, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 6,33€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 30ebu ja väri: 90ebc
Nippelitietoa: Nögne on saanut tähän olueen vaikutteensa glögistä, mausteina ovatkin korianteri, kardemumma, neilikka ja inkivääri. Panimon muista oluista Alkoista löytyy mm. #100 ja IPA.

Jouluoluiden testailu jatkukoon. Matka jatkuu takaisin pohjoismaihin ja vuorossa Norjan ylpeys Nögne Ö. Viime vuoden Special Holiday Ale oli jo aika rankasti maustettu ja juttujen perusteella tämä vielä överimmin.
Yksi pullo olisi vielä viime vuotista jouluolutta tallessa kypsymässä. Myönnettäköön, että hieman jännittää tämän avaaminen, en ole koskaan ollut mausteisten oluiden ystävä, enkä haluaisi menettää uskoani Grimstadin panimon tuotoksiin. Raaka-aine puolelta mainittakoon yllä olevien mausteiden lisäksi: Marris Otter-, münchner-, karamelli- ja suklaamaltaat, humalina Northern Brewer ja Cascade. Tosin Ratebeerin perusteella humalat olisivat Columbus ja Cascade. No kai tämä on korkattava.

Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa tuhottomasti, jättäen komean ja pahuksen kestävän vaahtolakin. Väriltään tumman ruskeaa, lähes läpinäkymätöntä.
Tuoksu muistuttaa ensimmäisenä joitakin avokkeen saippuapurkkeja. Mausteisuus on melko rankkaa, mutta alta pilkistää raikasta appelsiinista hedelmäisyyttä. Inkivääriä, kardemummaa selvästi, korianteri ja neilikka ehkä hieman taka-alalla. Omituisesti tuoksussa on pientä viinimarjaisuutta.
Maku on, no suoraan sanoen järkyttävä. Keskimakeaa piparia, loputonta mausteisuutta, joka on aivan viemäröinnin rajoilla. Maussa neilikka on selvimmin esillä ja tökkii ainakin itsellä vastaan. Jälkimaussa keveä paahteinen häivähdys, hieman hedelmäisyyttä alla. Humala ei oikein pääse esiin.
Suutuntuma on kuivahko, lähes keskitäyteläinen, ohut ja hennon marjamehuinen. Juotavuus on onneksi tästä johtuen edes juotavalla tasolla.
Nögne on kyllä lyönyt melkoisen maustepommin. Jos viime vuoden oluen kohdalla kysyin: "Tarjoilija, kuka on uittanut piparia tuopissani?", olisi tänä vuonna kysymys: "Tarjoilija, nyt se pipari pois pullosta". On se vaan pakko myöntää, minusta huonoin Nögne mitä on toistaiseksi tullut juotua. Silti uskon osan jopa pitävän tästä, vedenjakaja ja kiintoisa siinä mielessä. Tuomaristo jyrähtää yksimielisesti: "Mee kotiin, tai jätä ainakin se glögipurkki seuraavalla kerralla pois". God Jul..tulisitko ensi vuonna takaisin?
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50

Jouluoluet testissä 5 - Liefmans Cuvee-Brut

2011-11-25T10:07:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Liefmans Cuvee-Brut, Sour Ale, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 4,89€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 8ebu ja väri: 50ebc
Nippelitietoa: Kirsikoilla maustettu hapan ale, jota panimo käyttää klassisesti avosammioissa. Valmis olut on sekoitus eri-ikäisiä oluita. Panimon tuotteista Goudenbandia on toisinaan näkynyt Suomessa. Huom. Ei sisällä esansseja, tms, vaan on ns. "luonnon omin maustein".

Tänään edessä on paluu jouluoluiden maailmaan. Lasissa jo erikoisesti muutamissa lehdissä samalla, erikoisella, tavalla arvioitu Liefmans Cuvee-Brut, tuttu jo viime vuodelta. Tässä näyte yllämainitusta: "Raati ei halunnut antaa hedelmäoluterikoisuudelle arvosanaa samassa kategoriassa oluiden kanssa."
Jännä juttu, mutta kyllä tämä ihan samalla tavalla olutta on kuin mm. Satakunnankansassa, Kymen Sanomissa, yms julkaistun testin muutkin oluet ovat. Koska en koe moisen arvion tekevän oikeutta millekään oluelle päätän korjata vahingon.
Olut tulee komeassa paperikääreessä ja pienessä skumppapullossa, joten juhlava tuote ainakin on ulkoisesti. Viime vuoden puolella arvioin oluen näin:
"Liefmans Cuvee Brut on kyllä komeassa kääreessä, tohtiiko tätä avata, pohdin ennenkuin avustava erotuomari olikin jo pullon avannut. Kyseessä on siis viininpunainen, niukkavaahtoinen olut.
Tuoksussa on vahvasti kirsikkaa, sekä omenaista happamuutta.
Maultaan Liefmans on happamahkon kirsikkainen, taustalla aavistus sokeria ja karamellia taustalla. Jälkimaultaan hieman kuivahko, puinen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, suht helposti juotava. Summa summarum. Liefmans Cuvee Brut on kyllä pätevä kriek/hapan ale kombinaatio, joka toimii ja tulee vielä näyttävässä pakkauksessakin."

Jos tätä nyt täydentämään lähtisin, niin ulkonäkö on pysynyt samana, vaahto ehkä parempi kuin edellisvuonna.
Tuoksupuolella selvästi kirsikkaa, hieman hapanta omenaisuutta, mutta myös sokerista makeuttakin.
Mausta muuten samaa mieltä muuten, mutta pientä marjamehuisuutta tässä selvästi on.
Suutuntuma on nippanappa keskitäyteläinen, alkoholi kokonaan piilossa, juotavuus helppoa.
Ja loppujen lopuksi.. Edelleen maistuva ja kiintoisa olut. Sopii varmasti aloittelijankin suuhun, mikäli kirsikkaisuus ei säikäytä. Häviää toki kunnon Kriekille ja monille maustamattomille "Soureille".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 35/50

Omasta panimosta: Aloha Amber Ale

2011-11-24T10:17:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Olut - Aloha Amber Ale, Amber Ale, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 65ebu ja väri: 33ebc
Nippelitietoa: IPA:si liian tumma ja Amberin äärirajoilla muuten. Sellainen on toistaiseksi Aloha nimellä kulkeva olut. Humalina kombinaatio: Magnum, Nelson Sauvin, Riwaka, Amarillo ja Citra.

Jouluoluiden maistelun puuduttaessa päätin korkata yhden "Tropical IPA" työnimellä kulkeneen oluen. Tyyliltään tämä on jotakin IPA:n ja Amberin välimaastoa. Humalapuolella melkoinen kattaus tropiikkia. Nelson Sauvin, Citra, Amarillo ja Riwaka tuovat kukin itseään esiin. Maltaiden osalta linja oli itselleni kohtalaisen perinteinen: Pale-Ale, München, karamelli ja keksimaltaita.

Ulkoisesti olut on punertavan ruskeaa, vaahto on komea ja kestää loppuun asti.
Tuoksussa on selvästi trooppista hedelmäisyyttä, greippiä, appelsiinia, sitrusta, passionhedelmää ja hieman mansikkaisuutta. Aavistus makeahkoa maltaisuutta alla.
Maussa samaa trooppisuutta, greippi ja sitrus paremmin esillä. Hieman karamellista maltaisuutta taustalla. Jälkimaussa hennosti katkeroa, sekä hieman alkoholia.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä, kohtalaisen matalahiilihappoinen.
Ylipäänsä on todettava, että tässä satsissa tuntuu pulloissa olevan pieniä eroja, testissä olevassa enemmän greippisyyttä kuin aiemmassa, joka oli uskomattoman hedelmäinen (Tiedä sitten missä syy). No oikein maistuva ja miellyttävälle tuoksuva 13l erä. Vaatii kevyttä viilausta vielä.

Jouluoluet testissä 4 - N'Ice Chouffe

2011-11-23T10:41:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: N'Ice Chouffe, Belgityylinen vahva ale, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 8,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkero: 25ebu ja väri: 65ebc
Nippelitietoa: A'Chouffen panimo perustettiin vuonna 1982 ja se siirtyi Moortgat-Duvel panimoketjun alle 2006. Panimolta on aiemmin Alkossa nähty paitsi viimevuotinen jouluolut LaChouffe (joka on palaamassa vakiovalikoimaan), myös blogissa aiemmin arvioitu Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Hei tonttu-ukot hyppikää nyt on Chouffen aika. Epäloogisesti blogi siirtyy tänään Tanskasta Belgian suuntaan ja Brasserie d'Achouffen "oikean" jouluoluen pariin.
Odotukset ovat kohdallaan, sillä Chouffen hiivakannan aromit ovat toistaiseksi olleet mieleeni. Toisekseen testatuista jouluoluista ei toistaiseksi ole helmiä löytynyt. Huomautan kuitenkin, että vanhoilla tutuilla, kuten Schlenkerlan Urbockilla on aina paikka lasissani. No vielä on sarkaa kynnettävänä, joskaan kaikkia Alkon jouluoluita en ajatellut käyväni lävitse muutenkaan.
N'Ice Chouffen raaka-aine katsaus kertoo tämän sisältävän: "Pale ale -maltaat, humalina Styrian Golding, Hallertau ja Tomahawk, mausteina curaçaoappelsiini ja timjami, sokeri, lähdevesi ja hiiva". Tomahawk on kyllä erikoinen valinta belgiin, mutta muistetaan, että samaa lajiketta löytyy panimon IPA-Tripelistä. Maustepuoli on myös kiintoisa. En muista juoneeni timjamilla maustettua olutta aikaisemmin, Curacaoappelsiini viittanee tutummin pomeranssiin.
No avataanpa tontulta lakki päästä pois ja kaadetaan sisältö lasiin.

Lasiin valuu tumman ruskeaa, hieman punertavan sävyistä olutta. Vaahto jää keskinkertaiseksi ja hajoaa lasin reunalle pienen hetken kuluessa.
Tuoksussa on selvästi panimon "talonmakua" eli toden. käytetyn hiivalajikkeen tuomaa reilua hedelmäisyyttä, joskaan ei ihan niin vahvana kuin vaikkapa LaChouffessa. Mausteisuutta löytyy kevyesti, mikä on paljon mieluisampaa kuin täysin överiksi vedetty maustekakkuisuus. Hiven luumua ja makeahkoa maltaisuutta.
Makupuolella aluksi makeahkon karamellista maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja mausteisuutta. Styrian tekee yhdessä timjamin kanssa tähän erikoisen yrttisen maun, tai näin ainakin epäilen. Jälkimaussa hennosti pippuria ja keveän happamahko sävy. Humala puraisee keveästi, hieman puumaisella otteella.
Suutuntuma on yllättävän keveä vahvuuteen nähden, "vain" keskitäyteläinen. Melko hiilihappoinen ja kohtalaisen simppeli juotavuus tekevät tästä tyyliin nähden hieman ohuehkon. Alkoholi pysyy yllättävän tehokkaasti piilossa.
N'Ice on kyllä hankala tapaus. Odotin tältä paljon tukevampaa ja rotevampaa esitystä, mutta kyseessä on jopa kohtalaisen raikas ja simppeli olut. Selvästi maistuva, joskaan ei yllä LaChouffen tai Chouffe Houblonin tasolle. Tuomariston äänet jakaantuvat tasan ja pyydämme uusinta esitystä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 37/50

Jouluoluet testissä 3 - Mikkeller Santa's Little Helper 2011

2011-11-20T09:35:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Santa's Little Helper 2011, Belgityylinen vahva ale, "Tanska"
Mistä: Alko
Hinta: 6,16€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,9%, katkero: 15ebu ja väri: 68ebc
Nippelitietoa: Santa's Little Helper on kolmatta vuotta putkeen Alkossa, resepti on eri joka vuonna. Oluesta on olemassa myös rommitynnyrissä kypsytetty versio ja tämä olut on allekirjoittaneen 600:s OlutOpas arvio.

Tanskalaisella linjalla jatketaan pienen tauon jälkeen. Mikkeller toi tällekin vuodelle pukin pikku apulaisensa. Matkan varrella pullokoko kutistui puolella ja korkkikin muuttunut muovisesta viinipullon korkista kruunukorkiksi.
Perinteiseen tapaan vilkaisin tämänkin raaka-aine luetteloa. "Maris Otter-, Special-B, biscuit- ja suklaamaltaat, kaurahiutaleet, humalina Northern Brewer, Hallertau, Styrian Goldings, fariinisokeri, kandisiirappi, mausteina appelsiininkuori, pomeranssinkuori ja muskotti, lähdevesi ja hiiva."
Aika perinteistä belgityylistä kaavaa tarjolla. Kaadetaanpa tämä lasiin.

Lähes mustaa olutta jälleen edessä. Vaahto on ihan komea, hieman höttöinen, mutta leviää pian lasin reunoille.
Tuoksussa selvästi kevyen paahteista suklaisuutta. Mausteisuus on sopivan kevyttä ja soljuu mukavasti taustalla, eikä vie päähuomiota tästä. Kuivattua hedelmää ja hieman rusinaa.
Maussa keskiasteisesti paahteisuutta, hieman suklaata ja lakritsaa. Maltaisuus on makeahkon karamellista, mausteisuus hieman taka-alalla moniin muihin piparinmakuisiin joulu oluihin verrattuna. Kuivattu hedelmäisyys on sopivassa tasapainossa muuhun verrattuna, eikä luumuisuus ole päällekäyvää.
Jälkimaussa alkoholi polttelee ikävästi ja suuhun jää hieman etanolinen maku.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, kaura tuo tähän oman pehmeän, hieman öljyisen liukkauden. Ainoastaan edellä mainittu alkoholi tökkii. Humala ei pääse maistumaan.
Pakko todeta, että ilman tuota alkoholisuutta voisin pitääkin tästä. Nyt se peittää hieman makua alleen. Ei vieläkään päästä vuoden 2009 version tasolle, rommitynnyri versio voisi olla ihan kiintoisa päästä maistamaan. Kypsytys potentiaalia löytyy. Tuomio on sama tällekin "Ei jatkoon, mutta yksilö kypsymään ainakin vuodeksi".
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Jouluoluet testissä 2 - Mikkeller From Via To (2011)

2011-11-15T09:39:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller From Via To (2011), Imperial Porter, "Tanska"
Mistä: Alko
Hinta: 10,91€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 40ebu ja väri: 118ebc
Nippelitietoa: Panimon nimi tulee perustajiensa nimistä; Mikkel Bjergsøsta ja Kristian Kelleristä. From Via To on panimon vuotuinen jouluporter, jonka nimi muuttuu hieman vuosittain. Olut on pantu De Proefin panimolla Belgiassa.

Ja Tanskan tuotteilla jatketaan. Vuoroon saapastelee Mikkeller, jonka nimihirviö X-mas porterista on, juttujen perusteella, haettu alkuperää panimolta asti. No sinne, tänne ja takaisin sen kautta jostakin saavumme johonkin. Tämänkin oluen raaka-aine luettelo on kiintoisa. Perinteitä on haettu käyttämällä Maris Otterin pale-ale maltaita, karamelli, suklaa ja ruskeamallasta, sekä savumallasta. Mikkellerkin lyö peliin kiintoisan humalakattauksen: Columbus, Perle, Centennial ja Cascade. Panimolle tyypillisesti vauhtia on haettu uudelta mantereelta. Mitä olisi jouluolut ilman mausteita? Luulen, että kahlattuani tämän vuoden kattauksen lävitse vastaisin: "H..in hyvää jouluolutta". No tässä on käytetty seuraavia: tähtianis, kaneli, korianteri ja tumma fariinisokeri. Eilisen Spektaakelin jäljiltä olen hieman varuillani tästä kombinaatiosta, joskin Mikkeller ei ole vielä pettänyt. Kääritäänpä korkki esiin ja kaadetaan olutta lasiin.

Lähes mustaa nestettä täynnä oleva lasini saa hupukseen tumman ruskean, hieman höttöisen vaahtolakin. Vaahto kuitenkin kestää kohtuullisen hyvin tässä oluessa.
Tuoksussa on palanutta maltaisuutta, hieman pohjaan palanutta kahvia ja suklaata. Savua on keskiasteisesti seassa ja mielestäni jopa sopii tähän. Jenkkihumala pilkistää kevyesti alta, muttei pääse oikeuksiinsa. Salmiakkipastillia ja kevyesti mausteita. Palaneisuus kuitenkin dominoi selvästi ja peittää muita alleen.
Maussa suolaista lakritsaisuutta, edelleen vahvasti palanutta maltaisuutta. Keveästi suklaata ja todella hennosti mausteita. Savu jokseenkin tukee palaneisuutta, mutta tuo hieman vaihtelua makuun. Lopussa maitoista happamuutta ja keveä humalan puraisu.
Suutuntuma on kohtuullisen täyteläinen, maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Runko ei vaikuta hirveän paksulta, alkoholia hieman taka-alalla.
Musta ja palanut porter. Jos palaneisuus olisi kevyemmällä tasolla, olisi kyseessä selvästi parempi tuotos. Ei huono kuitenkaan, joten tuomio on "Ei jatkoon, mutta yksilö kypsymään ainakin vuodeksi". Ehkä kypsyttely taittaisi pahimman palaneisuuden terän ja tasapainottaisi kokonaisuutta.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 35/50

Jouluoluet testissä 1 - Svaneke Jule Spektakel

2011-11-14T10:02:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Svaneke Jule Spektakel, Vahva Belgiale, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 6,02€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 27ebu ja väri: 70ebc
Nippelitietoa: Borholmin saarelta kotoisin olevan pienpanimon jouluolut. Yhdistelmä seitsemää eri mallasta, kahta jenkkihumalaa (Amarillo&Simcoe) ja päälle Trappistihiivakanta.

Jouluoluet ovat taas täällä ja tänään aloitamme sarkamme Tanskan suunnasta.
Borholmilta tuulee taas Alkoon asti. Tutulta Svaneken panimolta pöllähti monopolin hyllyyn speksien perusteella niin kummallinen yhdistelmä, ettei edes RateBeer tunnu tietävän oluelle tyyppiluokitusta (Siellä Tripel, minusta vahva belgityylinen ale). Hinta on hieman jäätävä ja jos tämä ei osoittaudu huipputuotteeksi, jäävät ostokerrat tähän yhteen. Mennäänpä asiaan.

Tsuff, korkki auki ja lasia alle. Ulkoisesti edessä on selvästi hyvin tummaa olutta, syvän rubiininpunaista, lähes mustaa. Vaahto on niukanpuoleista ja leviää lasin reunoille hetkessä.
Ensi nuuhkaisu on makeahko, kevyesti mausteinen ja hieman hiivainen. No lievästi kypsää hedelmäisyyttä, appelsiinia, hennosti lakritsaa ja suklaata tässä on.
Maussa päähuomion vie kuitenkin reilu annos mansikkahilloa. On tässä rusinaa, hieman anista ja sitrustakin. Karamellista makeutta, joka on siinä rajoilla ettei ole aivan siirappista. Lopussa paahteisuutta ja hieman yrttistä humalaa.
Suutuntuma on vain keskitäyteläinen, hieman ohut ja alkoholi polttaa lävitse.
Svanekella on kyllä nyt pantu sellainen soppa, ettei tästä minun tulppaanin mallisella "lusikalla" ota selvää. Henkilökohtaisesti kohtalaisen vaikea arvioida tätä, muuten kuin seuraavalla toteamuksella: "Ei jatkoon".
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 31/50

PanoPäivänSatoa: Oma jouluolut 2011

2011-11-09T13:17:00.000-08:00

Päätinpä minäkin keitellä jouluksi olutta. Ja koska Alkoon näyttää valuvan kaikenlaisia piparkakkumausteisia juomia, päätin jättää mausteet hyllyyn.
Reseptistä kerrottakoon, että Weyermanin savumallas muodostaa tähän yli 50% mallassaldosta, päälle n. 6% Gotlantilaista savumallasta, hieman müncheniä, karkkimaltaita ja mustamallasta. Humalina Willamettea katkeroksi ja hieman Saazia aromiin.
Jaa niin, mäskäysloota sai päällensä järjettömän ruman makuualusta vuorauksen.
Mäskäys meni mukavasti, 30min 65c ja 30min 72c. Tämän jälkeen huuhtelu ja keittoon.

Keitto 60min, kolmessa kattilassa. Ei mikään ideaalitilanne, mutta hella on hella, ei siinä pysty yhdessä isossa kiehuttamaan tehojen puolesta.
Jäähdytys vei sen n. 20min ja vierre saaviin, hiiva perään ja vesilukkoon vettä.
Siellä se poika nyt pulputtaa iloisesti.

Ja mitä jäi käteen.. No ensinnäkin, makuualusta ei kovin kummoisesti pidä lämpöä, toisekseen sen pitävyys teipillä on hanurista. Pitää katsoa jos keksisi jotakin, jotta Kosmotun 1 kokisi evoluutio version, joskus.
Toisekseen, taloyhtiön huoltomies katkaisi kivasti koko kerrostalosta mitään ilmoittamatta sähköt. Onneksi oli mäskäys menossa, keitto vaiheessa 10min katkos olisi ollut myöskin kohtalaisen ikävä asia.. No tekisi tästä johtuen mieli nimetä olut Blackout, Smoked Aleksi.
No, ylipäätään tällä kertaa kaikki tuntui menevän ihan kivasti.

Maistoin samalla yhtä pulloa Tropical IPAa. Pullojen uunittaminen saa jäädä allekirjoittaneella kertakokeiluksi, koko erän kanssa ollut ongelmia sen jälkeen. Kolme pulloista särkyi, ilm. lasi ei kestänyt lämpötilan muutosta ja karbonaation tuoman paineen alla murtuivat pohjasta. Nyt ei ole 2,5 viikkoon yksikään pullo pettänyt. Lisäksi huomasin uunissa käynneissä pulloissa ikävän sivuaromin, joka ei ilmeisesti hävinnyt huuhtelemalla. Koe pullo oli muuten mahtavasti täynnä trooppista hedelmää, sitrusta ja Nelson Sauvinin tuomaa, hieman mustaherukkaista otetta, mutta.. Taustalla väijyi epämääräinen, hieman multaisan hernekeittoinen tuoksu. Joten, seuraavalla kerralla ja jatkossa tyydyn sanitoimaan perinteisin tavoin pulloni. Uunitus ei omalla kohdallani toiminut, vaikka kohtalaisen yleisessä käytössä se pullojen sanitoinnissa edelleen onkin.

Jouluoluetkin ovat saapuneet Alkoihin, hakekaahan siis omanne pois.

Olutarvioissa: Dupont Moinette Blonde

2011-11-07T10:30:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Dupont Moinette Blonde, Tripel, Belgia
Mistä: "Ulkomailta", olutravintoloista satunnaisesti
Hinta: n. 1,8€/0,33
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Dupontin v. 1950 perustettu panimo tunnetaan erityisesti Saisonistaan, mutta tämä 1955 markkinoille tullut Tripel on panimon myydyin tuote.

Brasserie Dupont ja sen kuuluisa todella lämpimässä käyvä ja oikukas hiivakanta. Mausteita, kuivuutta ja hedelmäisyyttä loistavassa tasapainossa. Näistä Dupont tunnetaan. Pakko myöntää, että tämä Blonde oli puhdas heräteostos.

Tänään sain viimein lyötyä tämän vuotisen jouluolueni reseptin lukkoon ja taustalla näkyvässä jätesäkissä on jokunen kilo mm. Weyermannin savumallasta, Gotlannin savumallasta ja mm. karamelli ja Dingemansin Aromatic mallasta.
Tavoitteena tehdä savuisa, vahvan maltaisen makea tumma ale, kevyen portermaisin vivahtein. Ja nyt jos kuvittelitte, että käytän olueni Saison hiivalla, olette valitettavan väärässä (hittolainen miten perverssi ajatus). Humaliksi valitsin Willametten ja Saazin, hiivaksi Safalen S-04:n.
Huomenna pannaan, taas. Imperial Stout käy kevyesti vieläkin ja on todennäköisesti valmista vasta kun ruoho taas vihertää.
No löpinät sikseen, avataanpa Dupont.

Kuten arvata saattaa on olut ulkoisesti sameahkon oranssinkeltaista. Vaahto on valtaisan höttöinen ja laskee pian jättäen pitsiä lasiin ja jää lopulta ohueksi kerrokseksi oluen päälle.
Tuoksussa on selvästi tuttua Dupontia. Kuivahkoa hedelmäisyyttä, happamuutta ja mausteita. Omenaa, sitrusta, pippuria, marmeladia. Hieman vehnäistä maltaisuutta ja aavistus ruohoa. Miellyttävän raikas tuoksu pienellä maatilamaisella lisäaromilla.
Tätä jos vertaa käyttämääni "French Saison" kantaan, on kyseessä happamampi, kuivempi ja mausteisempi hiivakanta. Ranskalainen selvästi hedelmäisempi.
Maussa viljaisaa maltaisuutta ja mausteita, kunnes hedelmäisyys vie voiton taittuen lopussa kuivahkoon happamuuteen ja maanläheisyyteen. Voi maistaa kevyesti omenaa, häivän sitrusta ja ruohoa. Lopussa humala puraisee ja supistaa keveästi suuta.
Suutuntuma on tässäkin pehmeän kermainen ja kohtuullisen täyteläinen. Pelottavan helposti juotava olut alkoholipitoisuuteen nähden (8,5%). Joskin alkoholi paistaa hennosti lävitse.
Tripel meets Saison. Dupontilta selvästi käy tämäkin tyylisuunta, vaikkei kovin kaukana Saisonista olekkaan. Maukas ja tasapainoinen Tripel, joka taitaa kiilata laskujeni mukaan tyylissään kohti terävintä kärkeä.
Ruokasuosituksena: juustot, miksei sopivasti sitruksella ja oliiviöljyllä marinoitu kalakin. Musiikkisuositus tätä juodessa: Mano Negra - Mala Vida
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Omasta panimosta: Harvest Saison

2011-11-06T06:43:00.000-08:00

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Olut - Harvest Saison, Saison, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 1,3€/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,9%, katkero: 30ibu, väri: 21ebc.
Nippelitietoa: Ensimmäinen kokeilu Saison tyylissä, hiivana wyeast French Saison. Ohran lisäksi hieman vehnää, humalina styrian ja saaz.

Tylsä sunnuntai sai uuden käänteen, kun muistin etten ollut Saisonistani taruillut blogiini. Tyylinähän Saison on Wallonialainen kesäolut Belgiasta. Alunperin miedompi, mutta nykyään näkee vahvempiakin. Dupontin panimo on oikeastaan ominnut tyylin itselleen enemmän ja vähemmän. Ilmeisesti alkuperäiset "kesäsaisonit" pantiin lähes mistä viljasta tahansa, jota oli käsillä. Käyttötarkoitus oli lähinnä peltotöiden janojuomana, joten olut ei voinut olla kovin vahvaa.
Omalla kohdalla käytin pilsner mallasta, hieman vehnää, kaurahiutaleita ja münchen mallasta, sekä aavistuksen vaaleaa karamellimallasta, sekä sokeria. Wyeastin French Saison (3711) on kerännyt kovasti kehuja. Käymisprosentti (attenuation) on kovaa luokkaa, joten kesken jääneitä käymisongelmia ei pitäisi olla. Humaliksi valitsin klassiset Styrian Goldingsin ja Saazin, mausteita en lisännyt, koska halusin kokeilla miten mausteinen hiivakanta on kyseessä.

No korkataanpa, jälleen, yksi pullollinen.
Lasiin valuu tumman kullankeltaista olutta, hieman sameaa tavaraa. Vaahto on paksu ja kermainen.
Kuvassa olut näyttää tummemmalta, kuin mitä on.
Tuoksussa on reilusti hedelmäestereitä. Hieman banaania, sitrusta ja päärynää.
taustalla kummittelee samanlainen kukkaisa sivuesteri, joka tuo mieleen Aventinuksen hopfenweissen (ilmeisesti kuiva/aromihumalan ja vehnän sekoitus?). Mausteisuutta on hieman, lähinnä kevyesti pippuria, inkivääriä ja korianteria.
Maussa selvästi Duvelmaista hedelmäisyyttä, pehmeää makeahkoa maltaisuutta ja mausteisuutta. Humalointi tuo tähän keveästi sitrusta, yrttisyyttä ja hieman ruohoa. Jälkimaussa pippuria, kevyt humalan puraisu ja hieman alkoholia.
Suutuntuma on Kohtalaisen täyteläinen, pehmeän kermainen ja hieman öljyisän liukas. Juotavuus on kohtalaisen helppoa ja hiilihappoja sopivasti.
No se mitä tässä jää kaipaamaan olisi keveä kuiva happamuus, mutta reseptiä rukkaamalla tämä pitäisi olla helposti hoidettavissa. Seuraavalla kerralla jätän karamellimaltaan pois (runkoa riittää ilmankin), vehnän osuutta voisi supistaa myös. Mielessä pyörinyt myös ajatus Brettan lisäämisestä sekaan.
Ensimmäiseksi Saison yritelmäksi yllättävän onnistunut, vaikka maku ei ole lähelläkään Dupontia, sillä hiivakanta on ilmeisesti Brasserie Thiriez:n.

Tuplasti vasenta kättä: Fade to Black ja Milk Stout

2011-11-05T14:56:00.000-07:00

Tänään ohjelmassa tutustuminen kahteen Left Hand Brewingin tuotokseen. Lasiin valuvat oluet ovat: Milk Stout ja Fade to Black (vol2). Ei muuta kuin maistelemaan.

Oluen speksit:

Mikä: Left Hand Milk Stout, Sweet Stout, USA
Mistä: Ulkomailta
Hinta: n. 2,19€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkero: 25ibu, väri: 47srm.
Nippelitietoa: Left Handin panimo sijaitsee Coloradossa (perustettu 1993). Milk Stoutissa on todella käytetty/käytetään laktoosia tuomassa makeutta, sillä oluthiiva ei pysty sitä käyttämään.

Aloitetaan maitostoutista. Laktoosin käyttö näissä makeissa (Sweet/Cream/Milk) stouteissa on kohtalaisen yleistä. Tällaisia oluita on ilmeisesti pantu jo 1800-luvun puolelta alkaen, joten idea ei ole uusi. No korkataanpa ja maistetaan millainen olut tämä on.

Ulkoinen habitus kielii perinteisen läpikuultamattoman mustalta oluelta, vaahto on niukka ja leviää nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa maitosuklaata, pehmeää kahvisuutta ja häivä lakritsia. Ilmeisesti laktoosi tuo hieman maitoisen kermaisaa happamuutta tuoksuun.
Maussa selkeästi kahvisia piirteitä. Hieman makeahkoa maltaisuutta, kevyesti paahdetta, hennosti suklaata. Maitoisan happamahko piirre maussakin. Jälkimaku on pehmeän pyöreä, hieman puumaista (britti?)humalaa lopussa. Suutuntuma on pehmeän kermainen, keskitäyteläinen, todella helposti juotava. Selkeästi sellainen stout, jota voisi juoda ämpärikaupalla pubissa. Laktoosi tuo tähän kiintoisan lisän, mutta voisi olla rotevampikin stout.
Ruokasuosituksena: vaikkapa mokkapalat, musiikkisuositus tätä juodessa:
G. Love Milk&Sugar.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 35/50

Oluen speksit:

Mikä: Left Hand Fade To Black vol2, Savuolut, USA
Mistä: Ulkomailta
Hinta: n. 2,53€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,8%, katkero: 35ibu, väristä ei lukuja.
Nippelitietoa: Left Handin nimi tulee panimon mailla talvehtineen intiaaniheimon päällikö Niwotin nimen mukaan. Arapahon kielessä sana Niwot tarkoittaa vasenta kättä. Fade To Black on pantu yhteistyössä Nörrebron panimon kanssa.

Savustettua balttiporteria seuraavaksi. Oluen maltaita on savustettu Hackberry puulla (mikälie suomeksi?). Mukana on myös ruismallasta, humalina Magnum ja Northern Brewer.

Tämäkin lähes yön mustaa nestettä. Hento mokkainen vaahto, joka katoaa pian.
Tuoksussa selvästi savuisaa vivahteikkuutta, lakritsaa, hieman suklaata ja paahdettua mallasta. Savuisuus ei ole mitään Schlenkerla tasoa, mutta tuo sopivasti särmää tähän.
Maussa pehmeää ruisleipäistä maltaisuutta, savu tulee paremmin esiin ja on kohtalaisen voimakasta jo. Paahteisuutta löytyy, hennosti kahvia ja lakritsaa.
Jälkimaussa humala puraisee ja yhdessä savuisuuden kanssa maku jää suuhun pitkäksi aikaa.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, joskin yllättävän keveästi juotava tyyli ja vahvuus huomioiden.
Tästä jää sinänsä ihan positiivinen fiilis, mutta tiettyä ohuutta ja yksipuolisuutta havaittavissa. Savuisuuden ote tässä oluessa on turhan ohut, mutta se peittää tehokkaasti kaikkea muuta alleen.
Ruokasuosituksena: Grillipihvi. Musiikkisuositus tätä juodessa: yllättäen, Metallica-Fade to Black.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Olutarvioissa: T'IJ Struis

2011-10-31T10:31:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: T'IJ Struis, Vahva Belgityylinen ale, Hollanti
Mistä: Ulkomailta
Hinta: n. 2,09€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkerosta ja väristä ei lukuja.
Nippelitietoa: T'IJ:stä satuiltu panimon Columbuksen yhteydessä. "Dubbed a barleywine style by the brewery, but with added complexity and a strong Belgian twist. A powerful, dark beer."

Pano päivän päätteeksi vahva belgityylinen ale Hollannista. Ämpäriin päättyi 14l Imperial Stouttia, OG 1.100, laskennalliset EBUT 110 ja väri 115ebc. Mallassaldosta 11% paahdettua ohraa ja suklaamallasta, 8% karamellimaltaita (60 ja Special B), lisäksi hieman ohrahiutaleita. Humalina Magnum, Columbus, Fuggles ja Willamette. Samalla tuli laitettua muutama desi bourbonia marinoimaan 80g tammilastuja.. Nyt lasissa siis T'Ij Struis. Pulloa avatessa olisi tiskiallas ollut oikea paikka avata, osa oluesta kun päätti ennakoida ja suorastaan hypätä lasiin. No maistetaanpa..

Ulkoisesti samean ruskeaa paksuvaahtoista olutta. Jättää kivasti pitsiä Leffen lasiin.
Tuoksussa selvästi brettaa; omenaista happamuutta ja nahkasatulaa. Alta puskee kuivattua hedelmää ja hieman paahdettua maltaisuutta. Hieman suklaata ja mausteita.
Maultaan tämä on hyvin kummallinen yhdistelmä makeahkon suklaista maltaisuutta, toffeeta ja "barnyardia", nahkasatulaa, villiä hedelmäisyyttä, hapanta omenaa ja hieman mausteita.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, silti yllättävän helposti juotava ja pehmeä. Alkoholi hieman paistaa alta.
T'Ij Struis on kyllä niin hämmentävä kombinaatio, ettei oikein tiedä onko tämä nyt hyvää vai ei. Barleywinea ja Orvalia sekaisin? Ristiriitainen, mutta sehän tästä kiintoisan tekeekin, ei ainakaan tylsiä hetkiä tule tämän äärellä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Olutarvioissa: Andechs Dobbelbock Dunkel

2011-10-28T10:11:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Andechs Dobbelbock Dunkel, Dobbelbock, Saksa
Mistä: Ulkomailta
Hinta: n. 1,4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,1%, katkerosta ja väristä ei lukuja.
Nippelitietoa: Andechsin panimo on benediktiini munkkien valvonnassa oleva luostari panimo, perustettu 1455. Säveltäjä Carl Orf on haudattu Andechsin kirkkoon, joten Carmina Burana soimaan siis.

Tänään lasiin kaatuu olutta "pyhältä vuorelta", heilige berg. Kyseessä on Andechsin Dobbelbock, joka Ratebeerin arvovaltaisella listalla on nostettu maailman toiseksi parhaimmaksi Dobbeliksi. Nyt kaikille Tuplapukkimiehille/naisille huomio. Dobbelbockilla, ei ole tämän Olvin viinalagerin kanssa mitään tekemistä. Lainaan wikipediasta tyylinkuvauksen, joten translatorit valmiiksi:
"Doppelbock or double bock is a stronger version of traditional bock that was first brewed in Munich by the Paulaner monks, an order founded by St. Francis of Paula.^[3] Historically, doppelbock was high in alcohol and sweet, thus serving as "liquid bread" for the monks during times of fasting, when solid food was not permitted. Today, doppelbock is still strong—ranging from 7%–12% or more by volume. It is clear, with colour ranging from dark gold, for the paler version, to dark brown with ruby highlights for darker version. It has a large, creamy, persistent head (although head retention may be impaired by alcohol in the stronger versions). The aroma is intensely malty, with some toasty notes, and possibly some alcohol presence as well; darker versions may have a chocolate-like or fruity aroma. The flavour is very rich and malty, with toasty notes and noticeable alcoholic strength, and little or no detectable hops (16–26 IBUs)."

No maistetaanpa.
Andechs Dobbelbock on syvän rubiininpunainen hieman colanruskein sävyin. Vaahto katoaa nopeasti taivaan tuuliin.
Tuoksussa on vahvasti maltaisuutta, ruisleipää, hieman kuivattua hedelmää ja aavistus karamellia. Hento suklainen paahde häilyy taustalla.
Maku on todella nestemäistä leipää. Jylhän makean maltainen, hieman tahmaista sokeriakin. Ruisleivän kuorta, luumua, keveästi pyöreää hedelmäisyyttä ja keveää suklaista paahdetta. Jälkimaussa monista tummista saksalaisista oluista tuttua rukiista happamuutta ja keveä humalan puraisu. Jopa hennon marjainen maku jää suuhun.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, hiilihappoisuus sopiva, juotavuus todella helppoa ja alkoholi piilossa. Ei ihan tyypillisintä yli 7% lageroiduille oluille.
Ehdottomasti upea Dobbelbock, malliesimerkki tyylissään ja miellyttävän nautinnollinen oluena muutenkin. 1,4€ hintaan loistava hintalaatusuhde, only in Germany. O Fortunan soidessa taustalla pimeässä syysillassa tuntee sen pienen valonpilkahduksen hetkellisesti silmäkulmassaan...sitten onkin otettava uusi hörppy. Omissa papereissani menee kyllä Dobbelien Top kolmoseen Weltenburgin Asam Bockin ja Ayingerin Winter-Bockin/Celebratorin seuraksi.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 39/50.

Olutarvioissa: Lapin Kulta Jouluolut Luomu

2011-10-25T13:13:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Hartwall Lapin Kulta Jouluolut Luomu, Wieniläistyylinen Lager, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 1,5€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkero: 35ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Kotoinen Hartwall pyöräytti tällekin vuodelle luomuoluen (Tuiskun muistamme viime vuodelta). Kyseessä siis luomuohrasta ja eurooppalaisista humalista (Malling, Spalter Select,Tradition) pantu olut.

Kauden jouluolut avaus lähtee lapparilla käyntiin. Speksien valossa kaikki näyttäisi jopa juotavalta, on 35ebua katkeroa, karamellimallasta, aromihumalaa, mutta muistetaan, että kyseessä on Hartwall..
Kohta pitäisi alkaa pohdiskelemaan millaista jouluolutta sitä itse pyöräyttäisi tälle vuodelle. Itseasiassa "panojonossa" on liuta oluita, mutta tuntuu ettei koskaan ehdi toimeen. Palataanpa lappariin, meinaa taas lähteä mopo keulimaan väärään suuntaan.

Lasiin kaatuu kauniin punaruskeaa olutta, vaahtoaa aluksi kelvollisesti, mutta karu totuus iskee pian vaahdon hävitessä lasin reunoille.
Tuoksulta voisi odottaa maltaisuutta ja hieman karamellia, jota tahdittaisi annos saksalaista humalaa. No todellisessa elämässä nenä haistaa metallia, hiuksen hienon häivän karamellia ja niin nihkeästi sitä aromihumalaa, että ilman mainostusta en tietäisi sitä olevan.
Maussa keveästi paahdettua maltaisuutta, aavistus yrttistä humalaa (edes jotain). Lämmetessä alta tulee häivähdys suklaata. Jälkimaussa katkero puraisee keveästi, mutta suuhun jää hieman karvas maku.
Suutuntuma on keveähkö, keskitäyteläisyyttä kovasti lähennellään, mutta vielä jää tavoitteesta.
Summa summarum, toistaiseksi lapparin paras jouluolut maitokaupoissa, mutta hämmentävän hajuton, mauton ja turhan vedellä lantratun makuinen. Neuvon säästämään rahat ja hankkimaan mieluummin vaikkapa kotimaista pienpanimo olutta pullollisen. Life is too short to drink cheap beers mates.
Pisteet:
Tuoksu: 4/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 5/10, Suutuntuma:2/5, Yleisvaikutelma: 9/20, Yhteensä: 23/50.

Olutarvioissa: St. Bernardukset (Prior, Abt & Tripel)

2011-10-21T10:46:00.000-07:00

Tänään bloggaaja tarttuu St. Bernarduksen oluisiin. Kyseessä on 1900-luvun alussa Watoun kylään perustettu Refuge Notre Dame de St.Bernardin luostari, joka valmisti aluksi vain juustoja. Panimo aloitti toimintansa toisen maailmansodan jälkeen panemalla St. Sixtuksen (Westvlettern) oluita aina vuoteen 1992 asti. Tämän jälkeen syntyi tuotemerkki St. Bernardus.
Nykyään panimo valmistaa mm. Pater 6, Prior 8, Abt 12, Tripel oluita, myös Alkossa taannoin nähtyjä Grottenbier ja Witbier oluita.
Nyt tarkemmassa esittelyssä on panimon Prior, Tripel ja Abt.

Oluen speksit:

Mikä: St. Bernardus Prior 8, Vahva Belgiale, Belgia
Mistä: Ulkomaat
Hinta: n. 1,7€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: "Ylhäällä"

Sessio alkaa Priorista.

Syvän punaruskea olut tämä Prior 8. Vaahto on paksua höttöistä saippuavaahtoa. Tuoksusta huomaa ensimmäisenä reilun rusinaisuuden, kuivattua hedelmää, yrttejä ja annos mausteisuutta. Hieman makeaa siirappia ja häivähdys suklaata.
Maultaan Prior on mausteisen yrttinen, hennosti happamahko, mutta silti makeahko siirappisuus tasapainottaa. Kuivattua hedelmää, rusinaa ja appelsiinia. Jälkimaussa alkoholi lämmittää hieman ja keveä yrttinen humalointi kutittelee suuta.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen epäpyhässä maastossa. Juotavuus on helpohkoa.
St. Bernarduksen Prior on kyllä tyylissään(kin) maukas, tosin häviten selvästi R8:lle. Syysiltana lämmittää, talvea kohti tarvitaan jo vahvempaa.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku :8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50.

Oluen speksit:

Mikä: St. Bernardus Tripel, Tripel, Belgia
Mistä: Ulkomaat
Hinta: n. 1,8€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: "Ylhäällä"

Seuraavaksi vuoroon saapuu Tripel.

St. Bernarduksen Tripel on sameahkon oranssihkonkeltainen Tripel paksulla ja tiiviillä vaahdolla.
Tuoksussa on raikasta hedelmäesteriä, hieman banaania ja päärynääkin mukana, maustepuolelta hennosti korianteria ja pippuria, ehkä aavistus anista? Niukasti happamuutta, jota tasoittamassa on lievä maltainen makeus.
Maussa raikasta hedelmäisyyttä, lievästi karamellista maltaisuutta, hennosti marjaisuutta ja keveästi mausteita. Samoja elementtejä kuten tuoksussakin siis. Jälkimaussa humala puraisee keveästi ja lievää omenaista happamuutta valuu suuhun. Hiivan kaataminen lasiin pyöristää makua.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä, juotavuus pelottavan helppoa, alkoholi ei maistu lävitse yhtään. Maistuva ja laadukas Tripel kyseessä. Pidin ehkä Priorista karvan enemmän.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 38/50.

Oluen speksit:

Mikä: St. Bernardus Abt 12, Quadrupel, Belgia
Mistä: Ulkomaat
Hinta: n. 1,9€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: "Ylhäällä"

Ja viimein abt 12 lasissa. Olut, joka huhujen perusteella pitäisi olla pitkälti samanlainen alkuperäisen, olutmaailman eniten hypettämän ja RateBeerin ykköspaikkaa pitävän Westvlettern 12:n kanssa. Asia on siinämielessä todennäköinen, pantiinhan Watoussa ko. olutta lähes kuusikymmentä vuotta.

Pikariin kaatuu sameahkon ruskeanpunertavaa olutta, paksulla kermaisen tiiviillä vaahdolla. Jättää kauniisti pitsiä lasiin.
Tuoksussa pehmeää kuivattua hedelmäisyyttä ja makeaa maltaisuutta. Hennon yrttisiä vivahteita, hieman anista, persikkaa ja rusinaa. Lämmetessään paranee selvästi, enemmän anista tuoksuun.
Maussa kermaisen pehmeää makeaa maltaisuutta, hieman barleywine tyyliin. Hieman tahmainen, joskaan toffeeta ei ole. Kevyesti anista, suolaista lakritsaa, yrttisyyttä ja kuivattuja hedelmiä. Jälkimaussa niukasti alkoholia, kevyen liköörimäinen ja portviininen. Humalaa ei juuri huomaa, yrttisyyttä lukuunottamatta.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, todella pehmeän kermainen, silti juotavuus on pelottavan helppoa 10% olueksi.
Abt 12 ei räjäytä pottia, vaan on kuin se vanhoista elokuvista tuttu elegantti rakastaja, joka hivuttautuu huomaamatta lähemmäs ja saa haluamaan lisää. Tyylikäs olut tyylissäänkin. Epäilisin kypsytyksen jopa parantavan tätä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 42/50.

Panimon muista oluista olen testannut myös Grottenbierin, joka oli todella maistuva Dubbel ja jäi aivan liian pienelle huomiolle Alko vierailunsa aikana (38/50p). Lisäksi panimon Witbier oli tyylissään ihan omassa luokassaan ja kesän 2009 valopilkkuja (37/50p). St. Bernardus on kyllä selvästi asiansa osaava luostaripanimo, jonka oluita soisi näkevän useamminkin täälläkin.

Esitelyssä: Alkon jouluoluet (2011)

2011-10-14T07:53:00.000-07:00

On taas se aika vuodesta, että valtion monopolin jouluolut valikoimat alkavat olla tiedossa ja tällä hetkellä lista näyttää olevan melko varma, joten minäkin uskallan asiasta jotakin kirjoittaa.

Lista näyttää seuraavanlaiselta:

Koff Jouluolut 6% 0.33l 1,73€
Sinerychoff tuo taas Alkoon perinteisen Koff jouluoluen, joka lienee tuttu viime vuosilta, eli wieniläistyylinen lager. Veikkaan tätä jäävän poistomyyntiin saakka. Omalla kohdalla tämä jää hyllyyn, ei innosta.

Laitilan Savuruis 5,3% 0.5l 3,87€
Laitila on pistänyt Savuruiksen pulloon/tölkkiin. Muistaakseni ihan mukiinmenevä olut, joskin talonmaku jätti toivomisen varaa taas. Veikaan, että loppuu ennen uuttavuotta.
Pitää varmaan ainakin yksi ostaa.

Malmgård Arctic Circle Ale 7,3% 0.5l 4,99€
Jälleen tuttu juttu. Tosin Arctic Circle Ale oli pahuksen maistuva tuotos, hinta hieman suolainen, niinkuin kotimaisilla pienpanimoilla yleensäkin, Stallhageniin verrattuna hinta kohtaa laadun. Loppuu uuteenvuoteen mennessä.
Muutama pullo tulee varmasti ostettua.

Stallhagen Julbock 6,8% 0.5l 4,60€
Stallhagenilta tuttu ja turvallinen julbock tänäkin jouluna. Siirtynyt isompaan, ja kalliimpaan pulloon. Mainio olut pienessä pullossa alle 2,5€ hintaan, nyt ei sytytä. Veikkaan, että loppuu tammikuun puolella. Saldo: yhden saatan, kysymysmerkillä ? ostaa, tai sitten en.

Stallhagen Winter Porter 7% 0.5l 5,06€
Liekö sama kuin panimon baltic porter? Jos on, niin voin todeta porterin olevan melko onnistunut tyylissään. Veikkaisin loppuvan joulun kulmilla tämänkin.
Pullollinen tulee varmaankin haalittua, optio toiselle.

Saku Porter 6,9% 0.5l 3,40€
Sakun porter, tuo tuttu ja turvallinen. Olut jota Virosta sai taannoin alle 0,8€ pullo. Simppeli balttiporteri, luokkaa ihan jees, muttei kovin jouluinen, lisäksi mielestäni parempaa Aldariksen porterista saa ympäri vuoden halvemmalla. Tuttu nimi myy, mutta pulloja on(kaiketi?) sen verran, että riittää tammikuulle. Jää hyllyyn.

Nögne Ö Underlig Jul 6,5% 0.5l 6,33€
Mitä tähän pitäisi sanoa.. Nögneltä ei ole Alkossa vielä huonoja nähty ja tuskin nytkään. Veikkaisin loppuvan ennen joulua.
Saldo, muutama pullo.

Mikkeller Santas Little Helper 2011 10,9% 0,375l! 6,19€
Jälleen täällä, Mikkeller saapuu pienemmässä pullossa, harmi sinänsä. Hinta on suolainen, mutta jos laatu on vuoden 2009 version tasoa, ei hinta ole este. Tätä oli ilmeisesti liikkeellä myös rommitynnyriversiona, jota tämän tuskin on (isompi sääli). Veikkaan tämän loppuvan tammikuussa.
Ja luulen ostavani pari pulloa, toinen kypsytykseen.

Mikkeller From Via To 8% 0.75l 10,91€
Lisää Mikkelleriä. Imperial Porter tyylinä, iso pullo ja hinta sen mukainen. Mikkeller saa taas olutharrastajien peitset tanaan, joten loppuu ennen joulua.
Veikkaan kahta pulloa.

Svaneke Jule Spektakel 8% 0.5l 6,02€
Svanekelta tuntuu Alkoon virtaavan tavaraa. Kyseessä on ilmeisesti tyyliltään Tripel, joka hieman hämmentää jouluoluena, tosin Rullesin Triple nähtiin viime vuonna. Veikkaan riittävän tammikuulle reilusti.
Harkitsen yhden ostamista.

Orbaek Jingle Bells 7% 0.5l 4,18€
Tanskalainen Jingle Bells palaa myös pienemmässä pullossa, jäi viimeksi hyllyyn ja niin saattaa käydä tälläkin kertaa. Veikkaan riittävän tammikuulle.
Korkeintaan yksi tulee juovottua.

Ayinger Winter-Bock 6,7% 0.5l 3,84€
Perinteinen Ayingerin Doppelbock, joka on käytännössä sama olut kuin kuuluisa Celebrator. Tuttu viime vuosilta ja ihan kelpo doppelbock. Veikkaan, että joitakin pulloja jää vielä tammi/helmikuulle.
Saatan pullon tai kaksi ostaa, jos lähi Alkoon eksyy.

Ayinger Weizen-Bock 7,1% 0.33l 3,24€
Ayingerin toinen olut on weizenbock, joka on myös nähty viime vuosina pitkäripaisen hyllyillä. Laadukas ja hintakin kohtalaisella tasolla. Veikkaan, että loppuu jouluun mennessä.
Varmaan pari pulloa tulee ostettua.

Erdinger Schneeweisse 5,6% 0.5l 3,67€
Erdingerin talvi weizen saapuu Alkoon, en ole tähän aikaisemmin törmännyt, mutta ainakaan panimon muut vehnät eivät olleet kovin ihmeellisiä.
Veikkaisin pulloja jäävän tammikuulle.
Harkinnassa yhden pullon ostaminen.

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock 6,5% 0.5l 3,58€
Kohta sitä taas saa, Rauchbier Märzenin "vahvempi" versio saapuu taas Alkoon. Arvio löytyy viime joulukuulta. Klassikko, joka loppuu jouluun mennessä.
Epäilen, että useampi pullo tulee hankittua.

Schneider Aventinus Weizen-Eisbock 12% 0.33l 3,98€
AWE palaa takaisin. Hinta maltillinen, laatu erinomainen, nautittavuus hitaahko, muttta vaikutus on taattu. Veikkaan loppuvan joulunkulmilla.
Tätä on muutama ostettava.

Fullers Old Winter Ale 5,3% 0.5l 3,71€
Fullers(kin) tuo myyntiin viime vuodelta tutun vahvan alensa. Perus britti olut kyseessä ja taattua Fullersia. Ei huono, muttei mikään kovin kummoinenkaan.
Nimi ja tuttuus myy, joten veikkaan loppuvan joulun kulmilla.
Taitaa jäädä hyllyyn.

Estrella de Navidad 5,5% 0.33l 2,29€Espanjalainen jouluolut paljastuu vaaleaksi lageriksi. Jouluista lienee oluessa vain nimi.. Veikkaan pulloja jäävän tammi/helmikuulle.
Jää hyllyyn

Liefmans Cuvee Brut 6% 0.375 4,89€
Jälleen täällä. Ei niin jouluinen hapan kirsikkaolut. Oli ihan maistuva olut, paperikäärössä luulisi käyvän kaupaksi, joten veikkaisin loppuvan tammikuun aikana.
Varmaan pullollisen ostan, tai sitten en. Kaapissa on noita "oikeitakin kirsikkajuomia"

N`Ice Chouffe 10% 0.75l 8,99€
Chouffen oikea jouluolut saapuu viimein. Hinta on aseveliystävällinen, iso pullo ja Chouffen muut oluet ovat olleet nautittavia, joten veikataanpa tämän loppuvan tammikuuhun mennessä.
Veikkaisin ostavani pari pulloa.

Westmalle Trappist Dubbel 7% 0.75l 9,49€
Ei varsinaisesti jouluolut tämäkään. Silti yksi parhaimpia Dubbeleita ja helpon nautittavuuden vuoksi veikkailen tämänkin loppuvan vuoden vaihteeseen mennessä.
Pari pulloa tulee varmaankin hankittua.

Samuel Adams Winter Lager 5,5% 0.355l 3,38€
Sam Adamsin talvilager palaa taas hyllyyn. Ihan jees, jos hinta olisi alhaisempi. Aloittelevan oluen nauttijan valinta. Veikkaus: Loppuu tammikuussa.
Jää hyllyyn.

Anchor Christmas/Our Special Ale 5,5% 0,355l 3,49€
Anchor tuo tämän vuotisen Our special/Christmas Alen Alkoon, viime vuotisesta jäi positiiviset kuvat ja olut oli sopivan jouluinen ja maistuva. Veikkaan loppuvan uuteen vuoteen mennessä, ellei hajapulloja jää.
Saatan muutaman ostaa.

Yhteenvetona: Alkoon tulee taas liikaa samoja oluita kuin mennä talvena. Joukossa on toki sellaisia, joita mielellään näkeekin, kuten AWE, Urbock, Anchor, yms. Osa tavarasta taas on mielestäni sellaista joiden mukana olo on hieman erikoista, kuten Liefmans, Estrella tai Westmalle. Oluita on kuitenkin suhteellisen lukuisa määrä ja kotimaisten pienpanimoisen panostus on toki ihailtavaa (joku voi nyt pelata sen systembolaget kortin ja kertoa miten tilanne on länsinaapurissa). Hintataso on tuttua suolaista Alkon hintatasoa ja alkuvuodesta se nousee taas uuteen "ulottumattomuuteen". Silti valikoima saa arvosanaksi 8-

Olutarvioissa: Struise Svea IPA

2011-10-11T10:06:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Struise Svea IPA, IPA, Belgia
Mistä: Ulkomaat
Hinta: n. 2€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Struise tarkoittaa Flaamiksi strutsia ja slangikielellä se voi tarkoittaa myös kovaa/vahvaa. Panimo on perustettu v.2001, alunperin strutsitilaa pitävien omistajien piti tarjota vieraille paikallisesti tehtyä olutta. Nykyään De Struise Brouwers tunnetaan mm. Pannepot ja Black Damnation oluistaan, sekä yhteistyö panoista mm. Mikkellerin kanssa.

Tänään lasiin kaatuu hieman omalaatuista olutta. Belgialaisen pikkupanimon Struisen panemaa India Pale Alea. Kaiken lisäksi etiketti viittaa ruotsiin melko vahvasti: "Dear mother of Sverige,
We send you our approach for the Svea IPA. As your growing thirst is leaning towards more bitter levels, we have carefully selected a set of noble hops, for you to enjoy on every suitable occasion.
From Struise with hops"
Olut on kaiketi pantu Tukholmalaiselle Monk's Cafe:lle.
IPA mannermaisilla jaloilla humalilla, eli perinteisesti Hallertau, Spalt, Tettnang, Saaz. Pantu Belgiassa ja raaka-aineina mainitaan vielä, ohran lisäksi, kaura, ruis ja vehnäkin. No, eipä kai muuta kuin Svea mamman kruunua riisumaan, kaulasta kiinni ja kaato..eiku..

Lasiin valuu aluksi järjettömästi vaahtoa, isoa saippuakuplaista ja tiivistä, jättäen pitsiä lasiin. Olut itse on kauniin punaruskeaa. Vaahto lopulta asettuu ja jää paksuksi lautaksi oluen päälle.
Tuoksussa on selvästi mausteisuutta, hieman pippuria. Sitrusta, persikkaa, hedelmäisiä estereitä on hieman. Ruohoa, hieman yrttisyyttä ja hennosti kukkaisuutta. Eurooppalaisen humalan käytön huomaa selvästi.
Maussa keveästi ruismaltaisuutta, hieman vehnäisää happamahkoa mallasta ja karamellia. Kevyesti mausteisuutta, ruohoa, yrttejä. Hieman greippisen havuisa ja reilusti hedelmäinen. Jälkimaussa alkoholi maistuu kevyesti lävitse.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, kohtalaisen helpohkosti juotava ja raikas.
Struisen ruotsinterveiset ovat mielestäni pitkälti sellaiset mitä odotinkin. Mikään humalapommi tämä ei ole west coast tyyliin, eikä mielestäni ole tarpeenkaan tällä kertaa. Pikemminkin vähän reilummin humaloitu belgiale. Yksinkertainen, silti monipuolinen.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50.

Olutarvioissa: Great Divide Hercules Double IPA

2011-10-10T13:23:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Great Divide Hercules Double IPA, Double IPA, USA
Mistä: Ulkomaat, olutravintolat
Hinta: n. 3,5€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkero: 85ebu, väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Tästä Coloradolaispanimosta on tarinoitu Yetin yhteydessä. Tyylinä siis "tupla ipa", "Hoppier, maltier and with more alcohol than a standard IPA, Hercules Double IPA definitely is not for the faint of heart."

Tänään alkaneiden vapaapäivien kunniaksi lasiin soljahtaa Herculesta, ei sitä Disneyn versiota, vaikka tämäkin saapuu rapakon takaa. Titan IPA, eli panimon normi IPA, oli tyylissään upea, joten odotukset ovat kohdillaan.

Lasiin kaatuu punertavan oranssia olutta jättäen pinnalleen ohuehkon, mutta tiiviin kermaisen vaahdon.
Tuoksussa makeahko siirappisuus iskee nenään samantien voimalla seitsemän veljen (Aleksis Kiven päivä..). Kukkaisaa sitruksisuutta riittää, hieman ananasta, keveästi trooppista hedelmää ja hennosti havuisuutta. Tuoksu on miellyttävä ja hyvin klassinen tyylissään.
Maussa humala syöksyy kitalakeen tahmean siirappisen maltaisuuden tuodessa tasapainottavaa kombinaatiota, jota suu kaipaa. Ananasta, sitrusta, greippiä ja kuivattuja hedelmiä. Taustalla hyökyy lisää toffeista maltaisuutta, joka jää viimeistään jälkimaun havuisen humalanpuraisun tieltä kokonaan pois.
Suutuntuma on melkoisen täyteläinen, täyslaidallinen humalaa ja 10% alkoholia, joka ei pahemmin maistu lävitse, tarkoittaa sitä, että runko on kunnossa. Hiilihappoja sopivasti pitämässä juotavuutta kohtalaisena.
Great Divide Hercules tuli ja esitti melko tyylipuhtaan suorituksen tyylissään, ei ehkä urotekojen veroinen, mutta upea olut silti. Esitys on päättynyt yleisö taputtaa ja kurkistaa pullon pohjalle, vieläkö sitä jäi?
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50.

Olutarvioissa: Meantime Yakima Red

2011-10-06T10:03:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Meantime Yakima Red, Amber Ale, Englanti
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 4,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4%, katkerosta ja väristä ei arvoja
Nippelitietoa: 5:llä eri humalalla, Yakima Valleyn kuuluisalta humalan viljelyalueelta, pantu amber ale. Meantime(perustettu 1999) tunnetaan suomessa paitsi hauskan muotoisista pulloistaan (esim. coffee, chocolate porter), myös kaupoissa/Alkoissa näkyneistä oluista, kuten IPA, Wintertime, London Lager, Pale Ale.

Tänään vaihteeksi maitokaupasta poimittua Meantimen kausiolutta Yakima Red:iä. Kyseessä on hieman jenkkityylinen keveä amber ale. Korkataanpas tämäkin.

Meantime Yakima Red on kuparisenoranssi amber ale, vaahdoltaan ihan mukiinmenevä, joskin hajoaa pian lasin reunoille.
Tuoksusta tulee hieman Brewdogin 5.a.m mieleen. Samantyylistä makeaa karamellista maltaisuutta yhdistyen trooppiseen hedelmäisyyteen ja hentoon sitruksisuuteen Taustalla hieman käynnyttä hedelmäisyyttä ja mansikkaa. Tuoksu paranee selvästi lämmetessään.
Maku taas on keveän trooppisen hedelmäinen, hieman karamellinen ja aavistuksen mansikkainen. Jälkimaussa keveästi sitrusta ja ruohoa.
Suutuntuma on lähes keveä, helposti juotava, ehkä aavistuksen vetinen.
Yakima red on prosentteihin nähden varsin maukas esitys tyylissään. Tukevammalla rungolla ja ronskimmalla humaloinnilla nousisi uudelle tasolle. Samaan hintaan saa toki parempiakin, mutta maitokauppavahvuiseksi ja maitokauppojen "tuontiolut hinnoilla" voisi ostaa toistekin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50

Sadonkorjuu Messuraportti

2011-10-04T12:49:00.000-07:00

Lahden Sadonkorjuu messut olivat mennä viikonloppuna ja siellä oli paikalla myös Tuopin Ääressä bloggaaja.

Kyseessähän oli siis vilja-alan messut ja leipääkin sai, kaiken muun syötävän, lisäksi kassikaupalla ilmaiseksi. Meidän poppoon reissu painottui toki oluisiin ja oli hienoa huomata paikalla pahuksen hyvä kattaus kotimaisia pienpanimoita, parempi kuin vaikkapa kesän Lahden SOPP:ssa.
Mutta missä oli yleisö? Lauantai päivänä hallissa oli porukkaa yllättävän vähän (en tiedä illan sadonkorjuujuhlien tilannetta). No tilanteessahan oli toki se hyvä puoli, ettei hanojen ääreen tarvinnut jonottaa ja hieman pitkästyneen näköiset panimoiden edustajat ehtivät vaihtaa kuulumisia.
Meidän osastomme saapui paikalle noin puoli yhden nurkilla, haalimme lasit ja kiersimme muut viljapuolen tiskit ja haalimme, pahuksen maistuvaa, leipää muutaman kassin mukaan.
Olutpuolelta tuli testattua mm. seuraavat:

Beer Hunters:
Välipala Savukaura Stout, joka jäi mieleen prosentteihin nähden maistuvana, kevyen savuisena stouttina.
Kili Bitter, jota oli kokeiltava, koska olut tuli muistaakseni suoraan Amarillolla ladatun hop backin lävitse, tuoksu olikin pahuksen tuore.
CCCCC IPA, tuli jo stadin puolella tutuksi, voitti sarjassaan Siperian ja on yksi maan parhaista India Pale Aleista.
Amber Lager, kaveri tarjosi osan, oli muistaakseni kohtalaisen humalainen tyyliin nähden.
Mustacheherukka Stout, Sen verran erikoinen kombinaatio, että oli pakko kokeilla. Tavallaan tykkäsin ja tavallaan kyseli itseltään, miksi olo on kuin joisi mummon tekemää mustaherukkamehua. Kaveri ei pitänyt, mutta veikkasinkin melkoiseksi veden jakajaksi.

Saimaan Juomatehdas:
Marsalkka Pils (liekö sama kuin Rokrammi pils?), keveä vähän ruohoinen perus pils, ei oikein innostanut.
(Harmi ettei Bruuverin tuotteita ollut)

Plevna:
Oktoberfest, oli joukon nyyppärin valinta ja tyylissään maistuva, ei häpeä yhtään maistamieni germaanien rinnalla.
Siperia: Siperia neitsyys pamahti, niin hyvää kuin odotinkin, oli pakko ottaa iso tuopillinen.
Smörre IPA: Keveähkö perus ipa, ehkä vähän reilummin humaloitu amber ale olisi lähempänä tyyliä, ei huono.

Malmgård:
X-Porter, otin huikan kaverilta, edelleen yksi maan parhaimpia portereita.
HODA: Toinen kauan kaivattu, pahuksen katkeraa, mutta hyvää.

Tässä vaiheessa kello löikin jo kymmentä vailla viittä, harmi ettei enempää ehtinyt. Tässä vaiheessa ovet lyötiin kiinni pariksi tunniksi, ennen illan "sadonkorjuujuhlaa", josta olisi kaiketi pitänyt maksaa, älyttömästi, uudestaan sisään?

Seurueemme eteni seuraavaksi Teerenpeliin, jossa ei ollut käytännön tasolla mitään kiintoisaa, Ayingerin Fest-Märzeniä oli hanassa, ei huono oktoberfest.
Sapuskan kautta kävimme vielä Metrossa yksillä, harmi ettei tämänkään paikan valikoimissa ollut mitään uutta. Seurueemme siirtyi sitten junalla Kouvolaan ja aamun aikanaan valjetessa nukkumaan.

No mitä jäi käteen?
Nippu uusia tikkejä tietysti, osa jo pitkään etsittyjä. Loistavia oluita ja hyvää leipää. Lasinpesupisteellä lasin sai vaihdettua suoraan puhtaaseen, jos halusi, mikä oli erinomaista palvelua. Vesipisteitä en nähnyt, mutta Olvilta sai pieniä kivennäisvesi pulloja ilmaiseksi, joten suun huuhtelu kävi helposti.
Messuille olisi toisaalta toivonut enemmän väkeä-> enemmän tunnelmaa ja parempi kannattavuus, toivon, että tapahtuma saa jatkoa pienin viilauksin.

Olutpuolen "tietoiskut", erityisesti Silja Homeen pitämä "esitys" olisi ehkä kaivannut laajemmankin yleisön, asiaa tuli ja siitä kiitos.
Kaikenkaikkiaan antoisat messut, aukioloaika voisi päivällä olla pitempäänkin auki ennen illan juhlia ja tarvittaessa avata ovensa vaikka kahdeltatoista/yhdeltä, ja/tai paremminkin pitää auki yhtä soittoa. Paljon olisi ollut vielä maisteltavaa, mutta aikaa ei.

Panopäivän antia ja pika-arviona Sinebrychoff Puolukka-Stout

2011-09-27T13:31:00.000-07:00

Tänään, viimeinkin, oli edessä pitkään kaavaillun "trooppisen ipa:n" paneminen. Samalla uusi kylmälaukkuun rakennettu mäskäin pääsi tulikokeeseen.

Mäskäimen rakensin Igloon 23l kylmälaukun pohjalta. Osia kuvassa. Kylmälaukkumäskäin lienee yksi yleisimmistä mäskäysastioista, joita kotikokit ovat rakentaneet. Omani on suhteellisen simppeli ja yllättävää kyllä myös tiivis. Suodattimena toimii 40cm pesukoneen rosterisen poistovesiletkun "sukka".
Mäskäys meni sinänsä ihan mukavasti, lisäeristettä tuo vaatii, lämpötila tippui tunnin aikana kaksi astetta (68->66c), mutta toisaalta pysyi ihan kohtalaisella tasolla.
Huuhteluun ja vierteen laskuun meni vajaa tunti, joten syö selvästi enemmän aikaa kuin pussissa mäskäämällä, joskin vierre oli huomattavasti kirkkaampaa.
Keitto meni keveästi, mutta jäähdytyksen aikana digitaalinen lämpömittari jumiutui 41c. Aiheutti lähinnä hetkellisen turhautumisen tunteen, kun vaikutti ettei lämpötila meinaa millään laskea, onneksi tajusin tarkistaa toisella mittarilla vierteen lämpötilan, joka olikin jo 19c..
No lopulta käymispönttöön päätyi n.14l olutta. Sanottaakoon raaka-aineista, että kuvassa olevan Riwakan lisäksi sekaan sattui Citraa, Nelson Sauvinia ja hieman Amarilloa. Ja sitten Koffin uutuuteen..

Oluen speksit:

Mikä: Sinebrychoff Puolukka-Stout, Stout, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2€/0,3l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkero: 25ebu ja väri: 110ebc.
Nippelitietoa: Pahat kielet kertovat tämän olevan koffin porteria laimennettuna, johon on lisätty mustikka ja puolukkamehua, mainitaan myös sana "aromi". Velvetin jälkeen ensimmäinen maitokauppavahvuinen pintahiivaolut Koffilta.

No tätä löytyi vihdoinkin ja nyt se pääsee testiin.
Lasiin kaatuu lähes mustaa olutta, joka jättää päällensä hennon vaahdon.
Tuoksupuolella nenään hyppää annos mustikkamehua ja puolukkaa. Alta pyrkii hieman esiin maitosuklaata ja hento häivä paahdetta. Haaleaa kahvia ja marjamehua sekaisin?
Maussa on keveästi marjaista happamuutta, hieman puolukkaa, mutta "stoutmaiset" piirteet ovat hivenen hukassa. Todella niukasti kahvista paahdetta jälkimaussa, hieman pahvinen. Humalan puraisu on melko ponneton.
Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen väliä, happamahko, mutta lievästi vetinen.
Vähän ristirittainen fiilis tästä jää. Oikeastaan olut on sitä mitä odotinkin ja samalla pettymys. Tuo stout sana ei ihan sovi kuvaan, ei edes kevyenä dry stouttina. Pikemminkin marjoilla maustettu tumma ale. Suositellaan harrastusta aloitteleville ja muille pienenä kuriositeettina.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 10/20, Yhteensä: 28/50

Olutarvioissa: Anderson Valley Barney Flats Oatmeal Stout

2011-09-24T13:50:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Anderson Valley Barney Flats Oatmeal Stout, Stout, USA
Mistä: Muilta mailta vierahilta
Hinta: n. 2,19€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Anderson Valleyn panimo aloitti pubipanimona ja laajeni pikkuhiljaa nykyisiin mittasuhteisiinsa. Panimolla on oma 18-väyläinen frisbeegolf rata panimon vieressä.

Tänään lasissa täälläpäin semiharvinaista Anderson Valleyn Oatmeal Stoutia. Maistuu pitkän päivän päätteksi. Tänään oma mikropanimo laajeni, kun sain rakennettua kylmälaukku mäskäimeni valmiiksi. Harmittavasti vaa'asta oli maltaita punnitessa patteri loppu, joten kokeilu siirtyy, kunnes löydän jostakin 3v nappipatterin. No asiaan ja oluen pariin.

Lasiin kaatuu yön mustaa olutta niukalla vaahdolla.
Tuoksussa on melko vahvasti tummaa suklaata, hieman kahvista paahdetta, kermaista maltaisuutta ja hento hedelmäisyys.
Maussa on hiven kauraisaa kermaisuutta, suklaata ja mokkaa. Jälkimaussa ei ole katkerosta tietoakaan.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman vetinen, hiilihapotus niukkaa.
Mitä jää tuopin pohjalle? Upean suklainen tuoksu, mutta pahus vieköön, maku jää pahasti jälkeen, liian vetinen ja ohut tuoksuun nähden, katkeron puraisu hukassa. Vaikea olut arvioida.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50

Olutarvioissa: Duff Beer

2011-09-22T10:12:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Duff Beer, Vaalea Lager, Espanja
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,4€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja
Nippelitietoa: Duff nimisiä oluita pyörii maailmalla useita, tämä on Espanjasta. Tv:n puolella Duffista on toki Duff panimon toimesta useampiakin laatuja, mm. Duff Dry, Duff Lite, Duff Dark, Henry K. Duff Private Reserve.

Duffia siis lasissa. Ajattelin aluksi skippaavani koko tuotteen, mutta nyt Valvira on puuttunut asiaan ja on kieltämässä tuotteen myynnin, sillä pullon ulkoasu vetoaa alkoholilain vastaisesti alaikäisiin. "Duff-olutpullossa käytetty kirjasintyyppi luo vahvan mielleyhtymän alaikäistenkin seuraamaan Simpsonit-animaatiosarjaan", Valvira perustelee tiedotteessaan.
No harrastajathan muistavat taannoisen tapauksen, jossa Valvira kielsi Flying Dogin Gonzon kaupittelun, koska etiketissä olevassa Hunter S.Thompsonin karikatyyrillä on savuke kädessään ja tämähän kannusti, Valviran perusteella, lapsia tupakoimaan, kyseessä siis Alko vahvuinen tuote..
No toisaalta taas, Simpsoneiden luoja Matt Groening ei ole lisensoinut Duffia pannakseen olutta, tai rahastaakseen lisenssillä, koska ei halua kannustaa lapsia juomaan.
Näistä Valviran perusteista johtuen, saa nähdä kuinka kauan esimerkiksi Koffin Fingerpori pysyy kaupoissa..
No Duffin arviointiin siis.

Ulkoisesti kyseessä on tietysti vaalean kullankeltainen ja niukkavaahtoinen olut.
Tuoksupuolella on jopa hennosti leipäistä maltaisuutta,hieman voita, pahvia ja maissia.
Maussa keveästi makeahkoa maltaisuutta, kevyesti marjainen. Taustalla hennosti voita ja edelleen pahvia.
Suutuntuma on keveä, kohtalaisen hiilihappoinen ja helposti juotava.
Odotin Duffilta jotain Budweiser tyylistä hajutonta ja mautonta yhdistelmää, mutta tässä on Homerilta saadun kuvan vastaisesti, jopa hieman makuakin.
Kotimaisiin halppislagereihin verrattuna ihan ok, mutta samalla hinnalla saa selvästi parempiakin.
Pisteet:
Tuoksu: 4/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 4/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 8/20, Yhteensä: 20/50

Olutarvioissa: Nikolai Vuosiolut 2012 (4,5%)

2011-09-13T08:56:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2012 (4,5%), Zwickel/keller/landbier, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,69€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%, katkero: 17ebu ja väri: 11ebc
Nippelitietoa: "Koffin" toinen vuosiolut, tyyliltään suodattamaton saksalaistyylinen "kellariolut". Humalana ainakin Perleä käytetty.

Koffilta syöksyi markkinoille syksyn kunniaksi nippu uutuuksia mm. Puolukka Stout, Karhu Ruis, jne. Tänään lasiin kaatuu Nikolain vuosiolutta. Viimevuotinen ei säväyttänyt yhtään, eikä toistaiseksi vielä yksikään näistä uutuuksista. On hienoa, että massapanimoilta tulee välillä uuttakin ja jopa erikoisempaa tavaraa, mutta valitettavasti tuntuu, että on menty sieltä missä aita on matalin. Mallasta jatketaan tärkkelyksellä, aromihumalasta ei tietoakaan, karamelliväriä ja maut aromeista. No maistetaanpa tämäkin.

Lasiin kaatuu sameahkon oranssin keltaista olutta, niukalla vaahdolla. Vaahto on jälleen valitettavan nopeasti katoavaa sorttia.
Tuoksussa hieman makeahkoa maltaisuutta ja metallia. Taustalla hennosti hedelmäistä sävyä ja aavistus ruohoa. Tuoksu on melko neutraali ja hento.
Maussa on hieman samaa makeahkoa maltaisuutta, vehnää ja hennosti ruohoa. Mukana tuttua tärkelysmäisyyttä ja keveää hedelmäisyyttä. Jälkimaussa metallia, humalointi olematonta ja hieman karkeaa.
Suutuntuma on kevyehkö, melko hiilihappoinen ja helposti juotava.
Joopasjoo, Nikolain vuosiolut 2012 ei ihan ole sitä, miten koen itse nämä kellerbierit ja kumppanit. Pitäisi olla hieman pyöreämpi, pehmeämpi, enemmän aromihumalaa ja loppuun enemmän katkeroa. Ei täysin onneton, mutta saattaa jäädä hyllylle pölyttymään. Povaan kenties parempaa menekkiä, kuin edellisvuotiselle. Jokaiselle jotakin, mutta ei kellekään mitään olut.
Suunta on ainakin eteenpäin, ensi vuodeksi voisi toivoa vaikkapa bitteriä, tai pale-alea. Tosin veikkaan jotakin suuntaan höyryolut, tai kölsch.
Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 5/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 10/20, Yhteensä: 25/50

Woihan Mellanöl

2011-09-08T14:58:00.000-07:00

Huomio, seuraava teksti sisältää sarkasmia ja ohramallasta, ilman tärkkelystä. Voidaan siis puhua täysmaltaisesta tekstistä, josta joku saattaa vetää jyvän nenään.

Ohramallasta

Vaikka bloggaaja onkin viime viikot istunut töissä, kuin tatti sateessa, ei tämänvuotinen keskioluen laimennus "kohu" ole voinut mennä ohitseni. Jaa, että mitenkö niin tämänvuotinen? No eräs herra Puska tuntuu suorastaan olevan rakastunut aiheeseen ja tykkää nostaa tämän esiin aina kerran vuodessa, ikäänkuin kiusatakseen rivikansalaisia ja olutharrastajia, muista puhumattakaan. Tällä kertaa tuulta roottoreihin on ollut nostamassa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson. Koska oletan teidän, arvoisten juovojen, jo tietävän "kuka möläytti mitä ja kuka sai kukkaisenhatun ja tädinleiman itselleen", muista käänteistä ja takinkäänteistä puhumattakaaan menen itse muutamiin pointteihin.

Ensinnäkin koen koko keskustelun olevan, taas, täysin turhaa. Puska on ajanut ja ajaa varmasti loppuun saakka uutta kieltolakia maahan, no kaikki historian tunneilla hereillä pysyneet muistavatkin miten viimeksi kävi? Kysynkin, haluaako herra Puska, että kaivan samantien vaari vainaan pontikka vehkeet esiin? Aluksi toki riittää se, että kotimaista mallasta saa vielä Ruotsista tilattua, mutta ehkä kotioluen ja sitä mukaa viininkin paneminen kriminalisoidaan.

Itseasiassa pitäisi keskustella seuraavista aiheista: "Oy valtion viinamonopolin purkaminen asteittain", "Pienpanimoiden ulosmyyntioikeus", "4,7% teennäisen rajapyykin purkaminen" ja "Fiksumpien juomatapojen ja kännissä käyttäytymisen abc".
On se vaan poijaat hienoa, että viimein kun täälläkin ollaan pikkuhiljaa menossa kohti niitä kuuluisia Keski-Eurooppalaisia juomatapoja, niin osa valtiovallasta onkin sitä mieltä, että Stop, me halutaan takaisin 1920-luvulle. Onneksi, uskoisin, enemmistön valtiovallasta jopa kuuntelevan kansaa, ainakin seuraavien vaalien pelossa.

Ongelmatapaus?

No onhan se selvää, että suomalaiset ovat aika ääliöitä humalassa ja ongelmakäyttäjiä on jonoksi asti, myönnetään haitat. Kysynkin, miksi näitä tenupettereitä ja lasolilasseja sitten hyysätään? Annetaan vähän diapamia ja pikkaisen rahaa uuteen jormapulloon. Jos ajat humalassa jonkun ylitse, sanotaan vaan soosoo, kortti kuiville ja sakkoja, joita ko. tenuttaja ei koskaan saa maksettua.
Samalla se 95% väestöstä, joka juo suhteellisen asiallisesti saa kärsiä näiden mätämunien vuoksi.
Luulin, ettei enään edes valtion suuressa leirikoulussa, joka myös Puolustusvoimina tunnetaan, saa enään antaa tällaisia "yhteisöllisiä rangaistuksia". Yksi mokaa, kaikki kärsii. Miksi ongelmatapauksille ei voi lyödä kovaa kovaa vastaan, viinakortti käteen ja katkolle. Jos ei auta, niin hiiva ja sokeri samalle kortille.

Ja meanwhile in Sweden.. Tuntuu ihan aikuisten oikeasti, että tällä Puskan mestaroimalla kakkosolut linjalla ole oikeasti käsitystä mitä rakkaassa naapurissa tapahtuu.
Soitin asiasta piruuttaan enolleni, joka on asunut maassa jo toistakymmentä vuotta. Sielä tilanne on pitkälle seuraava: 3,5% olutta ostetaan korkeintaan ruuan seuraksi, tai jos systembolaget on kiinni/kaukana. Väki hakee 5,5%, tai vahvemmat oluensa ja systeemistä ja aika moni juo pelkästään viiniä, tai roudaa Saksan/Tanskan puolelta juomansa. Eli kansanomaisesti, haetaan ulkomailta, tai ostetaan vahvempia, hätätapauksessa mellania.

Tähän syvään jokeen, kun otetaan vielä matkatovereiksi sellaisia asioita kuten: Kotimainen panimoteollisuus ja viimein asteittain nouseva pienpanimobuumi, mallasviljan viljely, kotimaisten kauppojen menekki ja kaikki välikädet mukaan luettuna. Puhutaan kuitenkin aika monen ihmisen työpaikoista, eikö näitä työttömiä ole jo tarpeeksi? Ja kun muistetaan, mitä monelle pitkäaikaistyöttömälle ja päähänpotkitulle on tapahtunutkaan..

Erikoinen seikka koko hysteriassa on se, ettei muista juomista ole ollut puhe, vaan pääperkele tuntuu olevan tuo tuttavallinen "keppana". Sitä meinaan saa juomalla juoda ja saa vain mielettömän wc-hädän. Miksei keskustella vaikkapa laatikkoviinien laimentamisesta, tai kossun laimentamisesta? Selväähän pitäisi myöskin olla, että siideri ja lonkero laimenisi myös 3,5%..
Ja sitten se olutharrastajan näkökulma: Sen verran oma lehmä ojassa, jotta voi huutaa: Don't do it.

Go West, beerlover

Kauppojen hyllyillä alkaa pikkuhiljaa eri laatuisten oluiden määrä kasvamaan, samoin Alkossa. Jos keinotekoista rajaa supistetaan, supistuu myös valikoima, jolloin tavaran ulkomailta hakeminen kasvaa selvästi. Selväähän on se, että jos raja tippuu, ei Alkoissa yksinkertaisesti ole tilaa ottaa nykyisiä 4,7% vahvuisia tuotteita hyllyynsä, jolloin se syö myöskin hyllytilaa muilta tuotteilta, kuten viineiltä, jotka ovat selvästi yliedustettuina Alkossa.
Tällä hetkellä matkustajatuonti Virosta on aika kovaa luokkaa, jälleen omia kontakteja käytössä, nimittäin sivusta seuraava/seilaava velipoika eräällä Tallinan lautalla varmistaa havainnot.
Ainakin Tallinna ja osin Tukholma, sekä laivayhtiöt hyötyisivät välillisesti tilanteesta.
Eli Maria G kysyy: "sinäkö haluat että alkoholi maistuu hyvältä?"
Kyllä, minä haluan edelleen, että olueni maistuu hyvältä. Olisi kiintoisa tietää, mihin tarkoitukseen ko. rouvashenkilö omat juomansa ostaa?

Valistus, koulutus ja kasvatus, sekä kireämpi kuri ongelmakäyttäjille ovat omassa alkoholipolitiikassani ne asiat, joilla voidaan kulutusta ohjata oikeille raiteille. Helppoahan se ei ole, vaan tulivathan Jukolankin veljekset lopulta metsästä, nyt halutaan selkeästi, että palataan takaisin sinne metsään.

Olut on kuitenkin upea ja monivivahteinen juoma, joka on parhaillaan toverien kesken nautittuna, hetki jolloin arki ja huolet unohtuvat. On hienoa kokeilla uusia tuotteita, maistella vieraita makuja ja keskustella niistä ja muistakin asioista, tuopin ääressä. Muutaman otettuaan ja hiprakan nostaessa päätään, tuntee suomalainen sielunsa avautuvan ja olevan yhtä muiden kanssa. Tällaisia harvoja hetkiä, jolloin ihminen nauttii olostaan ja rentoutuu hyvässä seurassa pitäisi vaalia, eikä särkeä. UGH, suuri päälikkö ottaa nyt toisen oluen, sillä tällainen tulva saa mielen janoiseksi. Täysmaltaisuus päättyy

Omasta Panimosta: Kouvostoliiton 101 pseudolager

2011-09-01T10:31:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton 101 pseudolager, Golden Ale, Suomi
Mistä: Omasta panimosta
Hinta: n. 1,2€/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 25ebu ja väri: 13ebc
Nippelitietoa: Kyseessä on "miltei lager" kokeilu, ideana luoda neutraali ja suhteellisen puhdas ale.

Tänään lasiin kaatuu oman panimon "miltei lageria". Ideahan tähän lähti niin olut kriittisiltä vanhemmiltani, joiden irvistelyä on kieltämättä ollut hauska katsoa tarjotessani esim. IPA olutta lähes tulkoon pelkkää vaaleaa lageria kuluttaville henkilöille.
Ongelmanahan lagerin luonnissa on oikea lämpötila. Tai se on ongelma tällaiselle kerrostalo panijalle, jonka jääkaappiin en edes uskaltaisi laittaa käymispyttyä..Ainakaan ennen kuin kaulin on piilotettu. Näinpä ollen olueni käyvät joko vaatehuoneen tasaisessa +22c tai häkkivaraston epätasaisessa +17-21c. No tässä oluessa on käytetty mallaspohjana pilsiä, johon on lisätty hieman münchen mallasta, carapilsiä ja aavistus vehnämallasta. Humalointi Saazilla ja Styrianilla, hiivana suhteellisen neutraali Nottingham.
Ja mitä tästä sopasta sitten syntyi?

Lasissa olut on sameahkon keltaoranssia, vaahto on niukahko ja hajoaa lautoiksi oluen päälle piakkoin.
Tuoksussa on selvästi "ale puolen" hedelmäisyyttä, hieman persikkaa ja sitrusta. Kevyesti viljaista maltaisuutta ja ruohoa. Kylmänä lievä metallinen sävy, joka katoaa hetken lämmettyään.
Maussa on keveä hedelmäinen sävy, josta en saa ihan kiinni, aprikoosia? Kuivahkon pilsmäistä maltaisuutta ja kevyesti sitruksista ruohoisuutta. Maku on melko neutraali, jälkimaussa hento häivä katkeruutta.
Suutuntuma on kevyehkö, hieman vetinen ja kohtalaisen hiilihapokas.
Lopputulos on pitkälti sitä mitä ajattelinkin. Keveä, neutraali janojuoma, joka maistuu vielä "karhumiehillekin".
Mihinkään kaupalliseen Golden Aleen, tai Blond Aleen en osaa tätä rinnastaa. Toden. hedelmäinen sävykin olisi kevyempi ilman käymisen puolen välin iskenneitä helteitä, jotka nostivat jopa häkkivaraston lämpötilan lähelle +27c. No viimeinen koetus on vielä edessä, nimittäin tämän tarjoilu vanhemmilleni..

Olutarvioissa: 'T IJ Columbus

2011-08-27T10:46:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: 'T IJ Columbus, Belgityylinen vahva ale, Hollanti
Mistä: "ulkomailta"
Hinta: 2,09€/0,33
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkerosta ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Hollantilainen pienpanimo 't IJ on täällä suhteellisen tuntematon, sen perusti muusikko Kaspar Peterson v. '83. Panimo sijaitsee entisessä kylpylässä Amsterdamissa. 't IJ:n oluet ovat luomutuotteitta.

Tänään blogisti tarttuu hollantilaisen mikropanimo 't IJ:n Columbukseen. Panimon tuotteita on jo jonkun aikaa hehkutettu mm. olutoppaan puolella, joten kai se on kokeiltava onko hypetys arvoistaan. Hollannista tosiaan tulee muitakin oluita kuin Heineken, kuten Alkon valikoimissa olevat Emelissen oluet. Olutgurujen keskuudessa kuitenkin De Molen lienee se panimo, joka saa punttiin liikettä ja sydämen lyömään hieman lujemmin.

Pulloa korkatessa meinaa sisus hypätä pöydälle. Lasiin kaatuu lopulta melkoisen paksun ja kermaisen vaahdon saattelemana sameahkon oranssia olutta.
Tuoksupuolella on selvästi haettu vauhtia Lambic/Orvalmaisista sfääreistä. Hapanta omenaa riittää, joten brettanomyces puolen hiivakantaa lienee lisätty.
Omenan lisäksi tuoksussa on mausteisuutta, reilusti hedelmäisyyttä, banaania ja hennosti maltaisuutta.
Maku on keveän happamahko, hedelmäinen ja hieman tripel vaikutteinen. Mausteita(pippuria, neilikkaa) ja hieman yrttisyyttä jälkimaussa. Pakko taas todeta, että bretta tuntuu olevan melkoinen tekijä, kun olueen haetaan vähän "funky characteria".
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, alkoholi on upeasti piilossa ja hiilihapotus sopiva. Juotavuus raikasta ja hyvällä tasolla.
Kyllä nämä 't IJ:n oluet ainakin tämän perusteella vaikuttavat kehujen arvoisilta. Jos Tripelin yhdistäisi Orvaliin ja päälle lisäisi hieman Chouffemaista hedelmäisyyttä olisi lopputulos aika lailla lähellä tätä Columbusta.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 40/50

Olutarvioissa: Great Divide Yeti Imperial Stout

2011-08-23T11:19:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Great Divide Yeti, Imperial Stout, USA
Mistä: Olutravintolat, "ulkomailta"
Hinta: 3,55€/0,355l (systembolaget)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%, katkero: 75ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Denverissä majaansa pitävä Great Divide on täälläpäin vain harrastajien keskuudessa tunnettu panimo. Tuotteista lasissa oleva Yeti, Titan IPA ja Hercules DIPA lienevät tunnetuimmat. Tämäkin panimo juontaa juurensa "kotipanemiseen" ja on perustettu v.1994. Yetistä on olemassa myös muutama variaatio, kuten mm. espresso oak, vanilla bean ja chocolate oak.

Syksy lähestyy, sen tuntee ilmassa, näkee luonnossa ja pian jopa Alkonkin hyllyillä alkaa kesätavara katoamaan ja vaihtumaan Oktoberfest tuotteisiin. Blogisti viittaa mokomia kintaalla ja syöksyy yhden ikuisuus suosikin pariin. Yeti Imperial Stout oli rakkautta ensi huikalla. Nykyisen pullo bbe april/2011 leima ei enteile hyvää, vai enteileekö?

Yeti on sysimusta olut ohuella hieman ruskealla vaahdolla. Lasiin kaadettaessa huomaa, että tavara on niin paksua, että jakaessa useammalle veitsi lienee tarpeen.
Tuoksussa on mahtavaa paahteista lakritsaisuutta, hieman kahvia ja tummaa suklaata. Aavistus soijakastiketta soljuu taustalla hieman mäntyisen ja sitruksisia vivahteita omaavan humalan kera. Tuoreempana humala on hieman paremmin esillä, mutta vivahde ero on minimaalinen.
Maussa on kahvista paahdetta, soijaa, tummaa suklaata ja suolaista lakritsaa. Jälkimaussa kaakaota ja kuivaa mäntyistä humalaa. Yeti on suutuntumaltaan melko täyteläisen mokkainen yhdistyen todella paksuun mootorisahaöljyyn. Maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Alkoholi suhteellisen hyvin piilossa kaiken muun alla.
Yeti.. On se.. Äärettömän miellyttävä ja jyhkeä IS, tumman suklaan kanssa taivaallinen nautinto. Tämä Alkoon, kiitos. Päiväys ei tunnu tätä muuttavan suuntaan eikä toiseen.

Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 42/50

Olutarvioissa: BrewDog Hardcore IPA

2011-08-16T15:14:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: BrewDog Hardcore IPA, Double IPA, Skotlanti
Mistä: Alko
Hinta: 4,14€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,2%, katkero: 150ebu ja väri: 18ebc.
Nippelitietoa: HC IPA:n kolmas variaatio, humalina: Centennial, Columbus ja Simcoe. BrewDog on v. 2007 perustettu panimo, joka tuntuu olevan kovassa huudossa. Tunnetuimpia tuotteita mm. Punk IPA, Paradox, Tokyo ja maailman vahvimman oluen tittelistä kamppailleet Tactical Nuclear Penguin, Sink The Bismarck ja End of History.

Kova työ, kovat huvit. Hardcore IPA sopii siis työpäivän jälkeiseen yhden pullon mittaiseen sessioon. Olen aikaisemmin testannut ko. oluen edellisen painoksen, joka ei järin suuria tunteita nostattanut. Itse asiassa siinä mielessä ihmettelen panimon tuotteiden suurta hypetystä, sillä hyvin harva on ollut sen arvoisia. Tuoreimpina esimerkkeinä IPA is dead-sarjasta ei ole vielä yksikään kolahtanut, tosin Bramling X jäljellä. Tästä HC:sta on olemassa myös Mikkellerin kanssa tehty "sekoite" I hardcore you, joka oli ihan maistuva (38/50p). No mennäänpä maistamaan tätäkin:

Lasiin kaatuva olut on hieman vaalean kuparinruskeaa jättäen keskitasoisen ja pienehkön vaahdon katokseen.
Tuoksussa on reilusti hedelmäesteriä, joka tuntuu nykyään olevan jo lähes talonmakua, liekö hiivakanta jotakin brittiläislähtöistä? Mukana on myös havuisuutta, kukkaketoa sitrusta ja passionhedelmää. Hieman makeahkon puolelle kallistuu vaakakuppi.
Maultaan HC on makeahkon karamellinen aluksi, kunnes greippisen havuisa aalto iskee suuhun. Maku jää suun perukoille pitkäksi aikaa. Tasapaino on DIPA:si kohdillaan ja alkoholi kohtalaisesti piilossa.
Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta juotavuus on yllättävän keveä.
Hardcore IPA:n tuore painos on edeltäjäänsä himpun verran parempi ja nautittavampi. Ei aloittelijoille.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: Dupont Avec Les Bons Voeux & Panopäivän satoa

2011-08-04T14:37:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Dupont Avec Les Bons Voeux, Saison, Belgia
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: 3,79€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Dupontin vahvaa Saisonia pantii alunperin uuden vuoden lahjaksi panimon parhaimmille asiakkaille. Kysyntä kuitenki räjähti ja nykyään tätä saavat muutkin. “Avec les bons Vœux de la brasserie Dupont" tarkoittaa vapaasti käännetynä "Parhain terveisin Dupontin panimo".

Pitkä panopäivä takana ja lasiin valikoituu ylväs ja arvostettu Dupontin Avec Les Bons Voeux Saison. Tätä vahvaa Saisonia on pantu vuodesta 1970 ja kun kerran tänään sain viimein reilut 12l Saisonia tynnyriin tämä maistuu urakan jälkeen.
Pullo sanoo komeasti poks ja lasiin kaatuu paljon vaahtoa, vaikka yritänkin kaataa varovasti. Sameahkon oranssinkultaista olutta löytyy lopulta lasista ja vaahto on hulppea.
Tuoksupuolella alkaa hedelmäpeli pyöriä samantien; appelsiinia ja sitrusta ainakin. Mausteista hiivaisuutta ja hieman happamahkoa kuivuutta. Taustalla kevyesti leipäistä maltaisuutta ja ruohoa.
Jos tuoksu oli monipuolinen samaa kastia on makukin. Maku alkaa hedelmäisellä otteella, mutta pian mukaan tulee mausteisen pippurista otetta. Kuivaa maltaisuutta, hieman happamuutta ja jonkinlaista maanläheistä otetta. Jälkimaussa hieman katkeruutta ja reiluhkosti kuivuutta.
Suutuntuma on melko täyteläinen, alkoholi maistuu keveästi lävitse. Silti yllättävän helposti juotava ja raikas, kuten Saisonit yleensä.
Kiitän Dupontia näistä terveisistä, onneksi on vielä yksi pullo jäljellä. Mainio ja monimuotoinen Saison, joskin hieman turhan vahva tyyliinsä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

...Haa olihan minulla muutakin. Sitten lyhyt raportti siitä Saisonista, joka on maannut työpöydällä jo liian pitkään.

Hiivana yllä oleva French Saison pussi ja reseptiikka näkyy pahuksen epäselvästi seuraavasta kuvasta, tosin siihenkin tuli pieniä muutoksia lennosta, esim. uutetta/spraymallasta ei tullut käytettyä kuin vajaa 200g.

Mäskäys meni ongelmitta, lämpötilat 20min 45c, 70min 64c, 20min 70c ja ulosmäskäys 10min 76c. Huuhteluvesi 15min 72c.
Kattilaan päätyi reilu 14l vierrettä, joka 90min keiton jälkeen hupeni 9l. Jäähdytys rosterikierukalla n.20min 100c-> 25c.
Vierre oli tässä vaiheessa melko vahvaa OG 1.100.. Joten muutama litra vettä päälle, jotta saisi arvot kohdalleen ja OG jäi lopulta 1.065.

Humalina Magnum, Styrian ja Saaz.

Lopulta käteen jäi 12l vierrettä, hiiva sekaan ja vesilukko päälle. Siivouksen jälkeen olut maistuu.
Pitäisi pohtia välineistön seuraavaa askelta, eli pitäisi päästä eroon tästä "vahvavierretekniikasta" ja siirtyä tasolle, jossa ei tarvisi enää keiton jälkeen vettä lutrata. Vaatisi tosin isomman kattilan, joka on sähköliedellä tehdessä jo pieni mahdottomuus, ilman tehokkaampia uppokuumentimia. Pirun kalliiksi tulee nämä "pienet askeleet", koskahan sitä oikein olisi varusteisiinsa tyytyväinen? Sitten kun on 200l kuparikattilat ja homma käy pc:ltä käsin täysautomaationa?

Liikaa miettimistä, otetaanpa loput Dupontit lasiin, laitetaan yksi kuva ja lopetetaan tämä pähkäily.

Omasta Panimosta - Kouvostoliiton Jolly Summer IPA

2011-08-03T14:34:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Jolly Summer IPA, IPA, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 3e/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,8%, katkero: 100ebu(laskennallisesti, makuaistillisesti n.60-80) ja väri: 24ebc.
Nippelitietoa: Jämähumalista tehty "kevyt kesä ipa". Humalina: Cascade, Columbus, Magnum, Amarillo, Chinook.

Viimein tekstiä tästäkin oluesta. Huomenna olisi vihdoin ja viimein aika panna Saisonia, joten sen kunniaksi pullo kesäipa:a. Kyseessä siis jämähumalista pantu keveä IPA. Tämän kohdalla ongelmaksi muodostui tuskastuttavan hidas jäähtyminen jäävedessä, joka söi aromeja ja hermoja. Panimoon hankittu rosterikierukka, tai tuttavallisemmin immersiojäähdytin, joutuu siis huomenna tulikokeeseen pitkällisen puhdistusprosessin jälkeen.
Ulkoisesti tämä on hieman oranssiin vivahtava kellertävä olut ihan ok-vaahdolla, joka kuvatessa ehti jo laskea, kiitos kameran akun, joka olikin loppu.
Tuoksussa greippiä, sitrushedelmää ja hieman mäntyä. Tuoksu on hieman hiipuva tässä vaiheessa.
Maussa on selvästi greippisyyttä, mäntyä ja hieman hedelmää. Melko suoraviivainen ja katkera. Kulmikas, ei ollenkaan pehmeän pyöreä, vaan jopa hieman agressiivisen vauhko maultaan. Vehnämaltaan käytön voi huomata taustalta, se tuo hieman vivahdetta muuten humalan valtaamaan makuun. Jälkimaussa katkero hieman puraisee, mutta maku hieman vesittyy lopussa.
Suutuntuma on jotakin keski ja kohtalaisen täyteläisen välimaastosta, hiilihapotus sopiva, juotavuus kohdillaan.
Ylipäätään tästä jämätavara oluesta tuli ihan kelpo janojuoma kesälle. Joitakin asioita jäi edelleen hampaankoloon, mutta eteenpäin askel askeleelta.

Huomenna siis edessä Saison yritelmä. Syksylle kaavailuissa pyörii edelleen viskitynnyri imperial stout/porter, sekä lisää IPA:a, humalina olisi mm. Riwakaa, Nelson Sauvinia, Simcoete, Amarilloa ja Citraa. Lisäksi mielessä on hieman perverssi ajatus, johon liittyvät mm. jalokahvi, tammilastut ja brown ale..

Olutarvioissa: Mikkeller Not Just Another Wit

2011-07-30T13:10:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Not Just Another Wit, Witbier, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 10,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,6%, katkero: 40ebu ja väri: 12ebc.
Nippelitietoa: Normaaleista witbiereistä poiketen tässä on Mikkellerin tapaan n. tuplasti enemmän humalaa/katkeroa, pari prosenttia korkeampi alkoholipitoisuus ja Alkon tapaan suolainen hinta. Humalina: goldings, amarillo, saaz ja cascade. Mausteina tyyliin kuuluvat appelsiinin kuori(pomeranssi) ja korianteri.

En ole koskaan arvostanut witbieriä kovin korkealle, joten meinasi jäädä tämä olut alunperin Alkon hyllyyn, kunnes kuulin sen olevan jotain ihan muuta kuin pelkkä ylihintainen wit. Witbier on siis belgityylinen vehnäolut, joista tunnetuin esimerkki on lähes kaikkialta saatava Hoegaarden. Onhan se ihan raikasta janojuomaa terassilla, mutta loppujen lopuksi ei kovin kummoista ja täällä päin vielä pahuksen överihintaista.No Mikkeller on tuttuun tapaansa hieman poikennut tyylin perussuunnasta ja luonut jotain, joka ei sovi mihinkään kategoriaan ja mikäs sen parempaa, säännöthän on tehty rikottaviksi, sen todisti jo Nögnen #100. Alkoholin ja katkeropitoisuuden perusteella tämä voisi olla vaikka Imperial Witbier?

Let's cut the bollocks. Lasiin kaatuu sameahkoa vaaleata olutta, joka muodostaa päällensä pienen vaalean isokuplaisen vaahdon.
Tuoksupuolella tulee ensinnä mieleen Chouffen IPA-Tripel. Samaa sitrusmaisuutta, ananasta ja hieman trooppista hedelmäisyyttä. Cascade&Amarillo kombinaatio toimii, kuten yleensä. Taustalla korianteria, nippanappa niissä rajoissa etten lyttää tätä ja hieman mausteista pomeranssia. Jonkinlainen vehnäinen happamuus leijailee nenään hetken nuuskuteltuaan, joten tuoksu on kiitettävän monipuolinen.
Maussa on jenkkihumalaa selvästi. Sitrusta, appelsiinia ja hieman ananastakin, vehnäistä maltaisuutta ja korianteria. Jälkimaku on greippinen, happamahko ja hieman alkoholi puskee lävitse.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hiilihapotus sopivan raikas, mutta ei aivan yhtä virkistävä/helposti juotava kuin vaikkapa edellä mainittu "hugo", mutta silti prosentteihin nähden hyvää tasoa.
Mikkeller jatkaa tahkoamistaan ja tuntuu, ettei huteja panimolta tunnu tulevan. Not just another wit vie perinteisen witbierin uusiin sfääreihin suhteellisen onnistuneesti, vaikkakin mielleyhtymät Chouffen IPA-Tripeliin ovat selvät. Suositus IPA:n ystäville, sekä Tripelin ylistäjille ja niille jotka ovat jo ehtineet kyllästyä ison hoegaarden ämpärin äärellä juomaansa. Hinta on suolainen ja epäilen vahvasti, että tulee korkeintaan ostettua poistomyynnistä vielä pullo.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: Bosteels Tripel Karmeliet

2011-07-27T13:22:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Bosteels Tripel Karmeliet, Tripel, Belgia
Mistä: Systembolaget/Viro/Saksan verkkokaupat/hyvin varustellut olutravintolat.
Hinta: 1,79€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Bosteelsin panimo tunnetaan myös Pauwel Kwak oluestaan(tai pikemminkin oluen lasista..). Tämän Tripelin resepti on peräisin Karmeliet:n luostarista v. 1679, Bosteelsin panimo on edelleen perheyritys, perustettu 1791.

Karmeliet Tripel on kuulunut jo pidempään maistamattomien listalle. Kyseessä on yksi arvostetuimpia belgitripeleitä. Kerrotaan, että oluen panossa käytetään vain kolmea mallasta: ohraa, vehnää ja kauraa.
Saa nähdä miten tämä kestää vertailua kestosuosikki tripelliini, eli Chimayn Tripleen.
Ulkoisesti olut on vaalean oranssinkeltaista keskitason vaahdolla.
Tuoksussa korianteri hyppää silmille, tai ehkä pikemminkin nenään, todellisella -In you'r face- tasolla. Banaanista makeutta taustalla, sekä reilusti hedelmäestereitä.
Maussa on sitten pehmeän makeahkoa banaanisuutta, korianteria, hiven mansikkaa ja mausteita. Omaan makuuni liikaa korianteria, tuoden jälleen mieleen erään vehnäolut satsin.. No koitetaanpa päästä eroon menneistä ja takaisin tähän iltaan, tähän hetkeen. Jälkimaussa sentään hieman kuivuutta ja kevyehkö hedelmäinen raikkaus.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, silti alkoholi on yllättävän hyvin piilossa.
Tripel Karmeliet on lopulta makeamman puoleinen tripel, ei ollenkaan huono, mutta omaan makuuni olisin kaivannut enemmän kuivempaa happamuutta ja hivenen katkerampaa otetta.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 38/50

Olutarvioissa: Paulaner Salvator

2011-07-27T05:40:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Paulaner Salvator, Dobbelbock, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: 2,79€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,9%, katkero: 21ebu, väri: 49ebc

Nippelitietoa: Paulaner on Baijerin alueen suurin panimo ja Saksan mittakaavalla menee sijalle 8. Panimon Salvator on siis vahva Dobbelbock ja tänäkin päivänä suurin osa panimoista nimeää "tuplapukkinsa" -or päätellä (esim. Ayinger Celebrator,Ettaler Kloster Curator, Stadin Sörnator, jne)

Vuoden kuumimpaan aikaan saapui vapahtajamme ja pelastajamme Salvator Alkoon. Miksi? Tutkimattomia ovat Alkon tiet.. Tämähän olisi omiaan loppusyksyn/talven lämmittäjänä. Paulaner Salvator on todennäköisesti yksi tunnetuimpia Dobbelbockeja. Jos Belgiassa munkit joivat paaston aikana Quadruppeleitaan, niin Saksan puolella Dobbelbock oli vastaava tuote, nestemäinen leipä.

Ulkoisesti tämä on punaruskeaa olutta keskirunsaalla vaahdolla, joka häviää pian lasin reunoille.
Tuoksussa on leipäistä maltaisuutta, kuivattua hedelmää, karamellia ja siirappia, sekä annos alkoholia.
Maultaan Salvator on leipäisän maltainen, hieman siirappisen sokerinen ja täten makeahko. Hieman kuivattua hedelmää, mutta myös aavistus metallia. Jälkimaku on kuivahkon viljainen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, alkoholia on, mutta juotavuus on kohtalaisen helppoa.
Paulaner Salvator on lopulta simppeli Dobbelbock, ei missään nimessä tyylin kärkeä. Veikkaan, että suht halvan hinnan ja korkean alkoholipitoisuuden vuoksi saattaa käydä kaupaksi jopa näin kesällä. Tämän ystäville tarjoan lämpimän suosituksen kohti Weltenburger Asam Bockia.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50

Olutarvioissa: Mühlen Kölsch

2011-07-22T09:35:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Mühlen Kölsch, Kölsch, Saksa
Mistä: Kölnistä, sattumanvaraisesti muualtakin.
Hinta: n.1€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,8%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Mühlen Kölsch on Kölnissä Brauerei zur Malzmühlen (perustettu 1858) valmistama Kölsch. Kölsch on pintahiivaolut (ale), mutta valmistettu muuten pitkälti samalla tavalla kuin vaaleat lagerit. Vain Kölnissä pantua Kölschiä voi kutsua tällä nimellä nimellä, muiden etiketeissä voi lukea vaikkapa "kölniläistyylinen olut, tms".

Helteet palasivat ja nyt jos koskaan maistuu virkistävä Kölsch. Kyseessä siis pintahiiva käynnyt olut, käytetty n. +15-20c lämpötilassa suurin piirtein samoilla raaka-aineilla, joista rakentuu tavanomainen vaalea lager, joten kyseessä on todella helposti juotava pintahiiva olut. Korkataanpa:

Lasiin kaatuu kullankeltaista olutta niukahkolla vaalealla vaahdolla, joka katoaa hetken kuluttua.
Tuoksussa on hieman kukkaisia sävyjä, vaaleaa leipäistä maltaisuutta, viljapeltoa ja häivä hedelmäisyyttä muistuttamassa, että kyseessä ei ole lager.
Maultaan tämä "mallasmyllyn kölssi" on keveähkösti leipäisän maltainen, hieman maissia ja ruohoisuutta. Jälkimaussa katkeroa ei maista kunnolla, kuivahko loppua kohden.
Suutuntuma on kevyehkö, helposti juotava. Hiilihappoisuus on hieman pistävää.
Mühlen Kölsch on perushyvä esitys tyylissään. Virkistävä janonsammuttaja ja menisi monelle karhumiehelle janojuomasta kuin väärä raha. Puhdas ja yksinkertainen.
Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 5/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 26/50

Olutarvioissa: Okells Aile

2011-07-12T09:00:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Okells Aile, Portteri, Mansaari
Mistä: Ruokakaupat
Hinta: n.4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Okells on pienehkö panimo Mansaarella, joka on erikoisesti brittein siirtomaa. Panimon Aile on keveä savuporter, jonka savuisuus on peräisin viskistä tutussa turpeella savustetusta maltaista (peated malt). Niin ja se Aile sana tarkoittaa tulta, peräisin manksin kielestä.

Työpäivä takana ja kotona odotti viimein laatikollinen oluita. Mistä laatikko oli ilmestynyt, sitä emme tiedä, emmehän ;)
No tänään lasissa jokin aika takaperin Citymarketista ostettu pullo Okellsin Ailea, jonka etiketti myisi paremmin jonkin fantasiakirjan kannessa. Liiemmittä jaaritteluita asiaan ja arvioon.

Lähes mustaa olutta kaatuu lasiin synnyttäen haalean ruskean vaahdon pinnalleen. Vaahto leviää pian lasin reunoille.
Tuoksussa on kyllä hieman turpeista savuisuutta ja tervaa, kuin skottiviskeissä ikään. Suklaata ja hieman paahdetta taustalla. Erikoinen ja samalla tutuhko sitrusmainen aromi leijuu nenään ja voisin veikata cascadea käytetyn?
Maussa on keveästi suklaata, hieman kahvista paahdetta ja savuisuutta. Ei ihan niin savuinen kuin kuvittelin. Lakritsaa ja hentoa tuhkaista happamuutta taustalla. Jälkimaussa pieni sitruksinen humalan tynkä.
Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen, melko helposti juotava porter. Hiilihapot tyyliin sopivat, eli pienehköä hapokkuutta.
Mitä jää käteen? No voltteihin nähden ihan mukava kevyt porter, mutta kärsii liian kevyestä rungosta. Maitokauppa oluiden valioita.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50

SOPP Lahti '11 - matkaraportti

2011-07-08T13:36:00.000-07:00

Lahden Suuret oluet, pienet panimot käytiin mennä viikonloppuna ja nyt on keveän, lightin, matkaraportin paikka. Joukkueemme oli tänä vuonna taas aamupäivästä (avajaispäivänä) liikenteessä. Portit aukeutuivat ikävästi vasta klo 16, joten vauhtia oli haettava Teerenpelistä ja jostakin, muka irkkukuppila, Dublinista. Metro ei ollu vielä auki. Alueelle selviydyttyämme paikalle kaarsi Olutoppaan puolelta nimim. DeGarre ja helteinen sää vaati juotavaa.
Listaa vilkaistaessa tuli todettua, ettei tarjolla ole kummempaa. Pitkälle samaa settiä kuin mennä vuonna, mutta käydäänpä maistellut lyhyesti lävitse:

- Teerenpeli Luomuleevi: Uusi tuttavuus, tai sanotaan maistamaton, tuttua teerenpeliä, hyvin neutraali ja aika mitäänsanomaton lager.
- Teerenpeli Red Ale: Uutuus, joka ei ihastuttanut. Kaunis väri, mutta maussa ei oikein mitään otetta ja karvas, luit oikein, karvas jälkimaku ei nostanut tunteita puolesta.
- Teerenpeli Lemon Teezer: Sitruunasoodan väristä ja keveän sitruksista "long drinkiä", fairy tuli mieleen, turhan makea, olisin toivonut kuivempaa, happamampaa ja raikkaampaa. Simainen.

Laitila jäi välistä, sillä mitään kiintoisaa ei ollut.

- Hollolan kivisashti oli kiintoisan väristä, kuulema astia oli kaatunut ja hiivat sekoittuneet sekaan. Ryhmämme sahtineitsyt ei innostunut ulkonäöstä.
No samalle se maistui kuin ennenkin.

- Hollolan Peurapils: Hivenen erikoinen pils, josta en saanut oikeastaan mitään irti, erikoisen kotikutoinen fiilis jäi.
- Hollolan Ameriikanhirvi: Ei yhtä hyvää kuin viimevuonna, mutta APA maistuu aina, ei moitittavaa.

- Lammin Sahti: Vähän mauttomampi ja munattomampi kuin Kivisahti, mutta kun viimeksi jäi väliin piti nyt korjata.
-Lammin Juhlaolut: Herätti keskustelua onko tämä sahtimaista olutta, vai olutmaista sahtia. Ihan ok, ei suuria tunteita puolesta, eikä vastaan.

Tässä välissä oli pakko saada ruokaa ja paikalla oli oikein maukkaan näköisiä bratwursteja hapankaalilla, joten sitä ja palan painikkeeksi VASP:n wehnäbockia, joka kelpasi mukavasti ruokajuomaksi.

-VASP:n Suvi olutta en ollut kokeillut, joten piti sekin korjata. Ihan kiintoisa ja parempi kuin oma "Vihta olueni" johon taisi mennä melkoisesti enemmän lehteä kuin tähän. Ei huono, muttei innosta uusintaankaan.

Saimaan Juomatehtaan puolelta testasimme sitten:
- Marsalkka Vehnä: Keveä weizen, vähän pliisu jopa muihin kotimaisiin verrattuna, menee janoon.
- Lentomestari ESB: Bruuverin puolelta, oli tämä tullut, ei listassa, mutta yhtä hyvää kuin ennenkin. Voisin huolia pulloon ja Alkoon.
- Kevät Ipeloinen: Samaa kuin Helsingissä ollut Marsalkka Pale-Ale, ainakin kyypparin mukaan. Festarien mieluisin olut ei tällä kertaa paljoa vaatinut. Tässä olisi pätevä sessio ipa alkoon hinta alle 3,5€ pullo, wink, wink.

Vihko ruksittu täyteen-> aika lähteä, sitäpäitsi paikka alkoi täyttyä iltaa kohti melkolailla. Onneksi esiitymässä ollut Pave Maijanen aloitti vasta suht myöhään, joten ei kauaa tarvinnut "kärsiä", herra heitti lähinnä mestarit areenalla settiä, johon joku yleisön herrasmies huikkasi osuvasti "Hyvä Kirka" propsit kotiin.
Vierailimme lähtiessä vielä Metrossa, jossa ei ollut kuin terassi auki. Jo toista kertaa paikalla käydessä saa tyytyä vain terassin valikoimaan, fail.

No mitä jäi käteen? Tukku uusia tikkejä, mutta mitään helmiä ei festari tarjonnut. Toivoisi muiltakin pienpanimoilta panostusta tapahtumaan, erityiskiitos VASP:lle, joka oli tutuin voimin taas liikkeellä kaukaa ukista asti, hyvää työtä. Muut.. voitte tekin taputtaa itseänne olalle. On se jännä, miten länsirannikolta asti tullaan Lahteen, mutta esim. Tampereen tuntuvat tiet vievän vain Helsinkiin, jossa eräiden nimeltämainitsemattomien panimoiden tuotteita on muutenkin paremmin tarjolla, Porista nyt puhumattakaan. Jos VASP ja Laitila saavat tuotteensa rahdattua Lahteen, niin miksei muutkin.. Malmgårdista, Huvilasta, StaPa:sta ja muista lähempänä olevista puhumattakaan.
Toinen kritiikin kohde osuu järjestäjälle. Tapahtumasta tiedottaminen, ainakin internetin puolella, oli ala-arvoista. Juuri minkäänlaista infoa ei saanut irti ennenkuin n. viikkoa ennen festareita. Se puoli kuntoon.
Loppujen lopuksi Lahden reissu alkaa olemaan meidän poppoolle jo jonkinmoinen perinne, joten paikalla ollaan ensi vuonna suurinpiirtein samalla kokoonpanolla.

Olutarvioissa: Saison de dottignies

2011-07-06T11:38:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: De Ranke Saison de dottignies, Saison, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 4,74€€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, katkero: 42ebu ja väri: 10ebc.
Nippelitietoa: De Ranke tarkoittaa suomeksi humalasalkoa. Panimo on perustettu 1994 ja tunnetaan mm. De Ranken XX Bitteristä ja Cuvee De Rankesta.

Lahden reissu takanapäin ja muutaman työpäivän jälkeen palaa blogikin hiljaiselostaan. Palaan Lahden SOPP:n vielä jossakin välissä, kun vaan olisi aikaa. Viimeisiä Alkon kesäoluita edessä, kyllä skippaan Schneiderin Kristallit, San Miguelit ja Apfelbierit. Saisonia taas lasissa, sisälämpö +28c, joten nyt maistuu.. vai maistuuko?

De Ranken Saison kaatuu lasiin samean oranssina ja hyvävaahtoisena. Vaahto jättää kauniisti pitsiä lasinreunaan.
Tuoksussa hedelmäestereitä: Mangoa, hieman banaania. Sitrusta, yrttisyyttä ja hyvin kevyesti mausteita. Ei mikään hirmu voimakas tuoksultaan, mutta ihan miellyttävä.
Maussa on hedelmäistä mehukkuutta, makeaa maltaisuutta, yrttistä humalaa ja hieman sitrusta. Pieni pippurisuus tuntuu jälkimaussa yhdessä ruohoisuuden kera.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja helposti juotava.
Saison de dottignies on kyllä ihan perushyvä Saison, jossa ei ole mitään vikaa, mutta tänä kesänä Nögnen Saison on valintani jo halvemman litrahinnan vuoksi. Saa nähdä jos ehtisi kesän aikana vielä testaamaan oman Saisonin ja Dupontin klassisen Saisonin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Olutarvioissa: Oakham Citra

2011-06-28T08:55:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Oakham Citra, American Pale Ale, Englanti
Mistä: Ruokakaupat
Hinta: n.4,4€€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Oakhamin panimo avattiin perjantaina 13 lokakuuta 2006 ja mainostaa olevansa ensimmäinen brittipanimo, joka käytti Citra humalaa oluessa. Juurikin tästä amerikkalaisesta humalasta sai olut nimensä, kyseessä siis ns. Single hop olut.

Oli sateinen maaliskuun ilta. Oli St. Patricks day, mutta blogistin olohuoneen virkaa ajava pubi oli vielä remontin kourissa, joten oli pakko tyytyä korvikkeeseen. Läheinen ruoka-ja olutravintolaa yhdistelevä kuppila oli auki ja sieltä hyllyn kupeesta iski kuvassa oleva "humalapeikko" blogistille silmää..Guinnessin nauttiminen sai jäädä sillä kertaa ja valinta ei ollut huonompi. Olut jäi sitten hetkeksi unholaan, kunnes törmäsin siihen kauppareissulla, jälleen sama tarina ja nyt tämä pahalainen on lasissa taas.
Muodikkasti Citra humalalla varusteltu apa/golden ale, kiinnostaa jo siksikin, että pakastimessa olisi pussillinen citraa odottamassa käyttöä. Kaavailin sekoittavani sitä ehkäpä Nelson Sauviniin ja Riwakaan. Ehkä vielä vähän Amarilloa keitokseen..
No asiaan ja tähän päivään, tähän hetkeen.

Oakham Citra on vaalean kullankeltainen olut todella niukalla ja heikolla vaahdolla. Tuoksussa on Citra humalasta tulevaa hieman litsiä muistuttavaa aromia. Lisäksi kevyttä sitrusta ja troopista hedelmäisyyttä.
Maultaan Oakham citra on litsinen, aavistus karviaista ja sitruksisen ruohoista humalaa. Taustalla hennosti maltaisuutta. Jälkimaussa hieman sitruunamelissaa muistuttava maku, kunnon humalan puraisu uupuu.
Suutuntuma on keveän ja keskitäyteläisen välimaastossa, helpohkosti juotava ja matalahiilihappoinen olut.
Citra on kyllä ihan miellyttävä yllätys. Citra toimii oluessa hyvin, maitokauppavahvuiseksi ale puolen olueksi mainio ja maistuu näin kesällä raikkautensa puolesta paremmin kuin alkukeväästä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50

Olutarvioissa: Laitila Kievari Humalainen

2011-06-26T06:11:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Laitila Kievari Humalainen, India Pale Ale, Suomi
Mistä: Ruokakaupat
Hinta: 2,79€€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkero: 61ebu ja väri: 25ebc
Nippelitietoa: Kotimainen maitokauppa "ipa", brittiliäistä humalaa: EKG, Fuggles, First Gold ja Bramling Cross. Laitila on suurin pienpanimo Suomessa ja käyttää tuulisähköä valmistuksessaan. Tunnetaan erityisesti Kukko-sarjan oluistaan, sekä mm. wanhanajan limonaadeistaan.

Juhannukset on taas vietetty ja kuten kuvista voi hieman päätellä päätin pitkästä aikaa ruveta ex tempore panopuuhiin. Edessä pieni testierä neutraalilla ale-hiivalla pantua hieman pilsin ja kölschin välimaastoon jäävää "pseudolageria". Humalina Styrian ja Saaz, mallaspohjana pilsiä, hieman müncheniä ja vehnää, sekä aavistus carapilsiä. Olut maistuu tunnetusti näissä hommissa, joten kaappiin jäänneen kievarin kimppuun. Kievari sarjan Humalainen siirtyi tölkkiin Retaleen kanssa. Hintakin asettui kohtuulliseksi pulloversioon nähden, joten tätä on tullut ostettua lähikaupasta kohtuullisen usein viimeaikoina.

Laitilan Kievarisarjan Humalainen on oranssinkeltainen olut isokuplaisella ihan ok-vaahdolla, joka katoaa valitettavan nopeasti.
Tuoksussa sitrusmaista humalaa, kukkaketoa ja hieman ruohoisuutta. Aavistus maltaista makeutta taka-alalla.
Maku on sitruksisen humalainen, ruohoisa, mutta pientä tunkkaisuutta tästä löytyy. Aavistus toffeista mallasta jälkimaussa ennenkuin suun valtaa rapsakka humalointi. Toki panimon ominaismakua löytyy, mutta tällä kertaa vähemmän kuin tavallisesti, liekö humalointi syynä.
Suutuntuma on rungon ohuudesta johtuen hieman vetinen, mutta sen verran suutakuivaava että lähennellään keskitäyteläistä linjaa. Maku jää suuhun joksikin aikaa.
No ylipäätään Laitilan Humalainen on nimensä veroinen olut; humalaa löytyy mukavasti muihin kotimaisiin maitokauppatuotteisiin verrattuna, muistaen ettei täältä esim. HODA:a, yms valitettavasti saa. No hinnan alennuksen myötä tämän hintalaatusuhde on hyvällä tasolla ja tulee ostettua jatkossakin. Suosittelen saunan päälle ja sessiokäyttöön.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50

Olutarvioissa: Nögne Ö #100

2011-06-24T15:27:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Nögne Ö #100, Ei kategoriaa, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 7,71€€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkero: 65ebu ja väri: 78ebc
Nippelitietoa: Nögnen 100:s olut erä oli/on tämä #100. Kyseessä on olut, joka ei periaatteessa valu mihinkään olemassa olevaan kategoriaan, ellei musta tuplaipa kelpaa. Barley wine tämä ei ihan ole, eikä värin puolesta dipa:kaan. Mutta mitä siitä, jos olut on hyvää.

Hyvää juhannusta kaikille. Blogisti, juovo, on näin loppuillasta tarttumassa, jälleen, yhteen Nögneen. Edessä Nögnen #100 pitkästä aikaa. Siitä jännä olut, että tämän resepti löytyy netistäkin ja olen omin korvin kuullut Nögnen panimomestarin kertovan tämän. Lasissa erää 568, pantu 30.11.2010. Humalina Chinook, Centennial ja Columbus.

Nögnen 100 on ulkoisesti tummahkoa, colan väristä olutta jota reunustaa sangen kermainen vaahto joka jättää kauniisti pitsiä lasiin.
Tuoksussa on reilusti hedelmäisyyttä, mäntyä, sitrusta ja greippiä. Suklainen maltaisuus tuoksuu taustalla hennon karamellisen sävyn ohella.
Maun puolesta humala saa kevyen yliotteen, greippiä, sitrusta, pientä yrttisyyttä ja mäntymetsää riittää. Jälkimaussa on häivähdys karamellia, sekä tummaa suklaista kaakaota, ennenkuin suuta kuivaava "jälkiaalto" saapuu, katkero puree hieman.
Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen, hiilihapot sopivat ja juotavuus täyteläisyyteen nähden kohdillaan. Oluessa on alkoholi piilotettu mahtavasti taka-alalle, siitä iso plussa. Kaikenkaikkiaan Nøgnen 100 on yksinkertaisesti loistava. Pakko tykätä panimon otteesta tehdä periaatteessa "kategorioimaton" olut, Black DIPA? Uppoaa näin loppuillasta kivasti, humalafriikin yömyssy?
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 5/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 43/50

Olutarvioissa: Inveralmond Lia Fail

2011-06-23T15:19:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Inveralmond Lia Fail, Bitter, Skotlanti
Mistä: Citymarket/Maitokaupat
Hinta: n.4€€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus:4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Skottipanimon Fugglella, Challengerilla ja Cascadella vauhditettu bitter. Lia Fail on osa kelttiläistä mytologiaa ja se on eräänlainen "kohtalon kivi", jossa kruunattiin, pullon mukaan skottien ja wikipedian mukaan irlantilaisten kuninkaat muinoin.

Juhannusaatto alkaa valjeta ja synkän tuulisen yön aikana kaapista valikoitui myyttinen Lia Fail. Kyseessä siis Bitter Skotlannista. No kirjoitetaanpa vaihteeksi asiaa ja mennään arvioon.

Lia Fail kaatuu lasiin syvän punertavanruskeana ja hyvävaahtoisena. Vaahto kelluu melko tiivisti lasin pinnalla pitkään.
Tuoksussa on miellyttävästi klassinen yhdistelmä hedelmäisyyttä ja hiven paahdettua mallasta, tuoden hieman muutamat Brown Alet mieleen. Makeaa karamellia ja marmeladia hiipii nenään vaivihkaa kevyen pähkinäisyyden saattelemana.
Maussa on aluksi melko hedelmäinen ote. Se kuitenkin vaihtuu vähitellen lähemmäs Bittermäisiä piirteitä. Karamellimallasta, aavistuksen suklaista paahteisuutta taustalla ja hieman puumaista humalaa. Klassisia piirteitä. Cascade humalaa ei juurikaan huomaa mausta. Jälkimaku on kuivahko ja hieman katkera, paahteisuuden huomaa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, kohtalaisesti juotava ja monimuotoinen.
Lia Fail on passeli kevyeksi yömyssyksi. Sopivan monimuotoinen ja tasapainoinen tuote. Edullisemmalla hinnalla päätyisi toistekin ostoskoriini, mutta suosittelen kokeilemaan kesäyön mystiikkaan ja taustalla hieman Davy Spillanea, toimii.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50

#500@500

2011-06-16T11:22:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Nögne Ö #500. Double IPA, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 8,29€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus:10%, katkero: 100ebu, väri: 80ebc.
Nippelitietoa: Nögnen #500 on panimon viidessadas olut erä. Sen kunniaksi oluessa on käytetty 5 eri mallasta ja humalaa. #500 on myös allekirjoittaneen viidessadas olutarvio Olutoppaassa (todellinen luku lienee kuudensadan hujakoilla, mikäli kotioluita ei lasketa). Tuplajuhlaa siis.

(Seuraava teksti sisältää avautumista, ironiaa ja ohramallasta, jos et pidä siitä, "Frankly my dear I don't give a damn")
Vuorossa viimein Nögnen #500. Suuren urheilujuhlan tuntua ilmassa, tuleehan tästä se puolitonnia täyteen olutoppaassa. Tässä yhteydessä on hyvä valottaa omaa "reittaamisfilosofiaa". Itselleni olut on ennen muuta nautintoa tuottava juoma, joten en jaksa tuhlata rahojani ostamalla kaikenlaisia ennakkoon huonoksi tietämiäni kaukomailta rahdattuja markettilagereita kauppojen riistohintaan, ainakin laatuun nähden. Ei tikkaamista tikkien, vaan hetkellisen nautiskelun ja laadun tähden. Myönnän kyllä että omissakin arvioissa on sellaisia oluita, kuten vaikkapa koffin indian, lapparin ykkönen, Corona, Budista nyt puhumattakaan, jne. Pyrin kuitenkin tietoisesti jättämään nämä hyllylle pölyttymään. Nyt testissä oleva Nögne taas tunnetaan laadustaan, myöskin usein hinnastaan, mutta koska minun, alhaisen palkkani, talouteni ei kaadu yhteen pulloon, ei pitäisi kaatuvan keskituloisenkaan. Mitäpä jos sinäkin seuraavalla kauppareissullasi tarttuisit sen tutun ja turvallisen karhun salkun sijaan vaikkapa Alkon hyllyiltä löytyvään pienpanimo tuotteeseen (ei Saku taurus ja Olvin tuplapukki eivät ole sitä mitä tarkoitan), tai käy läheisen olutravintolan, tai pubin puolella kysymässä suosituksia ja katsomassa mitä muuta kaapista/hanasta löytyy kuin Karjalaa?

Tässä vaiheessa odotan sinun toteavan, joko a) yhdestä pullosta ei tule känniin-> juo sitä viinaa, jos on pakko kännätä. Halvempaa ja tehokkaampaa, tai voithan koittaa snobbailla kaveriesi edessä juomassa Rochefortin kymppiä suoraan pullosta. b) Lavasta riittää pidempään-> No ainakin tämän oluen kohdalla puolen litran pullon tyhjentämisessä itsekseen uppoaa helposti tunti, montako juot siinä ajassa sitä mautonta bulkkia? Kumpi mahtaa tulla pitkässä juoksussa kannattavammaksi?
c) Mitä jos en tykkääkään siitä uudesta oluesta? -> Heti aluksi hyppääminen ipojen, quadrupelien ja muiden ääripäiden kimppuun on harvinaista, mutta kokeile vaikkapa golden alea, bitteriä, brown alea, tai vehnäolutta. Myös esim. pilsner, tumma lager, "mehulambicit" schwarzbier, tai bock ovat suhteellisen "helppoja". Uskaltakaa sen puolen tunnin pohtimisen jälkeen tarttua välillä muuhunki, kuin siihen tuttuun ja turvalliseen. Kukaan ei jaksa ikuisesti syödä Fazerin Sinistä, Vaniljajäätelöä ja HK:n Sinistä, mutta ei pitäisi jaksaa myöskään juoda ohratärkkelyksellä ja humalatiivisteellä ryyditettyä tehotuontanto oluttakaan.

Tässävaiheessa sisäinen päätoimittaja hakkaa piiskalla ja muistuttaa että Nögnen 500 on vielä arvioimatta, mutta tiedättekö mitä..
Se vaan on yksinkertaisesti hyvää, ostakaa pullo ja arvostelkaa itse.. Tai älkää ostako, voihan olla, ettete pidäkkään siitä ja silloin menee hyvä olut hukkaan.
.....Ja niille jotka oikeasti haluavat lukea sen arvion, se löytyy.. No te tiedätte mistä.

Olutarvioissa: Nögne Ö Saison

2011-06-08T11:18:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Nögne Ö Saison. Saison, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 6,01€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus:6,5%, katkero: 25ebu, väri: 11ebc.
Nippelitietoa: Saison on belgialainen, alunperin Wallonian alueen farmareiden kesäjuoma. Nögnen panimo puolestaan on perustettu v.2002 ja on yksi kiintoisimmista panimoista pohjoismaissa.

Kesän helteet painavat päälle ja on aika siirtyä kesäoluiden kruunaamattomaan kuninkaaseen, Saisoniin. Tänä vuonna valtion apteekki tarjoaa tämän Nögnen Saisonin lisäksi myös De Ranken Saison De Dottignies:n, sekä arkadiaan tulleen Jandrain-Jandrenouille IV Saisonin. Tyyliltäänhän nämä sopivat mainiosti kesään, ollen yleensä virkistävän raikkaita ja hieman kuivahkoja. Tämä yhdistettynä tripelmäiseen mausteisuuteen ja sopivaan humalointiin takaavat virkistävän makunautinnon.
Vuorossa siis jälleen yksi Alkon kesäolut. Odotukset ovat kohdillaan, sillä ainakin viimevuotinen Dupontin Saison biologique oli mainio.

Nögnen Saison kaatuu lasiin sameahkon oranssinkeltaisena. Vaahto on suuri ja tiivis, eli perinteistä belgi linjaa.
Tuoksussa on reilusti hedelmäestereitä ja hieman tripelmäistä mausteisuutta. Humalointi tuoksuu hieman sitruksisena ja kukkaisena. Maltaisuus pilkistää hieman kaiken takaa.
Maultaan tämä Saison on raikkaan hedelmäinen, mausteita, hieman leipäisää maltaisuutta ja kevyttä humalan tuomaa sitruksisuutta ja sen yhteydessä hieman greippiä. Jälkimaku on hieman kuivan happamahko, joskin voisi olla makuuni selvästi kuivempikin.
Suutuntuma on miellyttävän pehmeä, keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastoa. Hiilihappoja on suhteellisen paljon, joten juotavuus on melko helppoa.
Nögne hallitsee näemmä myös Saisonin valmistamisen. Miellyttävän pehmeän raikas kesäolut, joka päätyy toistekin ostoskoriin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager

2011-06-07T08:46:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager, "vaalea lager", Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 3,95€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 30ebu, väri: 11ebc.
Nippelitietoa: Mikkelleristäkin on aikaisemmin kertoiltu. Tämä Burger&Bun on pantu saman nimistä ravintolaa varten. Kyseessä on Mikkellerin tapaan aika ronskisti humaloitu "vaalea lager". Humalina: Columbus, Nelson Sauvin, Centennial, Simcoe ja Amarillo.

Alkon kesäoluiden tarkastelu jatkuu. Vuorossa paluu Tanskaan ja Mikkellerin puoleen. Pakko todeta, että vaaleaksi lageriksi tässä on pahuksen kiinnostava humalakattaus. Toisaalta mitä muutakaan voi Mikkelleriltä odottaa, kuin jotakin rajoja rikkovaa tuotosta?
Tämä olut on ilmeisesti pantu Belgian puolella, kuten aiemmin Jackie Brownin kohdalla kertoilin, niin Mikkeller panee oluensa muiden panimoiden laitteilla. No mennäänpä asiaan, sen verran hedelmäinen tuoksu lasista tulee, että pakko päästä kokeilemaan.

Ulkoisesti kyseessä on aavistuksen samean oranssihko olut nopeasti hajoavalla vaahdolla.
Tuoksussa on reilusti trooppista hedelmää ja ajatukset karkaavat Nelson Sauvinin suuntaan. Annos sitrusta, hiven mäntyisyyttä ja keveästi maltaisuutta. Tuoksu on ylipäätään upean mehukkaan hedelmäinen ja muistuttaa pitkälti IPA oluita.
Maussa on sitrusta, hieman greippiä ja hedelmää. Mäntyisyys tulee jälkimaussa pienen ruohoisuuden lisäksi. Maltaisuus on kuivahkoa ja hivenen taka-alalla.
Voisin veikata, että Centennialia ja Amarilloa on käytetty flavorihumalointiin ja Nelson pelkkään aromihumalointiin, sekä Columbus/Simcoe katkerokäyttöön.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman suutakuivaava ja sopivan hiilihappoinen.
Mikkeller lyö tiskiin ehkäpä toistaiseksi kiintoisimman vaalean lagerin. Tosin mieleen tulee pikemminkin eräänlainen cross-over, jossa on yhdistetty IPA/APA osastoa pohjahiiva käymiseen ja pils/münchener linjaan. Yhdistelmä toimii ja veikkaanpa tämän päätyvän toistekin ostoskoriin. Perinteisen keskikeppanan ostajat saattavat säikähtää tätä maistaessa reiluhkoa humalointia, mutta se on ihan ansaittua.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 36/50

Olutarvioissa: Oppigårds Golden Summer Ale

2011-06-05T10:20:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Oppigårds Golden Summer Ale, Golden Ale, Ruotsi
Mistä: Alko
Hinta: 3,2€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,2%, katkero: 30ebu, väri: 9ebc.
Nippelitietoa: Oppigårdsin panimosta on tarinoitu aikaisemminkin. Tässä oluessa käytetyt humalalajikkeet: Cascade, EKG, Pacific Gem.

Tänään vuorossa Alkon kesäoluiden testausta vol.2. Vuorossa siirtyminen Tanskasta Ruotsiin ja Oppigårdsin pariin. Aikaisemmin maistettu Single Hop Ale oli oikein mainio, joten odotuksia on hieman pohjalla. Humalacombona yhdistelmä brittihumalaa: EKG, jenkkihumalaa: Cascade ja Uudesta Seelannista: Pacific Gem, joka lienee katkero käytössä.
No maistetaanpa..
Ulkoisesti vaalean kuparinkeltainen olut lähes olemattomalla vaahdolla.
Tuoksussa niukasti persikkaisuutta, sitrusta ja yrttejä. Aavistus keksistä maltaisuutta ja ruohoa. Tuoksu hieman niukka, ei anna paljoa.
Maussa kevyttä greippisyyttä, yrttimäisiä piirteitä ja hieman ruohoa. Mallaspohja on leipäinen. Loppua kohden kuivahko ja pieni katkeron puraisu lopussa.
Suutuntuma tässä oluessa on keskitäyteläinen ja kohtuullisen hiilihappoinen.
No mitä jäi käteen? Ei oikein mitään. Melko tyypillinen golden ale, joka ei vaan säväytä. Hieman tylsänpuoleinen keitos, jäännee kertaostoksi.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 31/50

Olutarvioissa: Svaneke Session Pilsner

2011-06-04T10:56:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Svaneke Session Pilsner, Pils, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 4,37€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 25ebu, väri: 10ebc.
Nippelitietoa: Svaneken panimo sijaitsee Bornholmin saarella Tanskassa. Panimo on kooltaan pienehkö ja tämä panimon "sessiopils" on ryyditetty yhdistämällä muodikkaasti amerikkalaista humalaa (ilm. amarillo) tsekkiläiseen humalaan (ilm. Saaz).

Alkon kesäoluet ovat rantautuneet pikkuhiljaa ympäri hikoilevan Suomen. Tänään testiin astuu Svaneken Session Pilsner. Svanekelta nähtiin pari vuotta takaperin mainio Skipper Clements (apa) kesäolutvalikoimassa ja tuoreimpana Catch 22 (schwartzbier). Pakko todeta, että Svaneken viimeaikaiset oluet eivät ole pahemmin ihastuttaneet. Lähinnä hinta ja laatu ovat olleet kuin lähestymiskiellossa oleva pariskunta. No annetaanpa tämän pilsin aloittaa puhtaalta pöydältä ja puhdistetaan pöytä tuoretta maistelua varten.
Lasiin kaatuu kullankeltaista olutta jättäen pinnalle ohuen vaalean vaahdon, joka hajoaa suhteellisen pian.
Tuoksussa on selvästi amerikkalaissävyjä, jopa niin paljon, että voisin kuvitella nuuhkivani pale-alea, tai golden alea. Sitrusta, appelsiinia ja hieman kukkaisuutta. Lasia hieman pyöritellessä lasia hieman saan myös viljaista maltaisuutta ja hieman keksiä.
Maussa on hieman greippiä, sitrusta, ruohoisuutta ja aavistus mäntyä. Maltaisuus on ehkä aavistuksen taka-alalla, ollen tutun viljainen ja hennon leipäinen. Jälkimaussa hieman suutakuivaavaa katkeruutta, maku jää suuhun melko pitkäksi aikaa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hiilihappoinen ja kohtuu helposti juotava.
Svaneken Session Pilsner yllättää hieman, oletin sen olevan tyypillinen hieman ylihintainen pienpanimo pils, joka ei tarjoa mitään kiintoisaa otetta tähän hieman loppuun kaluttuun tyyliin. Siihen nähden tämä on melko onnistunut tuotos ja pahuksen virkistävä hikisen päivän päätteeksi saunan jälkeen. Saatanpa ostaa toisenkin pullon jossain vaiheessa, vaikka hinta on hieman ikävähkö.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50

Kesä IPA:a panemassa

2011-06-01T07:20:00.000-07:00

Bloggaajalla on viimeaikoina ollut töissä sen verran rapeasti tunteja, ettei kotona ole paljoa nukkumista kummempaa toimintaa ehtinyt harrastaa.

Tein tämänvuotisen kesäipan jämähumalista, jotta sain pakastimeen lisää tilaa tulevia tarveaineita varten.
Maltaiksi valitsin mm. pale-alea, hieman karamellimallasta ja vehnämallasta, sekä keksimaltaan jämät.
Edellämainitut jämähumalat olivat siis: Chinook, Cascade, Amarillo, Columbus, Centennial ja Magnum.
Tässä välissä tarjoaisin kuvia, mutta avopuoliso olikin ehtinyt poistaa nämä jo kamerasta, joten kuivaa tekstiä luvassa..
No, Mäskäys eteni tutulla kaavalla, eli pussissa ja uunia hyväksi käyttäen. Lämpötilat olivat: 15min 50c, 90min 66c ja 10min 76c.
Tämän jälkeen pussi ylös, First wort hopping humalat sekaan ja pussi untuvatakilla eristettyyn ämpäriin huuhtelua varten, n. 4l 72c vettä. Seuraavaksi edessä oli keitto rupeama, joka hoitui kivasti kahdella uppokuumentimella+hellan tehoilla.
Humalointi oli hieman "jatkuvatyyppinen", eli pienehkö määrä humalaa kattilaan n.5min välein (aloitin tämän tosin vasta 30min kohdalla).
Keiton jälkeinen jäähdytys palautti muuten helposti sujuneen panoillan maan tasalle. On se pakko uskoa, että jäävesialtaassa kattila jäähtyy tuhottoman hitaasti ja epäilen, että tämä vaikuttaa aromihumalointiin tässävaiheessa paljon.
Hiivana tällä kertaa aina luotettava Nottingham, hiivauslämpötila 21c, josta käymislämpötila asettui myöhemmin 23c.
Parin viikon primäärikäymisen jälkeen kuivahumaloin oluen lopuilla pelleteillä ja mittasin ominaispainoa, joka oli 1.013.
10vrk:ta sekondäärikäymistä ja pullotus-> FG 1.012, vierre maistui tässävaiheessa oikein mainiolle, kuivahumalista irtosi makua ja tuoksua avustamaan jäähdytyksen "vaurioita".
Tällähetkellä olut on pulloissa ja parin viikon päästä ajattelin availla ensimmäisen ja katsoa mihin suuntaan ollaan menossa.

+ Ensimmäinen lähes täysmallaserä, n.300g spraymallasta käytin (jämät)
+ Tehokkuus oli hämmentävästi taas lähes 90%, joko laskelmissa on joku pielessä, tai homma pelaa odotettua paremmin.
+ En polttanut käsiäni uunin vastukseen..

- Jäähdytysteho-> pakko hankkia/rakentaa edes immersiojäähdytin.
- Edelliseen liittyen, ensimmäisen viikon jälkeen vierre oli huumavaan hyvän tuoksuista (humala), toisen viikon jälkeen se olikin lähes kadonnut, ennen kuivahumalointia. Syy toden. jäähdytyksessä?

Olutarvioissa: Tuomiopäivä tulee, Lost Abbey Judgement Day

2011-05-21T11:04:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Lost Abbey Judgement Day, Quadruppel, USA
Mistä: Systembolaget (2009)
Hinta: n. 14€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Lost Abbey on Port Brewingin brändi, jonka alla on "portin" belgityyliset oluet.
Erikoisesti panimon kolmesta perustajasta kaksi oli perustamassa myös Pizza port brewingia., josta Port Brewing myöhemmin irtautui. Tämän panimon massiivisen Quadrupelin panossa on käytetty myös rusinoita ja dekstroosia.

Tänään sen pitäisi taas olla, nimittäin tuomiopäivä ja maailmanloppu. Tämän kunniaksi vapautan nämä neljä ratsumiestä usean vuoden piinastaan. Itseasiassa jopa panimon kotisivut kehoittavat tänään juhlimaan ja nauttimaan Judgement Day:tä. Kyseessä oleva olut on siis pienen jenkkipanimon näkemys perinteisestä trappistioluiden kuninkaasta, Quadrupelista. Pullo on peräisi parin vuoden takaiselta Stokan reissulta. Jo silloin en voinut vastustaa kiusausta ostaa viimeistä pulloa tätä olutta. Sittemmin pullo on odottanut kaapissa pitkään avaamistaan ja parasta ennen päivän lähestyessä päätin korkata tämän komea etikettisen pullon. Toisekseen, en keksi tyylikkäämpää tapaa korkata lähes viikon vapaat.

Ulkoisesti lasiin kaatuu tumman ruskeaa olutta, joka on lähes läpinäkymätöntä. Vaahto on silmää miellyttävä, kestävä ja pieni kuplainen. Jättää kivasti pitsiä lasiin.
Tuoksussa on niin paljon rusinaista luumuisuutta, että hirvittää. Suklaisuutta, kuivattua hedelmää ja hieman nahkeaa nahkaisuutta tulvii nenään. Taustalla kummittelee portviinimäisyyttä. Tuoksu on melko voimakas ja tässä vaiheessa alkaa pientä reittaajaa hirvittämään näiden neljän ratsumiehen voima, etenkin yksin juotuna..
Maussa on makeaa maltaisuutta, reilusti rusinaa ja hedelmäisyyttä. Kevyesti suklaista paahdetta ja edelleen lähes liköörimäistä portviiniä/sherryä, sekä karamellisoitua sokeria. Olen maistavinani jopa hennosti kirsikkaa tässä.
Todella monimuotoinen ja omalla laillaan haastava tuotos.
Suutuntuma on täyteläinen ja paksu. Hiilihappo pitää juotavuuden kohtuullisen hyvänä.
Tuomiopäivä tai ei, on tämä olut melkoisen tiukkaa tavaraa. Jälkiruoka olut kategoriaan jälleen yksi ehdokas lisää. Pakko samalla todeta, että vaikka Rochefort 10 onkin, toistaiseksi itselleni, tämän tyylin kuningas, on tämä ehdottomasti hyvin lähellä. Jos kritiikkiä hakee, niin rusinaisuus oli hieman liikaa. Lisäpisteet tyylikkäälle etiketille, sekä tavallaan hauskalle brändäykselle.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 5/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 43/50

Olutarvioissa: Brooklyn Black Chocolate Stout

2011-05-17T11:38:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Brooklyn Black Chocolate Stout, Imperial Stout, USA
Mistä: Systembolaget
Hinta: n. 2,4€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,6%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Brooklynin panimosta olenkin satuillut aiemminkin, kuten tyylinä olevasta IS:stä. Brooklyn panee tätä olutta talven sesonkiin ja se on humaloitu Willametella ja Fugglella.

Alkaa pohja näkymään systeemiostosten laarista. Tänään syntymäpäivän kunniaksi IS by Brooklyn lasissa, 12h duunipäivän jälkeen maistuu oikein hyvin ja osin senkin takia, jätetään löpinät tänään sikseen ja mennään nautiskelemaan.
Paksua mustaa nestettä kaatuu lasiin jättäen mokkaisen vaahdon päälle. Vaahto hajoaa pian lasin reunoille.
Tuoksussa paahtunutta kahvia, suklaata ja jonkin verran hedelmäisyyttä, sekä karamellisen siirappista makeutta. Hienostunut fiilis jää tuoksusta, olen Fugglen bongaavinani, kun sitä on tullut viimeaikoina käytettyä omissakin keitoissa, tai sitten tuoksu tulee hiivasta?
Maussa on samaa silkkisen pehmeää paahdetta, kahvia ja tummaa suklaata. Kohtalaisen makeahko tämä IS, kaipaisin itse enemmän paahdetta ja katkeroa tähän. Jälkimaussa katkeron häivä käy suussa ja katoaa sitten.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, olut on melko paksua ja hiilihapotus mielestäni tyyliin nähden sopivaa. Alkoholi paistaa lopussa hennosti läpi.
Loppuyhteenvetona Brooklyn Black Chocolate Stout on ihan hieno Imperial Stout ja melko klassinen esimerkki tästä oluttyylistä. Hinnaltaan (systeemi) edullinen IS, laatukin kohtaa, joten saatan poimia toistekin hyllystä. Omaan makuuni kaipaisin enemmän katkeroa ja paahdetta, nyt turhan makeahko. Toimii hienosti suklaan kanssa ja varmaan juustoihmiset voivat löytää oluesta uusia ulottuvuuksia.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 40/50

Olutarvioissa: Chimay Red ja pohdiskelua Alkon kesäoluista

2011-05-14T10:45:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Chimay Red, Dubbel, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: n. 2,9€/0,33l (poisto)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 15ebu ja väri: 47ebc.
Nippelitietoa: Chimay on ehkäpä tunnetuimpia Trappistiluostari panimoita ja se tunnetaan oluen lisäksi mm. juustoistaan. Olutta on pantu v. 1862 ja panimo valmistaa tämän lisäksi: Blueta, Whitea ja vain luostarista saatavaa Doreeta.

Chimayn punainen on poistumassa Alkon valikoimista. Sinänsä harmi, sillä kyseessä on laadukas belgidubbel, mutta toisaalta on jäänyt hyllyyn itseltäni melko usein. Syynä lähinnä se, että pidän panimon Blueta huomattavasti parempana. White, joka taas on tyyliltään Tripel on tilausvalikoiman tuote, mikä on sääli, sillä hyvälle tripelille olisi käyttöä, etenkin kun St. Feuillienin tripel ei ihan kolahda Chimayn tavalla. No poistohintaan alle 3€ pullo on ihan käypä hinta tältä oluelta, joka on oikeastaan ruuan ja juuston kanssa parhaillaan.

Chimayn punainen on punertavan ruskea dubbel melko isokuplaisella ja ilmavalla vaahdolla. Kyseessä on melko banaanisen hedelmäiseltä ja hieman mausteiselta tuoksuva olut. Tuoksussa on toki annos kuivattua hedelmää ja hieman makeuttakin.
Maussa on mielyttävästi karamellista maltaisuutta, banaania, kuivaa hedelmää ja mausteisuutta. Jälkimaussa on hennosti happamahkoa hapokkuutta.
Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta hiilihappoisuus pitää juotavuuden yllättävän helppona ja keveänä.
Kaikenkaikkiaan mainio trappisti kyseessä, dubbeliksi. No minä toivotan Chimaylle parempaa onnea ja toivottavasti seuraava dubbel olisi onnekkaampi, esim. Rochefort 6 voisi olla ihan mieluisa dubbeliksi.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50
Asiasta toiseen..

Katsaus Alkon kesäoluisiin

Olutoppaan puolella on spekuloitu tulevan kesän olutvalikoimasta Alkon puolella ja nyt on mitä ilmeisimmin saatu valoa asiaan. Lista vaikuttaisi olevan tässä:

Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager 3,95€
Schneider Weisse Kristall 3,48€
Svaneke Session Pilsner 4,37€
Oppigårds Golden (Summer) Ale 3,2€
L'Avesnoise Biére Blanche 2,39€
Neuzeller Apfel Bier 3,59€
Nøgne Ø Saison 6,01€

Tälläkertaa kaikki kesävalikoimaan tulevat oluet ovat omalta osalta testaamatta.
Listaa nopeasti vilkaistessa se näyttää melko perinteiseltä setiltä ja onkin sitä. Helmenä toki Saison hieman fiksumassa pullokoossa, kuin viime kesän muuten mainio Dupontin Saison biologique. Veikkaan, että tuolta listalta saatan kokeilla jokaista, mutta rehellisesti sanottuna en jaksa innostua kuin tuosta Nögnestä.

Mikkellerissä tuntuisi olevan, vaihteeksi, hintalisää panimosta, eikä vaalea lager ole loppujen lopuksi kovin antoisa oluttyyli, ellei tätä ole sitten överihumaloitu, tai muuten kiintoisa.
Schneider edustaa jälleen tuttua suodatettua hefeä, en tiedä kuka haluaa juoda weizeninsä suodatettuna, etenkin kun pitkäripaisen hyllyillä noita vehnäpuolen oluita riittää.
Svanekelta tuleva Session Pilsner on jo hinnaltaa aika kovaksi lyötyä tavaraa, eikä panimon tuotteet ole viimeaikoina juurikaan vakuuttaneet, esim. Catch 22 saa minun puolestani jäädäkin pölyttymään hyllyille. Ei siinä, kyllä hyvä pils kelpaa, niitä saa vaan paljon halvemmallakin.
Oppigårds tuo Summer Alen hyllyyn. No tämä on kai se "pakollinen" golden ale. Hinta on lähes ok, harmi vain ettei golden alejen suunnalta ole kuin muutama päässyt miellyttämään, itse olisin huolinut mieluummin vaikka Indian Tributen hyllyille panimolta.
L'Avesnoise Biére Blanche ei sano itselleni muuta kuin, että kyseessä lienee witbier, jopa ihan suht edulliseen hintaan. Tuskin mikään St. Bernardus witin tapainen herkku, mutta jos taso on edes perus hoegaarden luokkaa niin mikä ettei.
Neuzelleriltä tulee taas joku keinotekoisesti maustettu olut. En tiedä ketä tällä kalastellaan, harrastajat tuskin kokeilevat muutenkuin kuriositeettina ja limusiiderien ystävät pitäytyvät breezeri ja golden cap linjalla. Eikö esim. Belgiasta olisi löytynyt tällekin vaikka korvaaja lambicin maailmasta? Kunnollinen kriek piristäisi valikoimaa..
Ja sitten se Nögnen Saison. Hinta on jälleen korkeahko, mutta hyvä Saison kelpaa ja tekee tässä taloudessa kauppansa. Pitää laittaa oma viritelmä käymään jossain mutkassa, jotta pääsee rinnakain vertailuun tämän kanssa.

Olutarvioissa: Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

2011-05-14T10:43:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 7,98€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkero: 46ebu ja väri: 11ebc.
Nippelitietoa: Chouffen IPA-Tripel on kahden oluttyylin cross-over (IPA-Tripel, kuten nimestä voi päätellä), Tämän tonttuoluen toinen Alkossa omituisesti talvella käynyt La Chouffe saattaa olla myös tuttu. Humalina Amarillo, Tomahawk(Columbus) ja Saaz. Eli vähänkuin best of the both worlds.

Ilahduin kun törmäsin tähän Haminankin Alkossa, sillä kyseessä on mielestäni yksi tämän hetken parhaimpia kesäoluita, vaikka onkin vakiovalikoiman tuotteita. Mielestäni tässä oluessa hinta ja laatu kohtaavat miellytävästi, sillä isoa pulloa juo yksin jonkun tovin, joskin tämän jälkeen ei paljon muuta tarvitse juodakkaan. Tänään tämä olut menee saunan päälle ja tähän tarkoitukseen tämä on parhaillaan. Sopivan aromaattinen, humalainen ja raikas, sekä vapaapäivän iltaan sopiva nautiskelu juoma, joka ei ihan heti lopu kesken.

Ulkoisestihan tämä on väriltään kirkkaan kullankeltaista olutta. Vaahto on belgityyliin suuri, ilmavan höttöinen lautta nesteen päällä.
Tuoksussa jenkkihumalat huomaa selvästi. Siinä on hieman ananasta, appelsiinia ja sitrusta, tähän päälle käytetty hiivakanta omine hedelmä estereineen tekee tästä melko herkullisen tuoksun. Kaupan hedelmähyllyä riittää ja onneksi vihannespuolelle asti ei mennä. Taustalla on hieman mausteisuutta ja kevyttä yrttisyyttä. Tuoksun osalta äärettömän onnistunut hybridi.
Maussa on humalan flavoria jonkin verran, sanoisin keskirunsaasti. Sitruunaruohoa, hedelmää, hieman ananasta ja aavistus mallasta taustalla. Vähän suoraviivainen maultaan, ei niin viettelevä kuin tuoksu. Jälkimaussa hieman kuivuutta ja katkeron puraisua, sekä toki mausteisuutta.
Suutuntuma on kohtuu täyteläinen, hiilihapot pitävät juotavuuden hyvänä ja raikkaana.
Chouffen the nimihirviöbeer on kyllä sinänsä onnistunut yhdistelmä kahta oluttyyliä. Ainoastaan maun suoraviivaisuus kiusaa hieman, humalan flavoria olisi voinut olla enemmänkin, tosin tällöin se peittäisi mm. mausteisuutta, joten pientä ristiriitaisuutta löytyy. No tykkään tästä silti ja suosittelen kokeilemaan, jos IPA, Tripel, tai vahvat belgit ovat tuttuja.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 40/50

Olutarvioissa: Zeunerts High Coast

2011-05-10T10:00:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Zeunerts High Coast, Altbier , Ruotsi
Mistä: S-Market (maitokaupat)
Hinta: n. 2,25€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Kopparbergin panema High Coast olut tunnetaan Ruotsissa nimellä Högä Kusten ja mainostaa olevansa "The bridge between ale and lager" ja on ilmeisesti tyyliltään Altbier, eli saksalaistyylinen tummahko ale.

Pitihän se nyt tämäkin uutuus testata, lähinnä maininta sillasta alen ja lagerin välillä kummastuttaa siinä määrin. Onko kyseessä siis sekoite lageria ja alea, altbier, vai neutraalilla pintahiivalla käytetty muuten vaalea lagertyylinen olut?
Samalla kauppareissulla mukaan tarttui edukkaasti Laitilan Humalaista tölkissä hintaan 1,89€, joten sitäkin oli ostettava ja jos tuo hintataso pysyy, saattaa siitä tulla melkoinen kulutustuote tässä taloudessa.
Toissapäiväisen oluenpano rupeaman tulos pulputtaa iloisesti tynnyrissä ja siitä toiste lisää.
Mennäänpä arvioimaan tätä:

Lasiin kaatuu oranssinpunertavaa olutta, melko niukalla ja nopeasti katoavalla vaahdolla. Mallaspohja ei liene pelkkää pilsiä, vaan siinä saattaa olla karamelli, tai keksimallastakin seassa tuomassa väriä?
Tuoksussa on hieman keksisen viljaisaa maltaisuutta ja aavistus ruohoa, muuten tuoksu on melko neutraali ja mitäänantamaton.
Maussa on leipäisyyttä ihan mukavasti, hieman toffeeta ja kevyesti hedelmää, sekä ruohoisaa humalaa. Jälkimaku on kevyt ja hieman metallinen.
Suutuntumaltaan High Coast on kohtalainen, helposti juotava ja kohtalaisen virkistävä.
Loppuun on aika vaikea todeta millainen sekoitus tämä on. Sanoisin että kevyt altbiermäisiä vivahteita omaava olut. Ei tämä sinänsä huono ole, mutta melko mitäänsanomaton ja harmiton. Ei särmää, ei suuria tunteita, eli ei isoja pisteitä päättää raati istuntonsa. Saunaolut käyttöön.
Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku:6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 11/20, Yhteensä: 26/50

Olutarvioissa: Sierra Nevada Pale-Ale

2011-05-07T11:00:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Sierra Nevada Pale-Ale
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,37€/0,35l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,6%, katkero: 33ebu ja väri: 27ebc.
Nippelitietoa: Toinen klassikko lasissa tänään. Sierra Nevada on yhdysvaltain toiseksi suurin ns. craft beer brewery (pienpanimo) ja sen pale-ale on taatusti panimon tunnetuin tuote ja Anchorin liberty alen lisäksi tunnetuin american pale-ale. Olutta on pantu vuodesta 1980 ja pakollisena nippelitietona käytetyt humalat: magnum, perle ja cascade.

Tulipa tänään testattua uuden taloyhtiön sauna(saunaoluena Kaiserdom hefeweissbier) ja saunan jälkeen parvekkeella ekaa vapaata viikonloppua fiilistellessä Sierra Nevadan Pale-Ale, eli tutusti SNPA. Tämä olut on mielestäni täydellisin saunan jälkeinen olut. Virkistävä, hyvänmakuinen ja tarpeeksi kevyt, että voi nauttia toisenkin. SNPA:n saatavuus oli jonkin aikaa hieman jäissä Kouvolan päässä, josta pullon poimin, mutta nyt sitä taas saa sieltäkin. Tämä olut on kuitenkin yksi niistä klassikoista, joita tulisi jokaisen kokeilla ja omalla kohdalla yksi harrastusta aloitellessa parhaiten kolahtaneita oluita, tätä kun saisi mäyräkoirana bulkkilagerin hinnoin...
Arvioon, siis.
Ulkoiselta olemukseltaan SNPA on kuparisen oranssi olut, kohtuullisen niukalla vaahdolla.
Tuoksussa on selvää ja tuttua cascadea. Sitrusta, kukkaisaa aromaattisuutta ja hieman greippiä. Taustalla häivä karamellista maltaisuutta.
Maultaan Sierran pale-ale on keveän hedelmäinen, talon maku tuntuu, onhan tämä Chicon kaupungista kotoisin olevan panimon hiivakanta toki tuttu omassakin käyttösäni. Sitrusta, hieman greippiä ja kukkaisuutta on maussakin. Makea maltaisuus on taka-alalla. Jälkimaussa on hennosti katkeron puraisua ja pientä kuivuutta.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko helpohkosti juotava pale-ale.
Sierra Nevadan Pale-Ale on kyllä edelleen miellyttävä olut ja ehkä yksi täydellisimmistä sessio- oluista. "apa:ksi" erinomainen. Jäähän tämä toki IPA:n jalkoihin, mutta silti nautinnollinen.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 37/50

Short English summary, powered by Anchor porter, so it could look like being translated through Google translator..
Sierra Nevada Pale-Ale.... What can I say, it's damn good pale-ale, go, buy and drink it, as you should be doing.
37/50 points.

Olutarvioissa: Anchor Porter

2011-05-05T10:07:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Anchor Porter, Porteri, USA
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,38€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,6%, katkero: 44ebu ja väri: 168ebc.
Nippelitietoa: Anchor on San Franciscolainen panimo, jonka historia ulottuu Kalifornian kultaryntäyksen ajoille. Panimo on amerikkalaisella mittapuulla pienehkö, tunnetuimpina tuotteina mm. Liberty Ale, Steam Beer, Christmas Ale, Summer Beer, jne. Panimon porteria on valmistettu 1970-luvulta lähtien.

Anchor porteria pitkästä aikaa lasissa. Edellisestä maistelusta on kulunutkin jo lähes toista vuotta, joten uusinta on paikallaan. Anchor on yksi yhdysvaltojen "olutrenesanssin" käynnistäneitä panimoita.
50-luvun jälkeen, jenkkilässä alkoivat pienemmät panimot kuolla mm. Anheuser-Buschin, Coorsin, Millersin ja muiden jättien tarjotessa kansalle vain kevyttä ja mautonta lageria. Tänään tilanne on onneksi aivan muuta, sillä isot panimot ovat pikkuhiljaa hätää kärsimässä ihmisten halutessa parempaa olutta.
Anchor porter on lähes musta porter paksulla ja kuohkealla vaahdolla.
Tuoksussa on keskiasteisesti paahdetta ja sen kaverina karamellista makeutta. Suklaa, lakritsa ja pieni ruisleipäisyys jäävät hieman taka-alalle.
Maultaan tämä porter on kevyen kahvisen kaakaomainen, kevyesti paahtunut ja kohtalaisen makea porteriksi. Jälkimaussa on kuivahkoa katkeruutta ja pikkaisen luumua. Maku säilyy suussa kohtuu pitkään.
Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliltä. Hiilihappoisuus on kohtuullista, juotavuus oluessa on ihan hyvällä tasolla, ehkä pikkaisen vetinen ja ohut.
Anchor porter on loppujen lopuksi ihan kelpo porter kohtalaisilla prosenteilla. Melko klassinen esimerkki tästä tyylistä, paksummalla rungolla nautittavampi, mutta sessio oluena mainio.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Short English summary, powered by Anchor porter, so it could look like being translated through Google translator..

Anchor porter is almost black porter with big foamy head.
Aroma has hints of coffee like roastiness, caramel and hints of chocolate, plums and liquorice.
Anchor has light coffee/cocoa flavor, with light touch of roasted malt. It's pretty sweet for porter, but aftertaste has balancing fairly dry bitterness.
Mouthfeel is medium to medium "well", quite easy to drink.
Afterall, Anchor Porter is rather good porter and classic example by the style.
37/50 points.

Olutarvioissa: Fuller's London Pride

2011-05-03T10:16:00.000-07:00

Oluen speksit:

Mikä: Fuller's London Pride, Premium Bitter, Englanti
Mistä: S-market (maitokaupat)
Hinta: n. 3,4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Fuller's on suurehko Lontoolais panimo(perustettu 1845) ja melko hyvin tunnettu Suomessakin. London pride on panimon lippulaiva tuote ja brittien myydyin "premium ale", ainakin panimon webbisivujen perusteella. Muita tuttuja merkkejä panimolta ovat mm. ESB, London Porter, Chiswick Bitter, 1845, Honey Dew, jne

Bloggaajan kotikaupunki on vaihtunut betonisesta Kouvolasta ympyräkapunki Haminaan. Muuton osalta alkaa olla valmista, pari työpäivää takana ja nyt on aika palata perusteisiin. Tänään ohjelmassa oleva London Pride on vanha tuttavuus ja todella pitkästä aikaa lasissa.
Suomessa näiden maitokauppavahvuisten bitterien ongelmaksi muodostuu usein pilviin kohoava hinta, vaikka kysehän ei ole mistään hifistely tavarasta, vaan perushyvästä perinteisestä alesta. Koska edessä on vapaapäivä, en keksinyt kaupasta mitään parempaakaan, kuin perinteisen afterwork oluen. Korkataanpa pullo ja maistellaanpa, miltä tämä maistuikaan.
Ulkoisesti olut on kauniin meripihkan värinen, niukahkolla ja nopeasti häviävällä vaahdolla.
Tuoksussa on selvästi targetin tuomaa appelsiinimarmeladia, hedelmäisyyttä ja kuivahkon puumaista humalaa. Taustalla hennosti karamellista maltaisuutta. Eli hyvin perinteisellä brittilinjalla mennään.
Maku puolestaan on hieman appelsiinisen hedelmäinen, hieman suuta kuivaavaa puumaista humalaa ja toffeista mallasta yhdistyy maussa. Valitettavasti maut eivät ole kovin voimakkaita. Jälkimaussa katkero puraisee kevyesti.
Suutuntuma on mielestäni turhan hiilihappoinen ja aavistuksen vetinen. Helposti juotava bitter kyseessä, vaikkakin muistan harrastuksen alkuvuosina tämänkin tuntuneen melko humalaiselta oluelta. Maku muuttuu ja maistamalla oppii.
London Pride on maitokauppavahvuisten bitterien kärkeä. Lisäksi saatavuus on melko kattava, kuten myös kilpailevalla Shepherd Neamen Spitfirella. Omassa kategoriassaan laadukas, mutta jää vähän puolitiehen, ikäänkuin ESB:tä laimennettuna tämän vahvuiseksi.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku:7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 33/50

Short English summary, powered by London Pride, so it could look like being translated through Google translator..

London Pride is amber premium bitter with small and quickly disappearing head.
There's orange marmalade on the nose with fruits and woody bitterness ending on slight caramel maltiness.
Flavor is like watered ESB. Orange, fruits, some tones of wood with nuts. Aftertaste has slight bite of bitterness.
Mouthfeel is medium, little bit watery and maybe to much carbonation to the style.
Afterall London pride is decent bitter on its own category.
33/50 points